Radiohaastattelu Euroalueen talouspolitiikasta
Odotan jännittyneenä mitä toimittaja on leikannut mukaan huomiseen Brysselin kone–lähetykseen, jossa minua haastatelleen Euroopan talouspolitiikassa. Lähetys perustuu pitkään rupattelutuokioon toimittaja Maija Elonheimon kanssa. Kiitettävästi Elonheimo oli tutustunut kirjoituksiini ja keskustelussa käytiin läpi monta eri aihetta, sekä monta kysymystä josta en ole kirjoittanut. Nähtäväksi jää. miten selkeästi onnistuin lyhyesti selittämään kantani moneen tulenarkaan monimutkaiseen kysymykseen.
Haastattelusta tuskin leikataan pois kohta, jossa innostun väittämään että valtiovarainministeriön EMU raportti perustuu todellisuudesta irtautuneeseen toiveajatteluun. Ehkä se oli hiukan turhan ilkeästi sanottu: raportissa korostetaan, että puhutaan pitkän aikavälin tavoitteista, jotka eivät ole heti toteuttavissa. Silti näin utopistiseen visioon tähtääminen on mielestäni hyvin huono ohjenuora, jos halutaan kehittää euroaluetta parempaan suuntaan.
Toki utopistiset visiot silloin tällöin toteutuvat: Euro itsessään on tästä esimerkki. Se on kuitenkin myös hyvä esimerkki siitä, että utopististen visioiden toteuttaminen tosiasioista piittaamatta voi johtaa vakaviin ongelmiin.
Linkki nauhoitukseen: EU:n talous ja EMU. Haastateltavana ekonomisti Roger Wessman | Brysselin kone | Radio | Areena | yle.fi
Roger Wessman 
Iso plussa siitä, että kerroit Euroalueen suurimman ongelman, joka on heikko kokonaiskysyntä. Ymmärrät myös elvytyksen tarpeen ja EKP:n suuren roolin tässä, mutta varsinaiset ohjeet kriisistä selviämisestä olisin vielä odottanut kuulevani, odotellaan siis …
Erittäin hyvä jhaastattelu. Kiitoksia siitä.
Kiitoksia palautteesta,
TNE. Myönnän, että minulla ei ole tarjottavana yksinkertaista ratkaisua.
Vetoan H-L. Menckenin.:
”For every complex problem there is an answer that is clear, simple, and wrong.”
Yksinkertaisin vastaus mitä pystyn antamaan löytyy näistä kahdesta tekstistä:
Tykkäsin, en keksinyt mitään, mikä tuossa olisi ollut pielessä.
Roadmap, eli miten Eurooppa pääsee eteenpäin, jäi mielestäni vähän ohkaiseksi. Tulonsiirtoliittovaltio vai euroexit- tai ainakin velkaleikkausmenettelyjen rakentaminen? Mielestäni muut vaihtoehdot ovat takkuisen kasvun, moraalikadon, epäselvän ohjauspolitiikan, yllätysyhteisvastuiden ja demokratiapulan riivaamaa muddle-through:ta.
Muddling through on mielestäni ali-arvostettu vaihtoehto. Ok, se on kaukana ideaalista, mutta se on silti pöydällä olevista vaihtoehdoista paras.
Espanja näyttää mallia: http://www.marketnoze.com/uutiset/ajankohtaista/etela-vetaa-euroalueen-toipumista.html
Tulonsiirtoliittovaltio nostaa moraalikadon julkisessa taloudessa aivan uudelle tasolle.
Euron hajottaminen olisi ainakin lyhyellä tähtäimellä taloudellinen katastroofi jonka pitkän tähtäimen seuraukset olisivat arvaamattomia.
Velkojen leikkaukset tuskin mitään ratkaisisi, ja velkaleikkausmenettely varmistaisi eurotalouden jatkuvan kriisiytymisen.