Italian pankkien ongelmat ovat jälleen otsikossa ja esimerkiksi Taloussanomissa kirjoitetaan maan pankkien luhistumisesta ja Helsingin Sanomissa jopa 100 miljardin pääomatarpeesta. Mitään todisteita saapasmaan pankkien tilan merkittävästä huononemisesta en kuitenkaan uutisvirrasta löydä. Ongelmia toki on, mutta ne ovat kauan olleet tiedossa, (pohdin niitä alkuvuonna jutussa Pankkien tila ja ongelmaluotot). Pikemmin on ollut pieniä merkkejä käänteestä parempaan, pankkien kannattavuus on hivenen parantunut ja ongelmaluottojen kasvu näyttää merkkejä taittumisesta. Ainoana todisteena kasvavista ongelmista tyypillisesti esitetään pankkiosakkeiden osakekurssien lasku. Eli päädytään kierteeseen jossa osakekurssien lasku kasvattaa huolia pankkien tilanteesta, mikä ruokki osakurssien laskua.
Italialaisten pankkien osakekurssit ovat vuoden alusta pudonneet alle puoleen, ja ovat lähes takaisin finanssikriisin pohjalukemissa. Laukaisevana tekijänä laskulle ei kuitenkaan näytä olleen mitään erityisiä Italiasta kantautuvia uutisia, vaan yleinen levottomuus maailman finanssimarkkinoilla – viimeisenä Brexitin aiheuttama notkahdus.
Pankkien osakekurssien kehityksellä ei sinällään ole merkittävää suoraa vaikutusta niiden kannattavuuteen tai vakavaraisuuteen. Kurssien lasku himmentää toiveita siitä, että osakeantien kautta voitaisiin vahvistaa vakavaraisuutta, mutta ei sitä heikennä.
Kehitys herättää myös kysymyksen siitä, missä määrin vuoden vaihteessa voimaan astunut kriisinhallintajärjestelmä ruokkii epävakautta (tästä kirjoitin alkuvuonna: EU:n uusi pankkijärjestelmä testiin). Pelkona on, että valvojat reagoivat osakekurssien laskuun kiristämällä vaatimuksia vakavaraisuuden vahvistamisesta, mikä sääntöjen mukaan ensi sijassa pitäisi tapahtua pankkiosakkaiden ja yksityisten velkojien kustannuksella. Huoli tästä ennestään painaa osakekursseja.
Kommentoin Italian hallituksen esittämää pelastussuunnitelmaa myös Verkkouutisissa.