”Pankkien ”ankarat” stressitestit olivat taas tökeröä teatteria” vaahtoaa Taloussanomien Jan Hurri ”analyysissään”. Hän viittaa tutkimukseen jonka väittää kertovan, että ”suurpankeilta puuttuu jopa sata kertaa enemmän pääomia kuin Euroopan pankkivalvoja EBA uskottelee”. Siitä kuinka paljon pääomia pankeilta pitää vaatia voidaan perustellusti olla eri mieltä. Kiihkeälle syyttelylle ei löydy kuitenkaan perusteita tutkimuksesta. Tutkijat eivät millään tavalla kumoa stressitestien tuloksia, vaan päinvastoin niiden perusteella arvioivat mitä pääomavajeita pankeilla olisi eri pääomavaatimuksilla. Mitään arviota pääoman puutteesta ei itse asiassa EBA:n testeissä löydy, päinvastoin kun mitä Taloussanomat vihjailee.
Viranomaisten tekemässä testissä on yritetty arvioida miten pankkien taloudellinen tilanne, ja ennen kaikkea niiden vakavaraisuus, kehittyy valitussa synkässä talousskenaariossa. Arviota voidaan toki aina kyseenalaistaa, koska ne ovat luonteeltaan vain ennusteita. Sen enempää tutkimuksessa johon Taloussanomien artikkeli viittaa, kuin lehden ”analyysissä” ei kuitenkaan esitetä mitään syytä epäillä näitä arvioita.
Stressitesteissä ei tällä kertaa laskettu arviota pääomavajeesta. Kuten professori Sascha Steffen (joka on yksi kolmesta tutkijasta Taloussanomien referoiman tutkimuksen takana) asian kiteyttää: ”The main objective of the recent EBA stress test was to achieve transparency in regard to bank capital adequacy in stress scenarios, not to reveal capital shortfalls”
Kun Taloussanomat siten kirjoittaa, että “EBA arvioi ”ankarien” testiensä perusteella, että Euroopan 51 suurimmalla pankilla pitäisi olla taseidensa tukena vajaat kuusi miljardia euroa nykyistä runsaammin omaa pääomaa” tämä väite ei pidä paikkansa. Arvio ei ole suinkaan EBA:n, vaan luku tulee Steffenin ja kumppaneiden tutkimuksesta. Siinä ne ovat nimenomaan hyödyntäneet stressitestien antamaa informaatiota, ja laskeneet pääomavajeita vaihtelevilla pääomavaatimuksilla.
Erot pääomavajeissa riippuvat asetetuista pääomavaatimuksista
Luku 5,6 miljardia on saatu, kun pankeille on asetettu pääomavaatimus, joka vastaa EBA:n vuoden 2014 testien vaatimuksia. EBA nimenomaan on sanonut, että se ei sovella näitä tasoja tähän testiin, joten tätä ei voi pitää virallisena arviona.
Tutkijat ovat myös hyödyntäneet EBA:n laskelmia, arvioidakseen mikä pääomavaje olisi Fedin stressitestien asettamilla pääomavaatimuksilla. Siis päinvastoin kuin mitä Taloussanomissa väitetään, tältä osin ei ole kyse siitä, että oltaisiin sovellettu mitään ankarampaa stressiskenaariota.
Käyttämällä Fedin kriteereitä päädytään 123 miljardin euron pääomavajaukseen. Suurimmat vajeet ovat Deutsche Bankilla, sekä ranskalaisilla suurpankeilla Société Généralella ja BNP:lle. Nämä vajeet perustuvat yksinomaan siihen, että pankit eivät täytä asetettua vaatimusta vähintään neljän prosentin vipukertoimesta (leverage ratio). Vipukerroin yksinkertaisesti suhteuttaa pankin omaa pääomaa pankin taseeseen, ottamatta huomioon eri tase-erien riskipitoisuuden. Tämä vaatimus kasvattaa erityisesti haasteita pankeille, joilla on taseessaan paljon matala-riskisiä saatavia.
Voidaan keskustella siitä, pitäisikö tällainen vipukerroin asettaa rajoitteeksi Eurooppalaisillekin pankeille. Jos näin tehdään, pankkien pääomatarpeet ilman muuta voivat kasvaa, kuten tutkijoiden laskelma osoittavat. Tämä ei kuitenkaan millään tavalla kyseenalaista stressitestien tuloksia, vaan päinvastoin tutkijoiden laskelmissa nimenomaan näitä tuloksia hyödynnetään.
Vajeet suurempia, jos uskotaan hötkyileviä osakemarkkinoita
Tutkijat tekivät myös täysin oman laskelman jonka mukaan pelkästään pörssilistattujen stressitestissä olevien pankkien pääomavaje olisi peräti 675 miljardia. Tähän ne päätyvät korottamalla vaatimusta vipukertoimelle 5,5 prosenttiin. Lisäksi ne korvaavat kirjanpidollisen oman pääoman paljon rajummin heilahtelevalla osakekursseista lasketulla pääoman markkina-arvolla. Stressiskenaariona ne olettavat osakekurssien laskevan 40 prosenttia.
Tällaista tapaa arvioida pankkien pääomatarvetta kommentoin pari vuotta sitten Arvopaperi-lehden kirjoituksessani (jonka virikkeenä silloinkin oli Taloussanomien kirjoitus). Teksti soveltuu suoraan tähänkin:
”Ryhmän riskianalyysi perustuu pankkien osakkeiden markkina-arvon tarkastelemiseen. Mikä on pankin osakkeiden markkina-arvo kriisin aikana suhteessa sen velkoihin? Pankin osakkeiden markkina-arvoa ei suoraan millään tavalla huomioida, kun viranomaiset tarkastelevat pankin vakavaraisuutta.
Hivenen yksinkertaistaen voidaan sanoa, että … ryhmä tarkastelee tilannetta, jossa pankki myisi liiketoimintansa keskellä kriisiä vallitsevaan polkuhintaan. Riittäisikö rahat silloin velkojen takaisinmaksuun ja jäisikö jäljelle vielä nykyisen toiminnan vaativa vakavaraisuuspuskuri?
Tätä kriteeriä tuskin mikään rahoituslaitos olisi finanssikriisin aikana kestänyt. Nekin pankit, jotka ovat jatkuvasti tuottaneet voittoa ja joiden vakavaraisuus ei kriisin aikana horjunut lainkaan olisivat tällä tarkastelutavalla olleet kriisipankkeja.”
Pankkien pääomavaje on pitkälti mielivaltainen lukema. Se riippuu siitä mihin rima asetetaan, tässä tapauksessa ennen kaikkea siitä mitä pääomavaatimuksia asetetaan pankeille. Jos asetetaan pääomavaatimukset tarpeeksi korkealle, pääomavajeista voi saada huikeita lukuja. Tällainen laskelma ei kuitenkaan mitenkään kyseenalaista stressitestien antamaa informaatiota pankkien tilanteesta.