Skip to content

SAK: Työttömyys laskenut jo tarpeeksi?

by : 7.6.2017

SAK viime viikolla vaati selkeitä palkankorotuksia, koska ”Palkansaajien on saatava oikeudenmukainen osuutensa talouskasvusta”.  Palkkatulojen kasvu on kuitenkin kiihtynyt viimeisen vuoden aikana, vaikka palkkojen nousu on hyytynyt. Kasvu on vaan tullut työllisyyden paranemisen myötä.  Käytännössä SAK nyt pitää tärkeämpänä, että ne joilla jo on työtä saavat enemmän palkkaa, kun että työttömät saavat työtä. Työttömyyttä ei enää nähdä pääongelmana, vaikka kortistoissa on yhä yli 300.000 työtöntä, ja työllistämistoimissa yli 100.000 lisää.

Oletan, että SAK:n edustajisto ei ole ajatellut asiaa juuri tällä tavalla. Ehkä moni ei edes näe ristiriitaa palkankorotusten ja työllisyyden edistämisen välillä. Kilpailukykysopimuksen yhteydessähän epäiltiin väitteitä positiivista vaikutuksista, ja päinvastoin pelättiin sen heikentämällä kulutusta vähentävän työpaikkoja.

Kiky onnistunut?

Talous on kuitenkin viimeisen vuoden aikana kehittynyt pitkälti kuten ”kikyn” puolesta puhuneet (mm minä tässä) olettivat. Toiveena oli, että parantunut kilpailukyky vahvistaisi vientiä ja yritysten investointi-intoa ja sitä kautta työllisyyttä. Talouskasvu ja vienti ovatkin piristyneet, yritysten investoinnit kääntyneet kasvuun ja työllisyys parantunut.

 

 

Huolet kotimaisen kulutuksen hyytymisestä ovat myös jääneet toteutumatta. Kulutuksen nousu päinvastoin on kiihtynyt ripeimpään vauhtiin viiteen vuoteen. Osaselityksenä on, kuten Vappu Kaarenoja hyvin selittää, että veronalennukset ovat auttaneet nostamaan käytettävissä olevia tuloja. Lisäksi kokonaisuudessa palkkasumma on kasvanut, kun työllisyys on parantunut. Toiveet siitä, että inflaatio olisi hidastunut alhaisempien työvoimakustannusten myötä, ja kuluttajien ostovoima siten parantunut, eivät sen sijaan ole toteutuneet.

Toki moni muukin tekijä on vaikuttanut talouskehityksen. Maailmankaupan piristyminen on auttanut Suomen vientiä, ja öljyn hinnan nousu kiihdyttänyt inflaatiota.  Minkään toimenpiteen vaikutusta talouskehitykseen ei koskaan voi lukea suoraan sitä seuranneesta talouskehityksestä. Pitäisi vertailla siihen, miten talous olisi muuten kehittynyt, mitä emme koskaan voi suoraan havaita.

 

 

Pitkästä aikaa Suomen talouskasvu on kuitenkin ollut ripeämpää, ja inflaatio hitaampaa kuin euroalueella keskimäärin mikä on linjassa ”kikyn” oletettujen vaikutusten kanssa.

Vika työmarkkinamallissa vai ennusteissa?

Viimeisen vuoden talouskehitys tuskin on ratkaiseva todiste. Se ei kuitenkaan ainakaan anna mitään syytä epäillä ekonomistien arvioita palkkamaltin vaikutuksista. Esimerkiksi ETLA:n laskelmien mukaan nollalinja palkankorotuksissa vuodesta 2010 olisi johtanut siihen, että BKT ja työllisyys olisivat nyt pari prosenttia korkeampia. Näihin laskelmiin viittaa myös SAK:n pääekonomisti Ilkka Kaukoranta huomiota herättäneessä blogikirjoituksessaan.

Kaukorannan kirjoituksen ydinsanoma on, että ylimitoitetut palkankorotukset ovat johtuneet pieleen menneistä ennusteista tuottavuuden kasvusta. Jos vaan ennusteet olisivat toteutuneet, sovitut palkankorotukset olisivat olleet sopivan maltillisia. Vika ei siten ole sinällään hänen mukaan palkanmuodostusmallissa, vaan pieleen menneissä talousennusteissa.

Se olivatko korotukset kohtuullisia edes ennusteiden valossa riippuu kuitenkin siitä, mitä painoarvoa annetaan työllisyyden parantamiselle. Jo 2011 oltiin tilanteessa, jossa talouden kehitys oli edeltävinä vuosina ollut ennustettua heikompaa ja työttömyys noussut. Se, että vuonna 2011 sovittiin selkeistä palkankorotuksista oli signaali siitä, että silloin ei nähty paljon tarvetta tukea työllisyyttä ja korjata edeltävien vuosien ylisuuriksi osoittautuneita palkankorotuksia.

 

Työttömyys on nyt tilastokeskuksen lukemien mukaan edelleen 9 prosentin pinnassa, kun viimeaikainen talouskehitys näyttää kannustaneen työtä vailla olevia aktiivisen työhakuun. Työ- ja elinkeinoministeriön luvut, jotka sisältävät mm. myös passivoituneet työttömät, ovat selkeästi laskeneet mutta ovat nekin vielä lähellä huippulukemiaan. Erilaisten työllistämistoimien piirissä on lisäksi edelleen lähes ennätysmäärä henkilöitä.

Jos nyt vaaditaan selkeitä palkankorotuksia signaloidaan, että tämä tilanne on tyydyttävä. Palkkamuodostusmalli, joka tässä työllisyystilanteessa tuottaa selkeitä palkankorotuksia on mielestäni selkeästi ongelmallinen.

Mainokset

From → Suomi

5 kommenttia
  1. Palkanlaskija permalink

    Jossain näin kaavan: palkankorotusvara = talouskasvu + inflaatio – liukumat – haluttu työllisyyden paraneminen x 2,5, missä 2,5 tulee työvoiman kysynnän palkkajoustosta -0,4. Miten saisi SAK:n ymmärtämään tämän ja sen, että joillain aloilla tuokin on liikaa? Nyt vara on negatiivinen: BKT on alempi kuin 10 v. sitten mutta palkat ja työttömyys paljon korkeampia.

    • Kiitos hyvästä kommentista,

      Suurin piirtein noi asia menee, joskin talouskasvun sijaan laittaisin kaavaan tuottavuuden kasvun. Syytä myös huomata, että mitä alahaisempi jousto (mitä heikommin palkat vaikuttavat työllisyyteen) sitä enemmän palkkamalttia vaaditaan työllisyystavoitteen saavuttamiseksi.

  2. Herra permalink

    Olen ymmärtänyt että SAK:n ja kumppaneiden tehtävä on huolehtia jäsenistönsä edunvalvonnasta, ei suomen valtion budjetista tai BKT:sta. Toki työllisyys varmasti kiinnostaa ammattiliittoakin mutta näkisin että on poliittinen realiteetti että SAK:n on haettava korotuksia mikäli haluavat pitää jäsenistönsä tyytyväisenä.

    Lisäksi: tuottavuus suomessa kasvoi 1950-2000 valtavasti. Paljon enemmän kuin palkat. Jos nyt mennään pieni hetki jolloin palkat kasvavat enemmän kuin tuottavuus niin onko tämä katastrofi? Miksei asiaa nähty toisinpäin niinä monina vuosikymmeninä kun tuottavuus kasvoi räjähdysmäisesti mutta suurin hyöty tästä meni täysin toisaalle kuin palkansaajille?

    • matt712013 permalink

      Herra on aivan oikeassa. Ammattiyhdistysliikkeen edunvalvonta näkyy työttömyyskentällä myös esim. ansiosidonnaisen voimakkaassa puolustamisessa.

      Lisäksi SAK:n kannalta työttömyyden väheneminen tulee nyt huonoon paikkaan: se vähentää SDP:n suosiota. Parempi pitää korkea työttömyys että se toimii vaaliaseena hallituspuolueita vastaan.

    • Syltty permalink

      ”Olen ymmärtänyt että SAK:n ja kumppaneiden tehtävä on huolehtia jäsenistönsä edunvalvonnasta, ei suomen valtion budjetista tai BKT:sta. ”

      Aivan totta. Liittoja ja työnantajia ei kiinnosta valtion budjetti tai Suomen BKT.

      Siksipä onkin huono juttu että tässä maassa niille on annettu sekä lainsäädäntövaltaa että hintakartelli eli oikeus rikkoa ihmisten sopimusvapaus yleissitovuuden kautta. Mitä muuta voi näillä instituutioilla odottaa, kuin jättityöttömyyttä? Mielestäni on aivan ilmiselvää että jos talous ei kasva kohisten, lopputulos ei voi olla juuri muuta kuin mitä nyt nähdään.

      Miten lainsäädäntövaltaa voi olla osapuolella, jolla ei ole vastuuta ja jolta ei voida sellaista edes odottaa?

      Perustelut:
      Keskimääräisen palkansaajan kannattaa aina haluta palkankorotuksia, koska keskimääräinen työntekijä ei ole koskaan saamassa potkuja. Vaikka työntekijöistä heitettäisiin huomenna 20% ulos, 80% säilyttäisi edelleenkin työpaikkansa.

      Keskimääräisen liittopomon pitää aina hakea parempia palkankorotuksia, kuin naapuriliiton pomon. Muuten tulee potkut seuraavassa littokokouksessa, kun siellä on joku timorätypiirainen julistamassa että pitää laittaa työnantajalle luu kurkkuun ja kunnon rosentit.

      Lisäksi jos yksittäinen litto jättää vaatimatta palkankorotukset, kyllä joku toinen (jos ei muut niin AKT) senkin osuuden vaatii. Mietitään vaikkapa ketjua metsä – sellutehdas – paperitehdas – satamat -maailma. Jos metsänkorjuussa ja tehtailla toimivat jättävät korotukset ottamatta, se tarkoittaa että väliläl paperitehdas – satama on paljon palkanmaksuvaraa. Aina jos ketjussa joku jättää korotukset ottamatta, ketjun muille osille jää enemmän palkanmaksuvaraa.

      —->>> liittokierroksilla vaanii aivan ilmiselvä vangin dilemma (tätä voi yrittää torjua TUPOlla, mutta ei AKT siihenkään koskaan osallistu).

      Työnantajajärjestöissa tahtipuikkoa heiluttava suurteollisuus taas voi taas keskipitkällä aikavälillä siirtää tuotannon ulkomaille, joten heille on aina tärkeämpää lyhyen tähtäimen toimitusvarmuus kuin pitkän tähtäimen kustannuskilpaillukyky. Mitä sitten jos yksi paperitehdas menettää pitkällä aikavälillä kilpailukykynsä? Senkus jätetään investoinnit tekemättä, ajetaan koneet loppuun ja siirretään tuotanto jossakin paremmassa paikassa sijaitsevalle tehtaalle.

      Tästä seuraa että liittopomon kannattaa aina vaatia enemmän kuin muiden. Ja työnantajien kannattaa aina suostua (valtion ja yhteiskunnan näkökulmasta) liian korkeisiin palkankorotuksiin.

      Lopputulos on nähtävissä, jättityöttömyys. Ainoa keino alentaa työttömyyttä on pitkäaikainen ennusteita korkeampi tuottavuus- ja talouskasvu, joka kiihtyisi koko ajan ennusteita nopeammin (jos kasvu osuu ennuisteisiin se kyllä ulosmitataan ja peräpeiliin katsomalla ulosmitataan edellinen tuottavuuskasvu). Eihän tällaista kiihtyvää talouskasvua tosimaailmassa tapahdu.

Korjaa, jos olen väärässä. Kerro, jos olet toista mieltä. Kysy, jos jotain jäi epäselväksi. Lähtökohtaisesti kommentit julkaistaan välittömästi ilman erillistä hyväksyntää. Kommentit voivat kuitenkin juuttua, jos Wordpress tulkitsee niitä spämmiksi (esimerkiksi kommenttiin sisältyvien linkkien johdosta) jolloin ne tulevat näkyviin manuaalisen hyväksynnän jälkeen.

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s