Lainanantajien usko ratkaisee velkakestävyyden

Vaikka Kreikan velkaantumisaste on reippaasti korkeampi kuin se oli maan ajautuessa rahoituskriisiin, jotkut sijoittajat ovat jälleen valmiita antamaan lainaa Kreikalle. Tämä herättää uudelleen kysymyksen siitä, onko uusi velkajärjestely ennen pitkää vääjäämätön.

Se pystyykö Kreikka hoitamaan näin suurta velkaa, riippuu pitkälti siitä, millä korolla maa saa lainaa. Velan kestävyyttä siten pitkälti ratkaisee lainanantajien usko siihen pystyykö valtio hoitamaan velkansa. Tämä ei koskea ainoastaan Kreikkaa, vaan muitakin velkaantuneita eurovaltioita.

Karkea ehto sille, että valtion velkaantuneisuus saadaan laskuun on:

Perusjäämä > Velka*(valtion velan korko – talouden kasvu – inflaatio)

Viime vuonna Kreikan julkisella sektorilla oli pieni perusylijäämä (eli valtion tulot olivat menoja suuremmat ennen velanhoitomenoja). Valtion velan keskimääräinen korko on etenkin tukilainojen ehtojen muuttamisen myötä laskenut runsaaseen prosenttiyksikköön. Näillä lukemilla valtion velkaantuneisuusaste kääntyy laskuun jos talouskasvu on runsaan prosenttiyksikön ja hintojen lasku pysähtyy. Ei kuulosta toivottamalta.

Kreikka sai toissaviikkona viiden vuoden lainansa myytyä vajaan 5 prosentin korolla. Tällä korolla velkaantuneisuusasteen kasvun taittaminen on paljon haastavampaa, mutta ei mahdotonta. Se onnistuuu esimerkiksi, jos talouskasvu ja inflaatio molemmat kiihtyisivät kahteen prosenttiin ja perusjäämää kasvatetaan kahteen prosenttiin BKT:sta.

Lähivuosina tukilainat muodostavat valtaosan Kreikan lainakannasta, joten näin vahvaa kasvua ei tarvita vuosikausiin, vaikka kaikkien uusien lainojen korot olisivat tätä tasoa.

Punainen viiva alla olevassa kuvassa osoittaa kuinka korkean perusylijäämän pitää olla maassa jonka velkaantuneisuusaste on Kreikan nykyistä tasoa, jotta velka pysyisi hallinnassa. Mitä korkeampi reaalikorko on suhteessa talouden kasvuun sitä suurempaa perusylijäämää vaaditaan. Perusjäämän täytyy kiivetä lähes 10 prosenttiin BKT:sta, jos ero reaalikorkojen ja talouskasvun välillä nousee viiteen prosenttiin. Tämä on varmasti poliittisesti mahdotonta, ei vähintään siitä syystä että tällainen kiristys ajaisi Kreikan talouden vielä paljon syvempään lamaan.

Sininen viiva kuvastaa tilannetta Kreikan velkaantuneisuusasteella neljä vuotta sitten. Tärkein syy siihen miksi velka nyt näyttää kestävämmältä vaikka velkaantuneisuusaste on korkeampi on, että velan korko on paljon alhaisempi. Lisäksi kasvunäkymät nyt ovat paremmat kun taloutta kuristanut julkisen talouden tasapainottaminen on takanapäin.

Keskeinen kysymys velkakestävyyden kannalta on siten miten korot tästä kehittyvät:

• Jos lainantajat ovat valmiita luotottamaan Kreikan koroilla, jotka eivät merkittävästi ylitä Kreikan talouden kasvuvauhdin, kaikki voi päätyä hyvin. Lainanantajat saavat kohtuullista korkoa ja Kreikan velkaantumisaste kääntyy vähitellen laskuun.
• Jos luottamus on heikko ja lainantajat eivät ole valmiita antamaan luottoa kohtuullisella korolla ajaudutaan vääjäämättä kohti uutta velkojen leikkausta tavalla tai toisella.

Lainantajien tuomio osoittautuu molemmissa tapauksissa oikeaksi, ei siitä syystä että se heijastaa viisasta tilannearviota, vaan koska se on näillä oletuksilla itseään toteuttava.

Jos miettii lainan antamista Kreikalle (tai toiselle Euromaalle) ei riitä, että arvioi maan valmiutta varata rahaa velkojensa hoitoon. Pitää myös arvioida muiden lainanantajien (mukaan lukien tietysti Euroalueen vakausrahaston ja EKP:n) valmiutta myöntää lainaa. Kenenkään lainantajan ei kannata myöntää lainaa, jollei tarpeeksi moni muu ole valmiita antamaan lainaa. Toisaalta, jos tarpeeksi moni muu on valmis myöntämään lainaa lainan antaminen voi olla muuten identtisessä tilanteessa kannattavaa kaikille lainanantajille.

Valtionlainamarkkinoilla voi siis olla kaksi mahdollista tasapainoa samoilla taloudellisella ja poliittisilla perustekijöillä.