Onko irtisanominen Suomessa helppoa?
Pohdin perjantaina MustReadissa ovatko Suomalaiset työmarkkinat todellakin maailman jäykimmät erilaisten kansainvälisten vertailujen valossa. Totesin siinä muun muassa, että irtisanominen Suomessa ei vertailujen mukaan ole erityisen hankalaa. Juhana Vartiainen kommentoi, että ”Tuotanto- ja yksilöperusteisen irtisanomisen olisit voinut eritellä tarkemmin”. Suomen sijoitukseen OECD:n vertailussa todellakin vaikutta merkittävästi se, että kollektiivisten irtisanomisten arvioidaan olevan helppoja tehdä.
Tuotanto- ja yksilöperusteisen irtisanomisen olisit voinut eritellä tarkemmin. Itävallan superkeskitetty palkkasopiminen koskee yleensä vain minimitasoja. Muuten hyvä juttu.
— juhana vartiainen (@filsdeproust) 2 februari 2018
Kuten totesin Mustread-jutussa ”eri maissa on hyvin erilaisia irtisanomismenettelyjä koskevia sääntöjä, joita on vaikeata yhteismitallistaa”. Keskustelen siitä miksi eri indeksit antavat erilaisen kuvan. Juuri tätä Juhanan esille tuomaa näkökulmaa en tosiaankaan eritellyt. Haluaako yritys jostain tietystä työntekijästä eroon, vai ylipäätänsä vähentää henkilökunnan määrää? Näitä eri tilanteita koskevat erilaiset säännöt.
OECD:n yleisindeksi väittää, että irtisanominen Suomessa olisi suhteellisen helppoa verrattuna moniin muihin EU-maihin. Tämä perustuu kuitenkin ennen kaikkea siihen, että kollektiivisia irtisanomisia koskevat säännöt arvioidaan olevan löysimpien joukossa. Yt-neuvottelujen kautta yritys voi suhteellisen mutkattomasti vähentää henkilökunnan määrää.
Yksilöllisten irtisanomisten kohdalla Suomen säännöt kuuluvat sen sijaan tiukempien joukkoon. Mitenkään poikkeuksellisen tiukkoja Suomen säännöt eivät tosin oli. Moni muu EU-maa (Ruotsi ja Saksa mukaan lukien) on samalla tasolla.
Kumpi näistä sitten on tärkeämpi työmarkkinoiden joustavuuden kannalta? Molemmilla on merkitystä. Kumpi on tärkeämpi riippuu mistä näkökulmasta asian katsoo.
Talouden dynaamisuudelle ilman muuta on tärkeätä, että yritykset voivat joustavasti sopeuttaa työntekijöiden määrää. Teknoloogisesta kehityksestä saadaan nopeasti hyöty irti. Työvoimaa voidaan ripeästi vapauttaa uusiin tehtäviin kun talous muuttuu.
Henkilökohtaisten irtisanomisten vaikeus on sen sijaan, kuten Suomen Yrittäjien Mikael Pentikäinen juttuni herättämässä twitter-keskustelussa toteaa, haaste eteenkin pienille yrityksille. Pienelle yritykselle voi olla kohtalokasta, jos yritykselle sopimattomasta työntekijästä on hankala päästä eroon. Tälläkin voi tietysti olla talouden kehitystä jarruttava vaikutus vaimentamalla intoa palkata henkilökuntaa.
Suurille yrityksille tämä on pienempi ongelma, koska riski on paremmin hajautettu. Epätoivotuista työntekijöistä voidaan kuitenkin suhteellisen helposti päästä eroon, jos ja kun seuraavan kerran järjestetään yt-neuvotteluita.
Roger Wessman 
Tuon takia joissain yrityksissä käydään aika järjettömiä yt-neuvotteluita, joiden tarkoituksena on oikeasti irtisanoa joku tietty ihminen tai muuttaa hänen tehtäviään.
Suurin ongelma tästä on se, että muu organisaatio oireilee. Osaavat ja halutut työntekijät voivat lähteä ja yritykseen jäävät ne, jotka eivät ole niin haluttuja. Menee lapsi pesuveden mukana.
Ei yksilöperusteinen irtisanominen ole Suomessa vaikeaa, se on keskimäärin yhtä vaikeaa kuin Saksassa tai Ruotsissa. Toki keskiarvojen lisäksi pitäisi kurkistaa hajontaa, ja sitä kautta se voi yksittäiselle yrittäjälle olla vaikeaa. Oikeastaan ei lainkaan pitäisi puhua vaikeudesta, vaan todeta että irtisanominen on ikävää. Ja kun se ei ole vaikeaa, vaan ikävää, luulisi yrittäjäjärjestön pystyvän auttamaan jäsenistöään menettelytavoissa, joilla ei lainkaan päädytä oikeuteen ja joilla vaikeudet vältetään.
Suurin osa pienyrittäjistä ei kuulu etujärjestöönsä. SY järjestäytymisaste on tosi alhainen. Tämän takia yrittäjillä ei ole käsitystä koko prosessista.
Yrittäjillä sinällään on kyllä legitiimi syy irtisanoa, mutta kun varoitukset, ohjaukset ja työntekijöitä ei kohdella yhdenvertaisesti on hoitamatta tai rempallaan. Irtisanominen tapahtuu yleensä vielä pikaistuksissa kun yrittäjän mitta täyttyy lopullisesti.
Juridisesti kun tuota lähdetään tarkastelemaan niin itse asiassa ei tapahtunut irtisanomista vaan työsuhteen purku. Sitten kun ollaan oikeudessa niin dokumentaatiota ei ole kun kaikki on tehty suullisesti. Tuosta seuraa sana vastaan sana tilanne jossa työntekijällä on etu.
Käytännössä yrittäjä pääsee työntekijästä eroon, mutta kuluna on 6 – 8 kk palkka ja 30000 Euron käräjäkulut. Yleensä liiton lakimiehet tarjoavat tuota maksa palkka pois, mutta suomalaisten käräjöinti into on liian kova.
Minä näen tuon lähinnä osaamattomuus ongelmana. Suomessa yrittäjien osaaminen laista ja asetuksista on todella huonoa. Tuon takia näitä viranomaiset tyrmäsivät hyvän liikeideankin tulee säännöllisesti lööppeihin kun ei olla vaivauduttu selvittämään asioita kunnollisesti.