Energiavirasto pääsyy, ei investointitarpeet
Energiaviraston päätös korottaa verkkoyhtiöiden voittoa on pääsyy hintojen nousuun, eivät kasvaneet investointitarpeet. Tätä on helppoa nähdä yksinkertaisella laskuesimerkillä. Pienten maaseutuyhtiöiden mahdolliset ongelmat investointien rahoittamisessa on myös huono perustelu ylisuurten voittojen hyväksymiselle.
Perehdyttämättä sen syvemmin toimialan yritysten tunnuslukuihin on helppo yksinkertaisen laskuesimerkin perusteella todeta, että energiaviraston päätös korottaa verkkoyhtiöiden voittoja on melko varmasti tärkeämpi syy hintojen nousulle kuin kasvavat investointikustannukset.
Esimerkkinä voimme ottaa kuvitteellisen yhtiön, jolla on tarvetta investoida 100 miljoonaa lisää kaapeleiden kaivamiseen maahan. Oletetaan että tämä on pitkäjänteinen investointi, jota poistetaan tasapoistoin 40 vuoden ajan. Tuloslaskelmaan tulee poistojen kautta vuotuinen 2,5 miljoonan euron kulu. Lisäksi kun sijoitettu pääoma on kasvanut tästä yhtiö saa velottaa pääomakuluja vanhan kaavan mukaan runsaat 2 prosenttia, eli 2 miljoonaa euroa. Yhdessä siis yhtiö saa tämän mukaan veloittaa asiakkaita 4,5 miljoonaa vuodessa investoinnin rahoittamiseksi.
Kun virasto korotti arviotaan kohtuullisesta tuotosta yritys saa nyt veloittaa pääomakuluina 6 prosenttia, eli neljä miljoona enemmän, kuten selitin eilen. Tuoton korotus siis lähes tuplaa kasvavien investointien mahdollistaman hinnankorotuksen.
Oletettavasti yhtiöllä on kuitenkin ennestäänkin sijoitettua pääomaa. Oletetaan tämän olevan 500 miljoonaa. Tästä sallitun pääomatuoton korotus antaa yhtiölle 20 miljoonan euron hinnanostovara. Tämä on moninkertainen verrattuna lisäinvestointien aiheuttamiin kustannuspaineisiin.
Nämä luvut ovat tietysti täysin kuvitteellisia. Jos jollain on energiaa kaivaa tiedot esiin voisi tehdä realistisempi laskelma. Investointien poistoajan täytyy kuitenkin olla selkeästi lyhyempi, ja investointien suhde investointeja edeltävään sijoitettuun pääomaan merkittävästi korkeampi, jotta energiaviraston päätös ei olisi pääsyy hintojen nousuun.
Ylivoittojen hyväksyminen huono tapa rahoittaa investointeja
Energiavirasto Verkot-ryhmän johtaja Veli-Pekka Saajo puolustelee Kauppalehdessä energiaviraston päätöstä sallia verkkoyhtiöille ylisuuria voittoja tarpeella varmistaa, että kaikki yhtiöt pystyvät rahoittamaan investointejaan, kun korot ovat laskeneet.
Sinällään korkojen lasku tarkoitta, että investointeja pitäisi nyt saada rahoitettua halvemmalla. Eli se nimenomaan puoltaa, että tuottokatto on alhainen.
Ongelmana on nähtävästi pienet heikon vakavaraisuuden yhtiöt, jotka eivät pysty saamaan ulkopuolista rahoitusta. Ne voivat nyt rahoittaa tarvittavat investoinnit ylisuurilla voitoilla. Ylläolevassa esimerkissä viidessä vuodessa 100 miljoonan investointeja saadaan rahoitettua korotetuilla voitoilla.
On kuitenkin aika huono ratkaisu sallia kaikkien yhtiöiden kääriä ylisuuria voittoja muutaman yhtiön rahoitusongelmien vuoksi. Parempia ratkaisuja varmasti olisi.
Yksinkertainen ratkaisu olisi sallia yhtiöiden tehdä poistoja ripeämpään tahtiin. Tällöin yhtiöt samalla tavalla olisivat rahoittaneet investointeja korottamalla hintoja. Tämä olisi kuitenkin ollut vain laina asiakkailta, koska vastaavasti yritysten mahdollisuus tehdä poistoja tulevaisuudessa vähenisi mikä alentaisi hintoja tulevaisuudessa. Koska poistojen kautta yritysten sijoitettu pääomakin vähenisi, ja siten asiakkailta velotettava pääoman kustannus, asiakkaat olisivat myös saaneet korkoa lainalleen.
Siltä osin, kun yritykset eivät kirjaa salaojittamiset investointeina vaan juoksevina kuluina tämä toteutuukin. Yritysten kuitenkin nyt kannattaa kirjata kaikki työ investointeina, kun ne energiaviraston myötävaikutuksella saavat investoinneille taattua korkeaa tuottoa.
Sajo myös puolustelee 10 vuoden keskiarvon käyttämistä tarpeella vakauttaa yhtiöiden tuottoa. Tämä voisi käydä uskottavaksi perusteluksi, vaikkakin se on yhtiöille erittäin edullista. Se, että virasto samalla päätti, että keskiarvotusta ei sovelleta, jos korkojen muutoksen myötä keskiarvotus olisi yrityksille haitallista kuitenkin paljastaa, että tässä joku on ajatellut ensi sijassa verkkoyhtiöiden intressiä.
Roger Wessman 
Nyt olen eri mieltä.
Pääsyyllinen on se että on tyhmää yksityistää monopoleja.
Yksityiset monopolit ovat tunnetusti paljon tehokkaampia ja vähemmän korruptoituneita kuin julkiset. Nykyiset hinnakorotukset vain ovat energiaviraston tahallinen moka.
Toki on syytä kysyä pitääkö antaa monopolitoimintoa voiton maksimointia tavoittelevan yhtiön hoidettavaksi.
Jos pohditaan miksi hinnat nyt nousevat rajusti takana on kuitenkin energiaviraston päätös. Ei esimerkiksi yritysten investointien aiheuttamat suuret kustannukset. Ilman sitä yksityisten monopolien mahdollisuus nostaa hintoja olisi ollut rajoittuneempi.
Energiavirasto on kieltämättä mahdollistanut noston, mutta se ei ole tehnyt sitä. Olisiko valtion enemmistö-omisteinen Fortum nostanut hintaa samanlailla Energiaviraston päätöksestä huolimatta ?
Ehkä ei. Toisaalta Fortumkin on ollut aika määrätietoinen voittojen tavoittelussa, kuten pörssiyhtiölle tietysti luontevasti kuuluu. Eli voidaan siirtä kysymystä vielä askel taaksepäin, Olisiko alunperin jakeluverkko pitänyt erottaa sähköntuotannosta ennen kuin Fortum pörssilistattiin?
… ja vielä hyvä esimerkki siitä miksi jotkut toiminnot olisi hyvä pitää valtion käsissä
http://www.taloussanomat.fi/energia/2016/02/05/elenia-maksaa-voitoistaan-veroja-viela-carunaakin-vahemman/20161380/12?&posted=1&n=2#messageSent
… Valtio maksaa kuitenkin.
Kirjoituksessa on teräviä huomioita. Kuten kirjoituksessa todetaan, sallitun tuoton merkittävä korotus mahdollistaa tosiaan jo olemassa olevan pääoman tuoton parantamisen, ja siihen liittyvä hintojen korotusmahdollisuus on tosiaan moninkertainen verrattuna lisäinvestointien todennäköisesti aiheuttamiin kustannuspaineisiin. Nopeampi mahdollisuus poistojen tekemiseen olisi tosiaan ollut yksi mahdollinen keino nopeampien investointien tekemiseen kannustamiseen. Nykyisessä valvontamalliin on laitettu joitakin kannustimia investointien nopeuttamiseen, kuten toimitusvarmuuskannustin ja laatukannustin.
Toimitusvarmuuskannustimen kautta verkkoyhtiöille korvataan sitä mahdollisesti muutoin menetettyä laskennallisen tasapoiston osaa vanhoista investoinneista, joka muutoin menetettäisiin, jos hyväkuntoista ja iältään vielä suhteellisen nuorta verkkoa korvataan toimitusvarmuuden parantamiseksi toisenlaisilla ratkaisuilla. Laatukannustin liittyy puolestaan siihen, miten asiakkaille aiheutuvat laskennalliset keskeytyskustannukset verkkoyhtiöissä kehittyvät vertailutasoon nähden. Laatukannustimen enimmäismääräksi kokonaistuottomahdollisuuksiin on säädetty enintään 15 % ”kohtuullisesta tuotosta” ylös- tai alaspäin. Jos ja kun investoinnit verkkoon vähentävät todennäköisiä keskeytyskustannuksia, parantaa tuo kannustin mm. säävarmempaan verkkoon investoivien verkkoyhtiöiden tuottomahdollisuutta – ja vastaavasti vähentää tuottomahdollisuutta silloin, jos yhtiön verkossa on kasvavassa määrin vikatilanteita.
Eli jos vaikkapa kirjoituksen esimerkin mukaisesti tehdään 100 miljoonan investointi sähkön toimitusvarmuuden parantamiseksi, sen seurauksena todennäköisesti sähkön toimitusvarmuus paranee, ja laatukannustin voi mahdollistaa vaikkapa 10 prosenttia korkeammat hinnat valvontajakson aikana (kaikelta sähkön siirrolta). Vuosina 2016-2023 Energiamarkkinaviraston valvontamallissa käytössä olevan laatukannustimen kannustinvaikutus on siis siltä osin samanlainen kuin nopeutetuilla poistoilla, että se antaa yhtiöille mahdollisuuden rahoittaa toimitusvarmuutta parantavia investointeja korkeampien hintojen perimisen kautta niiden valvontajaksojen aikana, joiden aikana toimitusvarmuus vertailutasoon nähden paranee.
henk koht toimivan markinataloden suurena ystävänä ja puolestapuhujana joudun toteamaan että monopoliasemassa olevien yhtiöiden välisen kilpalun säänteleminen on peli jonka valvontaviranomainen on vääjäämättä tuomittu häviämään.
Sääntely ei onnistu kunnolla koskaan, eikä varsinkaan silloin kun pyritään sääntelemään monopoliasemassa toimivia yhtiöitä. monopolien välisen kilpailun voittaa aina se jolla on pelin alussa eniten pelimerkkejä ja parhaat verojuristi, ja ne eivät todellakaan jaaudu pein aussa tasan.
Lienee vain ajan kysmys että Carunalta alkaa lähteä ostotarjouksia pienemmille jakelyhtiöille.
Sähkön- tai vedenjakelun kaltaisen luonnollisen monopolin ainoa järkevä järjestämismuoto on voittoa tavoittelematon yhtiö. sen omistus voidaan järjestää monelta eri pohjalta, monella eri tavoin.
Tälläisen toiminnan tuottamat mahdollliset tehottomuudet ovat huomattavasti pienempiä ja helpommin hallittavia kuin nykyisen järjestelmän aiheuttamat tappiot, kunhan omistus ja ja omistajien vallankäyttö järjestetään järkevästi.
En näe yhtää syytä miks tämä ei onnistuis aivan hyvin vaikka voimassa olevan osakeyhtiölain pohjalta,
Osakkaiden -eli tietenkin mahdollisimman monen sähkönkäyttäjän ja mahdollisesit -tuottajan- on vain tehokkaasti käytettävä yhtiökokukselle kuuluvaa valtaa, mihin löytyy varmasti motivi siitä jokaiselle tulevasta säkölaskusta ja koetusta toimitusvarmuudesta.
Tässä on vielä otettava huomioon mahdollinen leasingrakenne: opistojen sijaan ”vuokra” kokonaisuudessaan vähennetään tuloksesta ja kun investointi on kuoletettu/poistettu, myydään koko verkko jälleen kerran uudelle sijoittajalle, joka aloittaa alusta ”poistojen” eli uuden onvestointimenojen kirjauksen. Siksi todellisuudessa verkkoyhtiö kuolettaa verkon investoinnin mahdollisimman nopeasti, jotta pääsee käsiksi verkon myyntivoittoon.
Kiitos kommentista Mikko,
Voisitko selittää tarkemmin, miten ajattelet, että kyseinen kuvio toimisi? Yritysostosta syntyneestä goodwillista tehtävät poistot eivät oikeuta asiakkaiden veloittamiseen. Ainoastaan todelliset investoinnit sähkönsiirtoverkkoon kelpuutetaan.