Skip to content

Paradoksi rahan luomisesta ja säästämisestä

by : 1.2.2014

Eilen käymäni keskustelu toi mieleeni väitteen johon vuosien varrella olen moneen kerran törmännyt. Väitteen mukaan on humpuukia, että pankit rahoittaisivat lainantoa yleisön talletuksilla: Pankit pystyvät rahoittamaan lainoja tyhjästä luomalla rahaa! (Väärinymmärrysten välttämiseksi: En väitä, että keskustelukumppanini Jussi Ahokas olisi tätä mieltä. Olen kaiketi liian tyhmä ymmärtääkseni mitä hän yrittää sanoa.)

Pöyristyttävää väitettä perustellaan sillä, että jos otat lainaa pankilta esimerkiksi talon rakentamiseksi pankki vain kirjaa rahat sinun tilille. Pankin kirjat ovat edelleen tasapainossa: Pankin saatavat (lainat) ja velat (talletukset) ovat kasvaneet yhtä paljon. Rahaa on luotu tyhjästä!

Jokainen pankkilainen tässä vaiheessa puristelee päätään ihmetyksestä. Miksi olemme vuosien varrella käyttäneet vaivaa rahoituksen hakemiseksi houkuttelemalla talletuksia, laskemalla liikkeelle joukkolainoja kansainvälisille sijoittajille tai varmistamalla, että saamme keskuspankilta luottoa?

Selitys on tietysti siinä, että raha ei pysy talletettuna sillä tilillä, jonne sitä on talletettu. Talonrakentaja käyttää rahat maksamaan urakoitsijoille. Rahaa valuu palkkoihin, veroihin, rakennusmateriaalien ostoon jne. Rakennustyöläiset kuluttavat palkkansa. Raha valuu ympäri maailmaa eikä pysy lainaa myöntäneessä pankissa. Pankin täytyy siten rahoittaa lainaa muilla keinoin, kuin luomallaan talletuksella.

Toki luotu raha siirtyy vain tileille muihin pankkeihin (jollei sitä nosteta käteisenä).

Rahankierto keskeytyy kun joku vastaanottaja ei laita rahoja eteenpäin vaan säästää tallettamalla rahat pysyvämmin pankkiin tai maksamalla aikaisemmin ottamansa lainaa takaisin.

Ne pankit joihin raha on päättynyt ovat nyt saaneet rahaa, jota ne puolestaan pystyvät lainaamaan eteenpäin.

Kysymys nyt on: Onko tämä raha pankkijärjestelmän luomaa rahaa vai koostuuko se talletetuista säästövaroista?

Vastaus on kyllä.

Luotonannolla luodaan lisää talletuksia ja talletukset koostuvat talletetuista säästövaroista.

Kumpi siten on tässä prosessissa määräävä tekijä: talletukset vai luotot?

Se joka voi antaa siihen kysymykseen nasevan vastauksen voi varmasti samalla ratkoa kumpi tuli ensin – muna vai kana?

Mainokset
46 kommenttia
  1. Turisti meni pikkukaupungissa hotelliin,jätti sadan euron setelin receptionin pöydälle ja lähti katsomaan huoneita.Hotellinjohtaja otti rahan ja lähti ja maksoi velkansa lihakauppiaalle.Lihakauppias maksoi samalla rahalla velkansa karjankasvattajalle.Karjankasvattaja maksoi rahalla velkansa huoltamoyrittäjälle.Huoltamoyrittäjä kiirehti maksamaan velkansa maksulliselle naiselle,jonka palveluja oli käyttänyt.Tämä maksoi hotellilaskunsa ja raha jäi receptionin tiskille.Turisti tuli huoneita tarkastamasta ,mutta huoneet eivät miellyttäneet,joten hän otti rahansa tiskiltä ja lähti muualle.
    Kauppoja ei turistille hotellin kanssa syntynyt,mutta raha liikkui.Kaikista tuli velattomia ja onnellisia.Mitä tästä opimme ?
    Talous pyörii ja markkinoilla on luottamusta,että velat maksetaan.

  2. Stefanus Jakovlev permalink

    Vastakysymys voisi auttaa ainakin minua ymmärtämään asian paremmin. Tietenkin vain, jos osaat ja jaksat siihen vastata. Maailmaa ei tietenkään koskaan saada paremmaksi, jos kukaan ei tunnusta tai edes kykene näkemään olemassaolevassa järjestelmässä vikaa.

    Kuinka pankit toimisivat, jos keskuspankit eivät antaisi lainaa pankeille?
    Mistä keskuspankit luovat varansa?

  3. Kiitos kysymyksestä Stefanus,

    Keskuspankit hankkivat varansa luomalla varsinaista rahaa (ns. perusrahaa) eli käteistä (seteleitä ja kolikoita) ja keskuspankkitalletuksia.

    Käteinen ja keskuspankkitalletukset ovat periaatteessa keskuspankin velkaa siinä missä talletukset ovat pankkien velkaa.

    Erona muihin pankkeihin on se, että perusraha ei ole lunastettavissa mihinkään muuhun. Käteinen on periaatteessa ikuinen nollakorkoinen velkakirja, eikä keskuspankkitalletuksia voi siirtää keskuspankista (paitsi nostamalla niitä käteisenää).

    Pankkien on maksettava talletukset ulos perusrahana jos tallettajat niin haluavat, ja talletuksia voi siirtää toiseen pankkiin.

    Jos keskuspankit eivät lainaisi rahaa pankeille, pankit voisivat toimia saamalla tarvittavan perusrahan toiminnan pohjaksi sillä, että joku osapuoli joka on jostain saanut perusrahaa lainaa rahat pankille.

    Esimerkiksi sen sijaan, että keskuspankit laskevat liikkeelle perusrahaa lainaamalla niitä pankeille, keskuspankki voisi lainata rahaa valtiolle joka maksaessaan menoja siirtäisi rahat pankkijärjestelmään.

  4. Hei,

    Standard & Poor’sin ekonomistit (Paul Sheardin tiimi) ovat eri mieltä – M1 luodaan yksinkertaisella tilitapahtumalla tyhjästä. Rapsassa on hyvä kuvaus myös setelirahoituksesta.

    Ajattele että pankin tilitalletus (M1) on pankin luoma velkakirja joka luodaan asuntolainasopimusta vastaan (pankin saatava). Pankin M1-eurot voidaan vaihtaa pankkien tekemien sopimusten kautta toisen pankin M1-velkakirjoihin tai sitten keskuspankin nollakorkovelkaan (M0) eli esim. seteleihin. Seteleitä ei voi vaihtaamaan kuin ylempiin M-velkoihin (ennen pystyi vaihtamaan kultaan).

    http://www.standardandpoors.com/spf/upload/Ratings_US/Repeat_After_Me_8_14_13.pdf

  5. Hei Sami,

    En näe mitään ristiriita sen väillä mitä kirjotat ja minun kirjoitukseni välillä. Sanot asiat vain hivenen toisilla sanankäänteillä.

    Totesinhan minäkin, että luotonannolla luodaan talletuksia.

    Minun keskeinen pointti oli, että pankki ei voi laskea sen varaan, että luodulla talletuksella rahoitettaisiin kyseistä lainaa koska raha luultavasti hyvin pian siirtyy tästä talletuksesta jonnekin muualle.

    Lainaa rahoitetaan siis esimerkiksi muilla talletuksilla.

    Sanon kuitenkin, että pankki luo talletuksen koska ne talletukset jolla laina on rahoitettu ei häviä mihinkään. Siten kokonaistalletusten (rahan) määrä on kasvanut samalla summalla kuin pankki on myöntänyt lainaa.

    Lopuksi pieni saivartelu terminologiasta: M1 = käteinen + talletukset, eli M1 sisältää sekä keskuspankkien että pankkien luomaa rahaa. Mutta ymmärsin toki mitä tarkoitit.

    Roger

  6. Jarmo Nevalainen permalink

    Ongelma on siinä että liikepankit voivat luotottaa tarvitsematta keskuspankkireservejä (endogeenisyys periaate), kun vakuudet on kunnossa näpynäpy luotto on asiakkaan tilillä, sen jälkeen käydään hakemassa reservit keskuspankista = puhalletaan kuplaa.

    SItten jos puhutaan vakavarausvaateista niin Basel III sopimuksessa se on 4,5%. Tämänhän pankit kiertävät niin että heilahtaa luottojen riskiluokitusjärjestelmällä. Esim. Saksan ja Kreikan valtionobligaatioilla on pankkien taseissa sama riskiluokka 0, puhutaan ns.nollakamasta.

    Suomi tulee palaamaan ennemmin tai myöhemmin (hyvällä tai pahalla) omaan rahaan. Pelkistetysti asiat toimivat silloin näin.

    Valtio laskee liikkeelle markkamääräisiä Suomen Valtion velkakirjoja esim. 6 Mrd. markan arvosta. Valtion 100 % omistama pankki (Uusi Postipankki) merkitsee kokonaan valtiokonttorin liikkeelle laskeman lainan.
    Uusi Postipankki käyttää luotto- tai shekkilimiittiään, ja luo rahan aivan samoin kuin liikepankkikin ensimmäisessä esimerkissä.

    Mitä siis tapahtui?
    Suomen kansantalouteen tuli lainaa vastaava summa lisää rahaa, Suomi velkaantui ulkomaille 0 €, maksutase ei rasitu.
    Lainan korot palautuvat valtiolle Uuden Postipankin tulouttaessa voittojansa takaisin valtiolle.

    Asunto- ja yritysluotot?
    Tässä tapauksessa Uusi Postipankki lainaa pankeille, jotka myöntävät luoton asiakkaalle. Aivan kuten säästöpankit nykyisin mutta kotimaisella rahalla. Tässä mallissa ei velkaannuta ulkomaille kotitalouksien tai yksityisenkään sektorin toimesta.

  7. Aarne Havukainen permalink

    Turhahan tuota on kierrellä, pankit luovat uutta rahaa tyhjästä, aina myöntäessään lainoja ja perivät tästä korkoa.

    Kun lainaa maksetaan takaisin rahaa tuhoutuu. Itseasiassa rahaa tuhoutuu enemmän kuin sitä luotiin lainaa myöntäessä, koska koron osuutta ei luotu lainan myöntöhetkellä. Tästä seurauksena maailmassa on enemmän velkaa kuin rahaa.
    Luottotappiot tasoittavat tätä velan määrän ja rahan määrä välistä epätasapainoa, sillä kun laina jää maksamatta velka nollautuu, mutta luotu raha jää olemaan.

    Luottotappiot ovat yksi syy minkä takia pankit eivät luo rahaa aivan holtittomasti, koska luottotappiossa velasta jäljelle jääneestä rahan asiakas on kuluttanut kiertoon ja pankin tulee vastata siitä,

    Tottahan rahaa siirtyy pankista toiseen, mutta niin myös takaisinpäin. Ja loppujen lopuksi tätä erotusta ymmärtääkseni tasataan keskuspankkirahalla keskuspankkitileillä.

    Vakavaraisuussäännökset jne… tietenkin rajoittavat rahan tyhjästä luomista.

    Ilmankos tuo pankkitoiminta on niin kannattavaa. Nordeakin suorastaan kylpee rahassa, ainakin Nallen mukaan.

    Kyllä tästä löytyy tietoa esim. Suomen pankin sivuilta. Kaikista eniten pihalla taitaa olla ekonomistit. Eikä ihme kun ilmeisesti asiat opetetaan joissakin kouluissakin väärin.Tulee mieleen eräs dokumentti, jossa ruotsalaista Nordean pääekonomistia haastateltiin ja kysyttiin miten raha syntyy, niin ei osannut vastata.

  8. Hessu permalink

    Ahokas varmaan viittasi ajatukseen rahan endogeenisyydestä.

    Ihan hyvinhän tuo asia on tuossa viestissäsi kuvattu. Ja vastaushan kysymykseesi käytännössä on, että ensin tarvitaan esim. jonkun rikkaan tekemä pääomasijoitus tai vastaavasti keskuspankkirahaa. Sitä pankit sitten voivat yhteisessä pankkijärjestelmässä lähteä monistamaan. Käytännössä velan luonnilla synnytetään myös ne talletukset pankkijärjestelmään, kuten kuvasit,

    Toisaalta, eihän esimerkiksi velan luontiin tarvita edes rahaa tai pankkijärjestelmää. Esim. Yrityksen myöntämä maksuaika- ja osamaksu mahdollistavat myöskin käytännössä saman asian, eli ostovoiman lisäämisen.

    Kuitenkin, jos palataan tuohon muna ja kana -kysymykseen. Niin ehkä siitä käydään debattia, että, kun se siemen on jo alunperin olemassa, syntyykö uusi keskuspankkiraha ensin vai velkaraha ensin. Ja vaikuttaisi siltä, että käytännössä velkaraha on primääriajuri, joka sitten imee mukaansa keskuspankkirahaa (rahan endogeenisyys).

    Tästä mielestäni hyvä artikkeli on Steve Keeniltä:

    http://www.debtdeflation.com/blogs/2009/01/31/therovingcavaliersofcredit/

  9. Timo Kiviluoto permalink

    Ehkä tässä joidenkin keskustelijoiden (ei tosin Rogerin) ajatuksia saattaa hämärtää se, että pankkiin luotonannon yhteydessä luotu talletus on pankin lupaus maksaa (joko M0-käteisellä tai elektronisella M1-pankkirahalla) niin-ja-niin monta euroa tilinomistajan määräämälle taholle. Se ei siis ole pankin varoja (kuten esim. asuntoluotot), vaan sen velkaa. (Asiakkaalle talletus toki on varallisuutta.)

    Minäkin voin ottaa itseltäni velkaa satatuhatta euroa ja jakaa sen sataan korottomaan tai korolliseen haltiavelkakirjaan 1000 euron erissä littera. Tässä syntyy nyt satatonnia Timo-”rahaa” tyhjästä. Entä sitten? En minä tällä erityisemmin pikarikastu, kun olen nyt velkaa nimen omaan itselleni tämän satatuhatta, eli nettovarallisuuteni ei ole muuttunut mitenkään. Mutta olen pulassa, jos saan jonkun ottamaan näitä haltiavelkakirjoja vastaan, mutten vastaavasti hanki taseeseeni tarpeeksi lyhytaikaisia likvidejä varoja (tai pitkäaikaisia varoja, kuten vakuudellisia asuntoluottoja, joita vastaan voin saada jostain lyhytaikaista lainaa), ja päivänä muutamana haltiavelkakirjani uusi omistaja tulee vaatimaan minua pysymään sanassani ja maksamaan vaikkapa 50 haltiavelkakirjan nimellisarvon, 50 tuhatta, euroissa, enkä siihen kykenekään.

    Eli se, että loin tyhjästä Timo-”rahaa”, so. Timon takaaman lupauksen maksaa myöhemmin niin-ja-niin-paljon EKP:n korottomia haltiavelkakirjoja (joita fyysisessä muodossaan sanotaan myös ”seteleiksi”), ei yhtään mitätöi sitä tosiseikkaa, että Timo-”raha” on arvotonta tai lähes arvotonta, jollen pysty pysymään lupauksessani; tämän vuoksi tarvitsen euroiksi helposti muutettavia (vastaavia) tase-eriä tai ainakin mahdollisuuden saada nopeasti eurolainaa jotain (vastaavia) tase-eriäni vastaan.

    Siis, tiivistäen: Pankkiraha, ts. pankin velka tallettajalle, luodaan kyllä tyhjästä, samalla kun luodaan pankkilaina, ts. velallisen velka pankille. Katalyyttinä tässä tarvitaan pikkuisen keskuspankin M0-kantarahaa, mutta se ei häviä prosessissa mihinkään (paitsi että murto-osa voidaan toki joutua laittamaan lukituksi pankin vähimmäisvarantotilille keskuspankkiin), joten sitä voidaan käyttää taas uudestaan. Mutta tämä ei mitenkään eroa siitä, että pankki rahoittaisi myöntämiään luottoja (mm.) talletuksillaan. Tämä kun on täsmälleen sama asia. Jos pankin asiakkaat nostavat yhtäaikaa kaikki talletuksensa (bank run), siis vaativat velkansa takaisin pankilta kerralla, eikä pankki saa mistään hätälainaa niiden maksuun (usein toki nykyään saa), niin ei siinä auta mitään se seikka, että nämä talletukset, siis rahat, ”luotiin tyhjästä”. Maksettava ne on silti, tai pankki menee nurin.

  10. Hei!

    Jarmo:

    Keskeiset rajoittavat tekijät pankin luotonannolle ovat vakavaraisuussäännöt, rahoituksen saatavuus ja kustannus sekä pankin mielestä luottokelpoisten asiakkaiden lainanottohalukkuus. Miksi näiden lisäksi tarvitaan reservejä?

    Toki vakavaraisuussäännöt eivät rajoita lainanantoa valtioille omassa valuutassa. Tämä on ongelma euroalueella, jossa valtionlainoissa on luottoriskiä. Ongelma on nyt selkeästi pienentynyt, kun kaikki ovat ymmärtäneet, että tämä riski on olemassa. Riski luottotappioista valtionlainoissa ei kuitenkaan ole kovinkaan merkittävä rajoite lainaa ottavan maan pankeille, jotka joka tapauksessa ovat vararikossa jos valtio ajautuu konkurssiin.

    Se velkaannummeko ulkomaille tai ei, riippuu siitä ovatko meidän menot suuremmat kuin tulot, eivätkä ollenkaan siitä miten pankkijärjestelmä on rakennettu, tai onko meillä omaa valuuttaa.

    Aarne:

    Pankit eivät peri korkoa luomastaan rahastaan. Pankin luoma raha on pankin velkaa josta pankit joskus maksavat korkoa.

    Pankkien korkotuotoista suurin osa palautuu talletuksiksi, kun pankki maksaa esimerkiksi palkkoja työntekijöilleen, korkoja omille velkojilleen ja osinkoja omistajille. Lopuilla korkotuotoista kartutetaan pankin omaa pääomaa.

    Maailmassa on paljon enemmän velkaa kuin rahaa, koska luotonantoa rahoitetaan myös muilla tavoin kuin talletuksilla. Pankkien luotonantoa katetaan esimerkiksi myös pankin omalla pääomalla ja joukkolainoilla, joita ei lasketa rahaksi.

    Ei ole mitään syytä miksi velkaa ja rahaa pitäisi olla yhtä paljon, eikä sitä ole siten tarvetta tasapainottaa.

    Olet aivan oikeassa siitä, että moni ekonomistikaan ei kovin yksityiskohtaisesti tiedä miten rahaa luodaan. Talous on laaja aihealue, eikä kukaan voi perehtyä kaikkeen. En ole kuitenkaan koskaan törmännyt ekonomistiin joka olisi niin pihalla näistä asioista kuin sinä.

    Hessu:

    Hyvä pointti tuo, että pankit eivät ole ainoita jotka luovat velkaa. Raha ja rahan määrä ovat itse asiassa hyvin epämääräisiä käsitteitä. Onko esimerkiksi määräaikaistalletus rahaa? Jos on, niin miksi sitten vastaavan pituinen valtion joukkolaina ei lasketa rahaksi?

    Koko kysymys siitä syntyykö uusi keskuspankkiraha vai velkaraha ensin on minusta täysin mieletön, koska näiden kahden välillä ei ole mitään vakaata suhdetta ja molemmat vaikuttavat toisiinsa.

    Esimerkiksi keskuspankkirahan määrä on viime vuosina kasvanut dramaattisesti, ilman että ”velkarahassa” (jolla kai tarkoitat talletuksia pankeissa) on tapahtunut mitään suurta muutosta.

    Kun luotonanto ja talletukset kasvavat ja talouden aktiviteetti piristyy, normaalisti keskuspankkirahan kysyntä kasvaa. Seteleitä lasketaan enemmän liikkeelle ja pankkien täytyy tehdä suurempia kassavarantotalletuksia. Näiden tarpeiden kattamiseksi pankit lainaavat enemmän keskuspankkirahaa, jonka määrä siten kasvaa.

    Toisaalta keskuspankki voi supistamalla keskuspankkirahan tarjontaa nostaa korkoja, mikä jarruttaa luottojen kysyntää ja siten pankkien luotonantoa ja velkarahan kasvua. Toki prosessi normaalioloissa nykyään yleensä etenee niin, että keskuspankit määräävät ohjauskoron ja sitten lainaavat niin paljon rahaa markkinoille, että markkinakorot asettuvat tälle tasolle.

    Tämä vain muutama esimerkki vuorovaikutussuhteista, joista voisi kirjoittaa (ja on kirjoitettu) monta kirjaa.

    Timo:

    Juuri näin. Kiitos avusta asioiden selittämisessä.

    Erona toki sinun ja pankkien välillä on, että pankkien velalla (talletuksilla) on käytännössä valtioiden ja keskuspankkien lähes rajaton takaus. Tämä on keskeinen syy miksi talletukset ovat rahaa, mutta sinun velkapaperit eivät ole.

    • Jarmo Nevalainen permalink

      Roger ”Riski luottotappioista valtionlainoissa ei kuitenkaan ole kovinkaan merkittävä rajoite lainaa ottavan maan pankeille, jotka joka tapauksessa ovat vararikossa jos valtio ajautuu konkurssiin.”

      Pankkiunionissahan pyritään rakentamaan ikuinen muuri pankkien suojaksi, yhteisvastuulla. Stressitestejä tehdään ja ulos on kerrottu varovaisia arvioita 700 miljardin myrkkykuormasta pankkien taseissa. Kriisi rahaston koko on vaihdellut 50-70mrd välillä, oho myrkky lasti on vain 10 kertainen vastamyrkkyyn (kriisirahasto) nähden. Eikä tässä vielä ole parhaat palat. Edellä mainittu 700 mrd summa on alustava, on esitetty väitteitä että myrkkykuorman suuruus olisi 2 000 mrd, jopa 2 500 mrd summista on puhuttu. Tähän nähden pankkien max 70mrd kriisirahasto on vitsi. Helvetin huono sellainen koska sen jälkeen kun tuo 70mrd on kulutettu niin loput kaadetaankin sitten varmojen maksajien = veronmaksajat niskaan.

      Roger ”Se velkaannummeko ulkomaille tai ei, riippuu siitä ovatko meidän menot suuremmat kuin tulot, eivätkä ollenkaan siitä miten pankkijärjestelmä on rakennettu, tai onko meillä omaa valuuttaa.”

      Koska olen yksinkertainen mies niin en nyt ymmärtänyt että mitä tarkoitit sillä että menot ja tulot määrittävät sen velkaannummeko ulkomaille (ulkoisesti) vaiko kotimaahan (sisäisti)?? Pyydän avaamaan tätä ajatusta hiukan enemmän.
      Sen sijaan valuutalla on suurikin merkitys velkojan suhteen. Euro on valuutta ilman valtiota, kun yksikään maa ei hallinoi sitä (ei ainakaan pitäisi), niin eihän euroa käyttävällä maalla ole edes mahdollisuutta valkaantua sisäisesti.

  11. Hei Jarmo,

    Kaikenlaisia lukuja liikkuu euroalueen pankkijärjestelmän pääomituksen tarpeesta. Kaikki ovat tietysti vain karkeita arvioita erilaisilla oletuksilla. Kunhan ehdin, yritän kirjoittaa jotain siitä, mitkä riskit realistisesti ovat.

    70 miljardin talletussuojarahasto on ilman muuta kokoluokaltaan vitsi kriisien hallitsemiskeinona. Jos kaikki menee nappiin sitä ei ehkä koskaan tarvita, mutta jos tilanne kriisiytyy uudelleen se ei riitä mihinkään.

    Jos sinä lainat minulle rahaa niin se kai on maan sisäistä velkaa, riippumatta siitä onko se velka markoissa vai euroissa, eikö niin?

    Jos meidän suomalaisten yhteenlasketut menot ovat yhtä suuret kuin meidän yhteenlasketut tulot se tarkoittaa sitä, että voisimme periaatteessa pärjätä velkaantumatta ulkomaille. Alijäämäisten kotitalouksien ja yhteisöjen lainan tarvetta voisi kattaa muiden kotimaisten tahojen säästöillä.
    Me olemme aika lähellä tätä tilannetta. Tosin otamme velkaa ulkomailta ja samalla annamme lainaa (sijoitamme) ulkomaille. Netto on kuitenkin aika lähellä nollaa.

    Jos meidän suomalaisten yhteenlasketut menot ovat suuremmat kuin meidän tulot, sehän tarkoittaa samalla, että me ostamme enemmän ulkomailta kun myymme ulkomaille. Tätä vajetta täytyy kattaa ottamalla lainaa ulkomailta. Niin me tehtiin reipasta vauhtia 80-luvun lopulla, vaikka meillä oli markka.

    • Jarmo Nevalainen permalink

      Kuvasit hyvin rivien välistä Suomen kansantalouden yhtä suurimmista ongelmista = Suomi ei valmista itse käyttämiään lopputuotteita.
      Suomen omavaraisuusaste on painettu 80-luvun lopun 45% tämän päivän 6-8% tasolle. Tästä seuraa että tuomme tänne lähes kaiken kuluttamamme mistä taas seuraa vaihtotaseen tasapainon kannalta sairas riippuvuus viennistä.

      Kuvasin aiemmin sitä miten Suomi kykenisi velkaantumaan sisäisesti oman keskuspankin ja liikepankin ”uusi postipankki” avulla. Tämänkaltainen rahoitus järjestely olisi kullan arvoinen tällaisena aikana. Näin saataisiin rattaat pyörimään, ihmisille työtä ja hyvinvointia. Sehän kai pitkällä aikavälillä on kaikkien, myös pyramidin huipuilla olijoiden kannalta paras vaihtoehto. Silloin kun kone käy hyvin niin silloin taas on aika hillitä konetta erillaisin toimin, (verotus/säästäminen ym. ym) ettei se räjähdä.

      Velan määrällä kun ei oikeasti ole niin suurta merkitystä vaikka sillä pelotellaan ja suoranaisesti uhkaillaan. Tärkeintä on se kuka on velkoja. Esimerkkiäsi lainaten, jos sinä olet minulle 100 000€ velkaa ja sanot että haluat a.lisää takaisin maksuaikaa b.pyydät harkitsemaan valan kokonaan tai osittain anteeksi antamista c. velan korottomaksi muuttamista d. jatkat velan lyhentämistä normaalisti.
      Silloinhan minä velkojana voin oman harkintani (riippuen taloudellisesta tilaanteestani) mukaan valita noista vaihtoehdoista, eikö niin. Noh, kun yksityisten henkilöiden tilalle laitetaan valtio(t) niin miltä tilanne rupeaa näyttämään.

      Ulkomaankauppaa voidaan ja pitääkin harjoittaa enenevässä määrin multilateraalissa toimilla, myös bilateraalisella kaupalla on sijaa. Näin myös saadaan realitalous paremmin etusijalle spekuloinnin ja keinottelun sijaan.

  12. Teemu Alatalo permalink

    Mielestäni on erittäin oleellista ymmärtää, että pääasiallisesti uusi raha talouteen syntyy tyhjästä nimenomaan liikepankkien myöntämistä lainoista. Eli ensin tulevat lainat sitten vasta talletukset eikä päinvastoin. https://www.youtube.com/watch?v=CvRAqR2pAgw ajassa 1:15. Jos herrasmies keskellä Bank of Englandin kultavarantoja näin toteaa, ei jää muuta vaihtoehtoa kuin ottaa asia näin. Miten voidaan vetää yhtä köyttä asioiden parantamiseksi jos perusasioissa jo sukset ristissä?

    Tähän vahvasti liittyen, ymmärrän monien ihmisten muutosvastarintaa hylätä vuosia oikeaksi katsomaansa teoriaa, mutta kansantalous muuttaa muotoaan ja nykyvalossa on nähtävissä murrosta jossa valtavirtainen klassinen on muuttumassa jälkikeynesiläisyyteen. Sinällään on huvittavaa, että klassisesta jossa oletetaan ihmisillä olevan vain taloudellisia vaikuttimia ja heidän käyttäytyvän rationaalisesti, on pidetty kiinni näinkin pitkään. Kuluttaja ei tee valintoja rajahyödyn perusteella ja työnhakija ei mieti töihin päästäkseen tyytyvänsä palkkaan joka on alle tuotantoon aiheuttamansa arvonlisäyksen. Ihminen on irrationaalinen olento, epäluotettava, epäoikeudenmukainen, moraaliton ja vilpillinen. Kaikissa meissä asuu pieni Enron. Kuinka jälkikeynesiläisyydessä tullaan huomioimaan ihmisen perusvaistot lienee pienen vuodatukseni pointti.

  13. Hei Teemu,

    Kiitos kommentista ja videolinkistä. Jaan täysin videossa esitetyn näkemyksen siitä miten rahaa luodaan.

    Eli jos kiteytän oman näkemykseni tässä asiassa (joka käsittääkseni voidaan kuvata valtavirtataloustieteen näkemykseksi) se on seuraava:

    Pääasiassa raha nyky-yhteiskunnassa koostu pankkitalletuksista, joita on luotu kun pankit ovat myöntäneet luottoa.

    En oli ihan ymmärtänyt millä tavalla jälkikeynesiläinen näkemys tästä poikkeaa.

    Se syntyykö laina vai talletus ensin on minusta yhtä kiinnostava kysymys kuin se syntyykö asuntokaupassa osto vai myynti ensin. Lainakanta ja talletusten määrä kasvaa kun luottoa nostetaan ja summa talletetaan asiakkaan tilille.

    En tunne yhtään ekonomistia joka olisi sitä mieltä, että ihmisillä on vain taloudellisia vaikuttimia ja aina käyttäytyvät rationaalisesti. Kun monimutkaista todellisuutta yritetään ymmärtää, täytyy kuitenkin tehdä yksinkertaistavia malleja. Kaikkea ei voi ottaa huomioon. Usein ihmisillä on taloudellisia vaikuttimia ja käyttäytyvät suhteellisen järkevästi, joten ainakin voi olla hyvä lähtökohta ymmärtää miten talous toimisi näillä oletuksilla.

    On haastavamaa mallittaa epärationaalista käyttäytymistä, mutta sitäkin tehdään. Esimerkiksi rahoituksen alalla (joka on minulle tutuin talousalue) behaviourial finance tutkimusohjelmassa mallitetaan sijoittajien systemaattisia virheitä.

    Perusklassisessa mallissa muuten jokaisen työntekijän oletetaan saavan palkan joka nimenomaan vastaa hänen tuotantoon aiheuttaman arvonlisäyksen.

    • Teemu Alatalo permalink

      Hei,

      Itselläni mielenkiintoisuus määräävästä tekijästä (talletukset vai luotot) häviää kun hyväksyy, että uuden rahan syntymisessä talouteen ensin tulee liikepankin myöntämä laina ja sitten kaksinkertaisen kirjanpidon mukaisesti sen vastinpari talletus (säästöjä ei käytetä). Puhuessamme uuden rahan syntymisestä talouteen ei voi ensin tulla talletusta joka loisi vastinpariksi lainan.

      Kierrosta talletuksena tulevalla rahalla on siis aina ollut jo velkakomponenttinsa jossain joka on luonut tämän talletuksen. Se ei synnytä uutta rahaa talouteen. Rahan ja velan nettomäärähän taloudessa on nolla.

      Tällä asiallahan ei pitäisi olla kansantalouden suuntauksien kanssa mitään tekemistä, vaan se tulisi ottaa Status quona, jonka jälkeen voidaan alkaa puhumaan eri kansantalouden teorioista.

      Klassisista teoriamalleista sen verran, että ne ovat mielestäni puhtaina sen takia huonoja, että ne juurikin ovat monimutkaisesta todellisuudesta tehtyjä yksinkertaisia malleja, joita voidaan hyödyntää rajallisissa sovelluksissa. Tuntuu, että päätöksentekoa niiden perusteella tehdään kuitenkin kattavammin, kuin mihin ne olisivat hyödynnettävissä. Luontevaa on perustella, että kaikkea ei ole voitu ottaa huomioon. Siksi on jatkuvasti kehityttävä, talouden mallien tulisikin kantaa vastuuta ja katsoa ”epäpuhtauteen” ja yrittää sulattaa itseensä psykologiaa, sosiologiaa antropologiaa jne jolloin ne saataisiin paremmin esittämään myös irrationaalisia ilmiöitä ja tekijöitä.

  14. Pasi Pulkkinen permalink

    ”…Ne pankit joihin raha on päättynyt ovat nyt saaneet rahaa, jota ne puolestaan pystyvät lainaamaan eteenpäin.

    Kysymys nyt on: Onko tämä raha pankkijärjestelmän luomaa rahaa vai koostuuko se talletetuista säästövaroista? …”

    Liikepankkijärjestelmä on luonut rahaa. Talletuksia ei ole tarvittu lainan myöntämiseen. Allekirjoitettu velkapaperi on luodun rahan vastin pari. Kun raha vaihtaa pankkia (tietojärjestelmästä toiseen) käsitellään nämä transaktiot päivänpäätteeksi tietenkin nettomääräisinä keskuspankkirahalla keskuspankin tietojärjestelmissä kunkin liikepankin keskuspankkitilit tasaamalla.

    Liikepankki tarvitsee vain kassavarantovaatimuksen verran keskuspankkirahaa, ja sekin määritellään jälkikäteen. Pankin omanpääoman määräkään ei rajoita luotonantoa jos luotto myönnetään riskittömälle lainaajalle (kuten valtio).

    Luotonantoa rajoittaa nyt luottojen kysyntä, ei muu. Niin ja tämä negatiivinen ekp:n korko ei muuta luottojen kysyntää muussa mielessä kuin että luoton hinta saattaa laskea. Mutta jos ei ole uskoa tulevaisuuteen ei silläkään ole merkitystä.

  15. Kiitos kommentista Pasi,

    Jos olen ilmaissut itseni epäselvästi niin olen aivan samaa mieltä kanssasi, että pankkijärjestelmä on luonut valtaosan rahasta. Raha samalla pääosin koostuu talletetuista säästövaroista. Nämä kaksi väitettä eivät käsittääkseni ole ristiriidassa toistensa kanssa.

    Pankki tarvitsee. kuten toteatkin, kassavarantovaatimuksen lisäksi keskuspankkirahaa maksamaan päivän päätteeksi nettomääräisen rahan virran muihin pankkeihin. Suurin osa rahan bruttovirrasta pankista katetetaan yleensä vastakkaisella virralla muista pankeista.

    Pankin luotonantoa katetaan siis:
    luotonannossa luodulla rahalla, jota edelleen talletetaan kyseiseen pankkiin
    + rahansiirroilla muista pankeista
    +keskuspankkirahalla

    Pääasisassa rahoitus tulee muista pankeista siirretyistä rahoista. Tämä sisältää mm. pankkien välistä luotonantoa, rahan siirtoa pankin asiakkaiden tileille toisista pankeista ja muiden pankin asiakkailta hankittua rahoitusta.

    Jos puhutaan euroalueen tilasta nyt olen ehdottomasti eri mieltä siitä, että luotonantoa rajoittaa ainoastaan luottojen kysyntä. Suomessa ilman muuta kysyntä on päärajoite, etenkin kriisimaissa pankkien lainanantokykykin on merkittävä rajoite.

    Vaikka suomalaisilla pankeilla rahoituksen saanti ei ole ongelma talletukset voivat silti olla rajoite. Etenkin finanssikriisin jälkeen pankit eivät halua tulla liian riippuvaiseksi rahoituksesta kansainvälisiltä rahoitusmarkkinoilta, vaan haluavat pitää talletusten suhdetta luotonantoon tietyllä tasolla.

    Kaikki lainantoa rajoittavat tekijät (oman pääoman tarve, rahoituksen kustannus jne.) heijastuvat tietysti rahoituksen kustannukseen joka vaikuttaa jossain määrin rahoituksen kysyntään.

  16. Ville permalink

    Ainakin vuosituhannen alussa kansantaloustieteen oppikirjat opettivat vielä loanable funds -teoriaa. Kyseinen teoria on tälläkin sivustolla lytätty lähes kaikkien toimesta, joten toivottavasti kansiksen peruskurssilla ei tosiaan enää opeteta tätä virheellistä teoriaa.

  17. Matti permalink

    Osui tämä teksti silmiin Googlesta (2016).


    Tässä epäsuorasti väitetään, että rahan määrä taloudessa olisi vakio. Asiahan ei ole näin.
    Talous ei ole nolla-summa-peliä. Rahan (velkojen) määrä voi kasvaa tai pienentyä taloudessa. Taloussuhdanteet vaikuttavat suoraan rahan määrään taloudessa.

    Lamassa esimerkiksi yritys voi mennä konkurssiin ja pahimmillaan pankin saatavat jäävät maksamatta ts. rahan määrä pienenee taloudessa. Ei maailmalla monestikaan lähdetä jahtaamaan saatavia läheskään niin suurella innolla mitä Suomessa (konkurssi-lainsäädäntökin on erilainen eri maissa).

    Inflaatio-termillähän kuvattiin aikoinaan rahan määrän kasvua taloudessa. Nykyään puhutaan rahan tarjonnasta (sama asia). Haluttaessa valtio voi lisätä rahaa talouteen rahaa aivan holtittomasti, näin kävi Zimbabwessa. Tällöin puhutaan hyper-inflaatiosta. (Deflaatio on vastakohta inflaatiolle).

    Pankithan voivat luoda ns. pankkien saatavia (lainoja) hyvässä taloustilanteessa, jos uskovat saavansa rahat takaisin. Ei pankilla varsinaisesti tarvitse olla rahaa tilillä lainoja varten. Eihän rahaa ole edes enää sidottu fyysiseen kultakantaan.

    Yksi hyvä esimerkki rahan lisäämisestä talouteen on muutaman vuoden takaa: EKP (Euroopan keskuspankki) antoi Irlannin keskuspankille oikeuden luoda tyhjästä 51 miljardia euroa vuonna 2011. Irlannin keskuspankki jakoi luodut rahavarat eteenpäin maan pankeille. Näille rahoille ei ollut mitään takuita. Mitään ihmeellistä tapahtunut tämän jälkeen ja Irlannin talous on ollut viime vuosina Euroopan nopeiten kasvavia.

    1) Hollantilaisen professorin varsin hyvä dokumentti rahan käsitteestä eli raha on velkaa (DEBT episode 1: Debt, a great invention):

    2) Pari muuta aiheeseen liittyvää osoitetta:

    http://positivemoney.org/how-money-works/how-banks-create-money/

    http://www.businessinsider.com/ecb-allows-ireland-to-counterfeit-51-billion-euros-2011-1

    • Kiitos kommentista Matti,

      En voi kyllä ymmärtää miten ihmeessä voit päätellä että ”Tässä epäsuorasti väitetään, että rahan määrä taloudessa olisi vakio” kun nimenomaan moneen otteeseen mainitsen että pankit luotonannolla luvat rahaa/talletuksia,” Tietysti myös keskuspankit voivat luoda rahaa.

      • Matti permalink

        Ymmärsin alkuperäisen kirjoituksen niin, että väität pankkien tarvitsevan talletuksia lainoja (rahan luomista) varten.

        ”Jokainen pankkilainen tässä vaiheessa puristelee päätään ihmetyksestä. Miksi olemme vuosien varrella käyttäneet vaivaa rahoituksen hakemiseksi houkuttelemalla talletuksia, laskemalla liikkeelle joukkolainoja kansainvälisille sijoittajille tai varmistamalla, että saamme keskuspankilta luottoa?”

        Yksinkertaistettuna kuvaat tässä kaupallisen pankin varainhankintaa. Puhutaan riskistä, joka liittyy siihen, kun luot rahaa talouteen: mitäs, jos ihmiset tulevat massoittain nostamaan luotua rahaa ja pankin luomat rahat ovat kadonneet, esim. toisessa pankissa (likviditeetti riski)?

        Pankkien (perus) bisnes perustuu siihen, että pankit saavat lainoistaan (tai muusta omaisuudesta) korkeampaa korkoa kuin antavat ulos talletuksista (tai muista vastuista). Käytännössä pankit pyrkivät antamaan tuottavia lainoja taloudessa – ja lainoista kilpaillaan markkinoilla.

        Olisi pitänyt laittaa vielä linkki Englannin keskuspankin dokumenttiin rahan luomisesta moderniin talouteen. Pankkisektorin toiminta ei muutu maasta toiseen.

        http://www.bankofengland.co.uk/publications/Documents/quarterlybulletin/2014/qb14q1prereleasemoneycreation.pdf

        Tuossa kumotaan mm. väitteet siitä, että ”keskuspankilla olisi joku varanto tai reservi, jota vastaan lainoja annetaan” tai ”lainoja luotaisiin talletuksia vastaan”. Modernissa taloudessa keskuspankki hallitsee rahapolitiikkaa koroilla. Tavalliset pankit päättävät itsenäisesti lainojen määrän (rahan määrän taloudessa). Käytännössä pankit tutkivat taloutta ja arvioivat kuinka paljon heillä on mahdollista antaa tuottavia lainoja…

        James Tobinin (Nobelin voittanut ekonomisti) mukaan pankkien lainoja (rahan luomista) rajoittavat seuraavat seikat:

        Pankeilla on itsellään rajoja lainojen antamiselle:

        Markkinat rajoittavat lainojen antamista, koska yksittäisten pankkien pitää kyetä lainamaan tuottavasti kilpailuilla markkinoilla.
        Lainojen antaminen on rajoitettua, koska pankkien on huomioitava riskit, jotka liittyvät lainojen antoon.
        Yleisen säädökset, jotka rajoittavat pankkien lainojen antoa, jotta lainaaminen (rahan luominen) ei uhkaa finanssimarkkinoiden vakautta.

        Rahan luomista rajoittavat myös kotitalouksien ja yritysten käyttäytyminen.

        Yritykset ja kotitaloudet saattavat toimia niin, että pankin luomat rahat ”tuhotaan”. Yleensä tällä tarkoitetaan lainojen takaisinmaksua heti lainan ottamisen jälkeen.

        Viimeinen rajoitus rahan luomiselle on rahapolitiikka.

        Keskuspankki voi vaikuttaa korkotasoon taloudessa. Tämä vaikuttaa suoraan siihen haluavatko kotitaloudet tai yritykset lainata rahaa. Käytännössä keskuspankki voi vaikuttaa suoraan pankkien perimiin korkoihin tai epäsuorasti vaikuttamalla rahapolitiikkaan taloudessa.

        Keskuspankkihan pyrkii siihen, että rahan määrä kasvaa taloudessa kohtuullisesti ts. pysytään kohtuullisessa inflaatiossa.

      • Hei Matti,

        Tottakai olen sitä mieltä, että pankit tarvitsevat talletuksia (tai muuta rahoitusta) lainanannon rahoittamiseen. Mihin muuhun tarkoitukseen pankit harrastavat varainhankintaa kuin tähän? Miksi maksaa korkoa talletuksille, jos talletuksia ei tarvita?

        Jos pankki myöntää enemmän lainaa kuin se hankkii rahoitusta se ajautuu pikaisesti likviditeettikriisiin, ja viranomaiset ottavat pankin haltuun.

        Toki pankki voi rahoittaa luotonantoa muillakin keinoilla, esimerkiksi ottamalla lainaa keskuspankilta. Keskuspankin valmius raboittaa pankkeja ei ole kuitenkaan rajaton. Pankki joka turvautuu liian paljon keskuspankkirahoitukseen joutuu valvojien syyniin, ja on pakotettu rajoittamaan luotonantoaan.

        En missään vaiheessa ole väittänyt että ”keskuspankilla olisi joku varanto tai reservi, jota vastaan lainoja annetaan”?

        Keskuspankit eivät suoraan vaikuta (ainakaan länsimaissa) pankkien perimiin korkoihin, vaan ainastaan epäsuorasti oman luotonantonsa kautta (esimerkiksi asettamalla korkoa ja muita ehtoja, millä pankit voivat hankkia rahoitusta keskuspankista),

  18. Matti permalink

    Tottakai olen sitä mieltä, että pankit tarvitsevat talletuksia (tai muuta rahoitusta) lainanannon rahoittamiseen. Mihin muuhun tarkoitukseen pankit harrastavat varainhankintaa kuin tähän? Miksi maksaa korkoa talletuksille, jos talletuksia ei tarvita?
    ..
    Asia on lähes täydellisesti kuvattu englanninkielisissä lähteissä. Ei rahan määrä kasva pankeissa (taloudessa) vaikka kuinka ihmiset tai yritykset tallettaisivat pankkeihin lisää rahaa. Kaikki raha taloudessa on peräisin jonkun pankin luomasta lainasta. Englanninkeskuspankin dokumentti ”rahan luomisesta (modernissa taloudessa)” on suhteellisen uusi (2014). Ovat kai halunneet selventää harhaluuloja. Samalla ottavat myös kantaa ajatukseen ”talletuksien” tarpeesta lainojen takia. Käytännössähän pankkisektorilla on lähes ”taikasauva”, jolla voivat luoda rahaa – ilman, että käyttävät ”miljonäärin säästöjä”. Rajoitukset lainojen luomisesta kerroin jo aikaisemmin. Voithan henkilökohtaisestikin luoda velkaa ostamalla luottokortilla – asia on vähän vastaava, olet luonut rahaa talouteen.

    Ei myöskään ole olemassa mitään rajaa kuinka paljon pankit voivat antaa luottoja (luoda rahaa) vaan kyse on siitä, että löytyykö lainaajia. Rahan määrä taloudessa riippuu täysin siitä, että kuinka paljon löytyy yrityksiä, valtioita ja yksityisiä ihmisiä, jotka haluavat ottaa lainoja. Tästä ei yleensä synny ongelmia, koska kukaan ei laita rahaa patjan alle vaan luotu raha käytetään johonkin.

    Ote englannin keskuspankin rahan luonti dokumentista;

    In fact, when households choose to save more money in bank accounts, those deposits come simply at the expense of deposits that would have otherwise gone to companies in payment for goods and services. Saving does not by itself increase the deposits or ‘funds available’ for banks to lend.

    Sinun on aivan turha lähteä väittämään vastaan mutulla, kun vastapuolella on yksi Euroopan isoimmista keskuspankeista. Teksti on sen verran pitkä ja yksityiskohtainen, että en jaksa lähteä sitä kokonaan suomentamaan.

    Ps. Mitä tulee pankkitallennusten korkoihin niin eihän pankit juuri maksa korkoa käyttötileillä olevista varoista. Korkojen maksulle ei ole mitään tarvetta. Toinen asia on, että suuria summia ei kukaan täysjärkinen pidä käteisenä – tarvitaan pankkeja ja pankit aikaisemmin kilpailivat tilien koroilla.

    Ps2. Ehkä yksi asia mikä sekoittaa sinua on EU-lainsäädännössä oleva pankkien pääoma, joka pitää olla, jotta lainan voi antaa ts. luoda rahaa. Esimerkiksi 100 000 euron asuntolainassa tämä voi olla n. 2-3 tonnia. Yleensä pankit pyytävät ko. summan ”käsittelykuluina”.


    En viitsi lähteä enempää kommentoimaan, mutta jos joku tulee tänne sivulle niin saisivat edes jonkinlaisen todellisen kuvan miten rahaa luodaan talouteen. Ei mitään mutulla kirjoitettuja väitteitä ”talletusten” tarpeesta. Pankkien likvideettikriisi lainoista – no huh. Suomea koskee saman lainsäädäntö pankkisektorilla kuin muuta Eurooppaa. Voisin antaa linkit suoraan asetuksiin (lainoista), mutta epäilen, että et ymmärrä sisältöä.

    • Hei Matti,

      Tietysti rahan määrä ei kasva taloudessa, kun säästäjä tekee talletuksen pankkiin, enkä koskaan ole näin väittänytkään. Kuten kirjoituksessani kuvailin, rahaa luodaan luotonannon yhteydessä. Talletuksen yhteydessä raha vaan siirtyy pankista toiseen (tai harvemmin tallettajan käteisvarannosta pankkiin). Talletusta saaneen pankin luotonantokyky tämän myötö kasvaa, ja talletuksen menettäneen pankin luotonantokyky heikkenee. Pannkijärjestelmän luotonantokyky ei muutu, yksittäisen pankin kylläkin.

      Bank of Englandin dokumentti todellakin kuvaa rahanluontiprosessia hyvin, enkä näe siinä mitään ristiriitaa minun väitteisiin.

      Kirjoitat nyt, että ainoa asia joka rajoittaa rahan määrää taloudessa on kuinka paljon löytyy halukkaita lainanottajia. Asia ei ole niin yksinkertainen, kuten itsekin totesit edellisessä kommentissa. Muistaakseni Bank of Englandin kirjoituksessa, jota luin parisen vuotta sitten, mainitaan että keskuspankki rahapolitiikallaan sääntelee rahan määrää.

      On totta, että säästäminen ei yksinään (by itself) kuten Bank of Englandin raportissa sanotaan, kasvata talletusten määrää. Tämä ei tarkoita, ettei säästämisellä olisi merkitystä. Kuten selitin kirjoituksessa https://rogerwessman.com/2014/06/22/luoko-luotonanto-aina-oman-rahoituksensa/, jos keskuspankki toimii inflaatiotavoitteen saavuttamiseksi säästäminen pitkälti määrää luotonannon ja rahan määrän.

      Totta on, että pankit eivät maksa korkoja käyttelytileille. Suurin osa talletuksista koostuvat kuitenkin tavallisesti korollisista talletuksista. Toki tällä hetkellä, kun markkinakorot on negatiivisia, pankit tuskin maksavat korkoja mistään talletuksista, vaan jopa veloittavat suurtallettajilta korkoa. Rahoituksen saanti on nykyolosuhteissa harvalle pankille lainanantoa rajoittava tekijä.

      Itsekin toteat että pankit aikaisemmin kilpailivat tilien koroilla, mutta et pysty selittämään miksi pankit vaivautuvat maksamaan korkoa, jos ne eivät talletuksia tarvitse?

      Sinun mielestä pankki ei voi joutua likviditeettikriisiin? Ehkä sinäkin olet kuullut siitä, että vuonna 2008 muutama pankki maailmalla joutui ongelmiin kun tallettajat ja muut rahoittajat vetivät rahansa pois kyseisistä pankeista? Ilmiötä kutsutaan finanssikriisiksi.

  19. Hessu permalink

    Vanhan viestin kommenttiketju on herännyt eloon.

    Ehkä sellaisen kommentin voisi laittaa, että on hyvä ymmärtää, että yksittäistä pankkia koskevat erilaiset rajoitteet kuin koko pankkijärjestelmää.

    Eli tilanne on, että jos asiakas nostaa vaikka asuntovelan, niin aika usein se raha sitten maksetaan asunnon myyjälle, eli se lähtee konkreettisesti pois lainan myöntäneestä pankista. Eli tässä on tietynlainen paradoksi. Periaatteessa pankki voi luoda rahaa tyhjästä, mutta silloin se koko ajan menettää rahaa ulos, mikä ei voi jatkua kovin pitkään. Käytännössä rahan luonti pankkijärjestelmässä meneekin siten, että syntyy pitkä ketju, jossa asunnon myyneen henkilön rahat palaavat takaisin lainan myöntäneeseen pankkiin. Joko muiden asiakkaiden talletuksina, velallisen lyhennyksinä tai muuna rahoituksena. Rahan kiertonopeus on siis isossa roolissa määrittämässä rahan syntyä.

    Korjatkaa ihmeessä, jos käsitys asiasta on pielessä.

    • Kiitos Hessu hyvästä kommentista,

      Todellakin on eri asia tarkastella asiaa yksittäisen pankin kun pankkijärjestelmän kanssa. Yksi pankki joutuu ongelmiin, jos se rajusti kasvattaa luotonantoa ja talletukset vuotavat toisiin pankkeihin. Jos kaikki pankit rajusti kasvattavat luotonantoaan jokainen pankki voi korvata omasta lainanannosta vuotaneet talletukset muista pankeista vuotaneilla talletuksilla.

    • Matti permalink

      Ei pankki varsinaisesti menetä rahaa lainaamalla – vaan luo rahoitusvelan. Ja saa itselleen pankin kirjanpitoon kyseisen summan rahoitusvarallisuutena.

      Käytännöllisesti katsoen jokainen asuntolainapaperi, joka pankin kanssa on allekirjoitettu, on siirtokelpoinen arvopaperi eli ”rahoitusväline”. Pankki voi myydä asuntolainasta tehdyn velkakirjan eteenpäin esimerkiksi perintätoimistolle. Tai se (pankki) voi käyttää asuntolainasta tehtyä velkakirjaa vakuutena lainatessaan keskuspankista. Pankit voivat myös niputtaa kasan lainoja ja myydä ne eteenpäin johdannaisina.

      Ruotsin keskuspankin johtaja herra Ingves piti loppuvuodesta 2009 puheen aiheesta. Hän otti kantaa pankkien vakavaraisuuteen – mainitsee mm. että Ruotsissa (EU-alueella) pankit voivat alle 3000 kruunun pääomalla lainata miljoona kruunua (teksti on ruotsiksi).

      http://www.riksbank.se/upload/Dokument_riksbank/Kat_publicerat/Tal/2009/091119.pdf

      Puhutaan EU-säännöksistä, lakitekstistä, jossa on määritetty, että näin voidaan tehdä. Pankkien bisnes ja rahan luominen eli lainoitus ei ole nollasummapeliä. Ajatus siitä, että pankit korvaavat oman lainanantonsa muiden pankkien talletuksilla ei pidä paikkaansa.

      Käytännössähän modernia pankkibisnestä voi melkein kutsua ponzi-huijaukseksi. Suuri osa kansasta ei vain ymmärrä tätä (onneksi).

  20. Matti permalink

    Väität olevasi samaa mieltä Brittien keskuspankin rahanluonti pdf-dokumentin tekstin kanssa vaikka siellä sanotaan, että sinun alkuperäinen kommenttisi ”talletusten tarpeesta” ei pidä paikkaansa? (retorinen kysymys).

    1) ”Talletusta saaneen pankin luotonantokyky tämän myötö kasvaa, ja talletuksen menettäneen pankin luotonantokyky heikkenee. Pankkijärjestelmän luotonantokyky ei muutu, yksittäisen pankin kylläkin.” ja ”Tottakai olen sitä mieltä, että pankit tarvitsevat talletuksia (tai muuta rahoitusta) lainanannon rahoittamiseen. Mihin muuhun tarkoitukseen pankit harrastavat varainhankintaa kuin tähän? Miksi maksaa korkoa talletuksille, jos talletuksia ei tarvita?”

    Brittilähde: Saving does not by itself increase the deposits or ‘funds available’ for banks to lend.
    Suomeksi: talletukset eivät itsessään kasvata talletusten määrää tai pankkien/pankin varoja lainojen antamiseen. Tämä koskee yhtälailla yksittäistä pankkia kuin koko pankkisektoria. Valitettavasti.

    Toinen asia on, että puhut koroista kuin se oli se juttu tässä – periaatteessa kyse on tavallisen kuluttajan pankille antamasta laina (paperilla). Aikoinaan talletukset olivat tärkeitä pankeille (kauan sitten). Modernissa taloudessa talletukset eivät ole enää lainojen takuuna kuin poikkeustapauksissa – ei yleensä tällöinkään, kun talletukset eivät yksinään kata lainakantoja. Pankit ovat perinteisesti maksaneet korkoa talletuksille, mutta tähän ei ole nykypäivänä tarvetta.

    Tuli vielä mieleen, että sekin on hyvä ymmärtää, että lainat (luodut rahat) voivat kadota kokonaan pankkijärjestelmästä monellakin tavalla – oikeastaan ajatus, että talletukset jotenkin mahdollistaisivat lainojen myöntämisen on aika naurettava. Esim. luodut rahat voidaan laittaa ulkomaisiin sijoitustuotteisiin tai yritykseen, joka on mennyt nurin yms.

    Sinun mielestä pankki ei voi joutua likviditeettikriisiin? Ehkä sinäkin olet kuullut siitä, että vuonna 2008 muutama pankki maailmalla joutui ongelmiin kun tallettajat ja muut rahoittajat vetivät rahansa pois kyseisistä pankeista? Ilmiötä kutsutaan finanssikriisiksi.

    Puhut oireesta (rahan nostamisesta) kuin se olisi syy finanssikriisille. Todellisuudessahan:

    Finanssikriisin käynnisti asuntoluottojen subprime-kriisi, joka levisi nopeasti koko pankkisektorille. Yhdysvalloissa monet pankit ajautuivat vaikeuksiin, kun ne olivat jakaneet ihmisille holtittomastiselvennä niin sanottuja subprime-asuntoluottoja. Tämä johti asuntolainoihin köyhille, joilla ei ollut edes 10 prosenttia asunnon hinnasta. (Wikipedia).

    Käytännössä jokainen asuntolainapaperi on siirtokelpoinen ”rahoitusväline”, Amerikassa finanssikriisissä pankit niputtivat näitä tuottamattomia lainoja nippuihin ja myivät eteenpäin ”tuottavina” johdannaisina. Soppa oli valmis, kun muut pankit sijoittavat rahojaan näihin (arvottomiin tai negatiivista tuottoa tekeviin) johdannaisiin.

    Tässä on ehkä hyvä miettiä, että kuinka paljon pankit voivat antaa lainoja (luoda rahaa).

    Eri lähteiden mukaan lainojen määrää rajoittaa 1) pankin oman pääoman määrä, 2) kuinka monta prosenttia omaa pääomaa on oltava suhteessa riskipainotettuihin saataviin (myönnettyihin lainoihin jotka on jo riskipainon mukaan vastuuarvotettu taseeseen) 3) sekä vakuutena käytetyn omaisuuden riskipaino tai luottoluokitus.

    Esimerkiksi, jos pankilla olisi ainoastaan yksi 100 000 € asuntolaina eikä muita lainoja olisi, pitäisi (pankin) oman pääoman määrä olla 2 800 € eli 8% asuntolainan tase-arvosta (joka oli se 35 000 €) ennen kuin se (pankki) saa kirjata kyseisen lainan kirjanpitoonsa ja luoda lainaamansa rahasumman (100 000 €) ”tyhjästä”. Kuten sanoin, yleensä pankit pyytävät ”käsittelykuluina” pankin tarvitsemia pääomia. Ei tässä lainoituksessa tarvita erikseen varainhankintaa ts. talletuksia.

    Tämä keskustelu on vajonnut ”juupas eipäs”-tasolle, kun et suostu uskomaan tai tulkitset väärin virallisia lähteitä.

    • Hei Matti,

      En edelleenkään ymmärrä, missä kohdin Bank of Englandin raportti olisi ristiriidassa minun näkemykseni kanssa. Toistat vain samaa sitaattia raportista, jota kommentoin jo edellisessä vastauksessani.

      Käännät lisäksi nyt sitaatin väärin kun kirjoitat, että “Saving does not by itself increase the deposits or ‘funds available’ for banks to lend. Suomeksi: talletukset eivät itsessään kasvata talletusten määrää tai pankkien/pankin varoja lainojen antamiseen”. Saving ei ole talletukset vaan säästäminen. Olen täysin samaa mieltä siitä, että säästäminen ei (suoraan) kasvata talletusten määrää, kuten jo aikaisemmassa vastauksessa totesin.

      Tietysti talletukset ovat ainoastaan yksi rahoituksen muoto. Pankit voivat myös hakea rahoitusta esimerkiksi laskemalla liikkeelle joukkolainoja tai sijoitustodistuksia, tai hakemalla rahoitusta keskuspankista. Talletukset muodostavat kuitenkin edelleen melkein kaikille pankeille tärkeän rahoituksen lähteen. Niiden merkitys on finanssikriisin jälkeen itse asiassa vahvistunut, kun viranomaiset ovat asettaneet vaatimuksia rahoituksen vakaudesta. Tällä on haluttu vähentää pankkien riippuvuutta esimerkiksi toisen pankin antamasta rahoituksesta, koska kriisin tullen tämä rahoitus voi ripeästi tyrehtyä. Lyhytaikainen rahoitus keskuspankiltakaan ei kelpuuteta vakaaksi varainhankinnaksi.

      Talletukset eivät missään mielessä ole lainojen ”takuuna”, eivätkä sitä ole koskaan olleetkaan. Syy siihen, että talletuksilla on pankeille arvoa, on että niiden myötä ne saavat keskuspankin luomaa rahaa, tyypillisesti nykypäivänä rahaa tililleen keskuspankissa. Kun talletus siirtyy pankista A pankkiin B, Pankki A siirtää vastaavan summan omalta keskuspankkitililtään Pankki B:n keskuspankkitilille. Jos talletuksia virtaa jatkuvasti pankista A muihin pankkeihin, eikä pankki muullakaan tavalla hanki rahoitusta, rahat loppuvat pankin tililtä keskuspankissa eikä maksuja muihin pankkeihin enää voi suorittaa. Pankki on silloin akuutissa likviditettikriisissä.

      Siksi pankki ei voi, kuten väität, kasvattaa lainanantoaan huolehtimatta lainojen rahoituksesta, keräte, vaan viranomaisten vaatiman oman pääoman. Jos lainaa ottaneet haluavat siirtävät rahoja maksuina muihin pankkeihin, tämä ei onnistu, jollei pankilla ole raha keskuspankkitilillään.

      Tällainen akuutti likviditeettikriisi uhkasi monta pankkia syksyllä 2008, sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa. Toki syy siihen, että rahoittajat vetivät rahansa pankeista, oli huoli niiden vakavaraisuudesta. Tämä taustalla oli mainitsemasi aikaisempien vuosien holtiton luotonanto. Akuutti ongelma finanssikriisisyksyllä oli kuitenkin nimenomaan huoli likviditeetistä. Rahoituksen kireys vaikutti myös esimerkiksi pohjoismaisiin pankkeihin, jotka eivät missään merkittävässä määrin olleet sotkeutuneet USA:n asuntolainamarkkinoihin. Tätä ongelmaa keskuspankit sitten hoitivat kasvattamalla luotonantoa pankeille. Esimerkiksi Euroopan keskuspankki ei tästä lähtien enää ole rajoittanut rahoitusoperaatioidensa kokoa, vaan lainannut pankeille niin paljon rahaa kun mitä ne ovat halunnet (kunhan pankeilla on ollut tarvittavia vakuuksia).

      Keskuspankkien finanssikriisien jälkeisten poikkeustoimien – esimerkiksi valtionlainaostojen myötä olemme nyt siinä tilanteessa, että harvalla pankilla on enää puutetta rahoituksest. Niillä siten ole tarvetta houkutella tallettaja tai muita rahoittajia maksamalla korkoja, eivätkä myöskään tarvetta turvautua keskuspankkirahoitukseen. Tämä on kuitenkin vain viime vuosien ilmiö. Erityisesti finanssikriisin aikana, ja muutaman vuoden finanssikriisin jälkeenkin, monet pankit päinvastoin aktiivisesti kilpailivat talletuksista houkuttelevilla korkotarjouksilla. Ehkä tämä on mielestäsi ”kauan sitten”?

  21. Hessu permalink

    Matti voi ehkä miettiä yksinkertaista esimerkkiä. (Englannin keskuspankin dokkarissa vastaava).

    Jos perustat pankin, esim.100.000 eurolla, niin yhtiösi taseen tila on ensin tämä:

    oma pääoma 100 ja rahat 100 tase 100

    Tulee ensimmäinen asiakas, jolle luodaan laina: taseeseen tulee velka ja saaminen 100, taseen kokonaissumma 200. Tässä luotiin rahaa!

    Lainan ottaja nostaa velan ja siirtää sen pois pankistasi

    Taseesta poistuu velka ja rahat, jäljelle jää oma pääoma 100, jota vastaa saaminen 100 lainan ottajalta. Tase 100.

    Kysymys. Miten paljon voit myöntää lisää lainoja tämän jälkeen, kun kaikki rahat, jotka olit alussa tallettanut pankkiin, on nyt viety pois pankista?

  22. Hessu permalink

    Ja jatkona selvennys. Jos ihmettelee, mitä tarkoittaa, että velat luovat talletukset, niin juuri siten käykin seuraavaksi. Pankissa 1 luotu velka ja sitä vastaava talletus muuttuu pankin 2 talletukseksi. Velalla siis luotiin talletus.

  23. Matti permalink

    Tuli vielä mieleen, että olisi voinut heti kertoa suomeksi rahasta käsitteenä. Todennäköisesti asia ei ole monelle kovinkaan selvä (varsinkin, jos englanti ei taivu) – nimittäin raha on velkaa. Maksat tuotteen tai palvelun käytöstä syntyneen velan velkapaperilla. Jos elettäisiin muinaisessa Sumeriassa niin ”rahassa” saattaisi olla rahasumman lisäksi päiväys (milloin rahan sisältämä tuote on toimitettava), rahan ”muoto” (onko kyseessä ”liha vai kala” tms.) ja mahdollinen korko.

    Periaate kuinka raha toimii on tuhansia vuosia vanha – aikoinaan ihmiset maksoivat kivitableteilla ts. rahalla ja kuninkaat/hallitsijat ovat varastoivat rahaa holveihinsa.

    Englannin punnan setelissä lukee: ”I promise to pay bearer on demand of the sum of FIVE Pounds” (=”Lupaan maksaa haltijalle vaadittaessa 5 punnan summan”) Voit kävellä englantilaiseen pankkiin ja vaatia 5 puntaa – käytännössä moista tuotetta ei vain ole olemassa ja saat uuden 5 punnan setelin.

    Jos/kun ymmärtää, että raha on vain velkakirjaus niin on ehkä vähän helpompi ymmärtää miksi rahaa (lainoja) voi luoda tyhjästä. Mitään ”muna-kana”-ongelmia ei ole koskaan ollutkaan.

    Tässä on hyvä tarkastella mitä tarkoitetaan pankkien talletuksilla. Jokaisenkin maallikonkin pitäisi ymmärtää, että pankkien talletukset eivät vastaa suoraan fyysistä rahaa (valuuttaa) .

    Toki normaalitilanteessa pankeilla on velvollisuus muuttaa pankkitileille tallennettu raha keskuspankin luomaksi valuutaksi 1:1 suhteella, esim. 1€ pankin talletus vastaa 1€ keskuspankin/valtion luomaa valuuttaa. Tämä varmistaa sen, että pankkien talletukset on hyväksytty maksuväline yhteiskunnassa.

    Kreikan kriisin aikaan ajateltiin ensin, että kreikkalaisten pankkitilien sisältö muutettaisiin ”Kreikan euroksi”, joka olisi ollut heikompi valuutta kuin Euro. Käytännössä tämä ei olisi kuitenkaan ratkaissut Kreikan talouden ongelmia. Ja ihmiset olivat jo ehtineet tyhjentää tilejään Euroiksi eli valtion (keskuspankin) painamaksi viralliseksi valuutaksi.

    Keskuspankit luovat rahan eri maissa eri valuuttoina (ja keskuspankin reservinä) ja pankit talletuksina (En ota kantaa tässä keskuspankin reserveihin – keskuspankkien reservit ovat erityistä rahaa, jota käytetään tavallisten pankkien ja keskuspankin välissä).

    Teoriassa kuka tahansa voi luoda rahaa, mutta et saa sitä hyväksytyksi missään, esimerkiksi menet kauppaan ja yrität maksaa ostokset eurojen sijasta paperilapulla, jossa lukee, että ”olen velkaa teille (ko. kaupalle)”. Kauppa voi kuitenkin hyväksyä jonkinlaisen lahjakortin: lahjakortti on kaupan luomaa rahaa.

    Tässä on hyvä huomata, että keskuspankki voi taata pankkien lainat eli rahan luonnin, koska viimeisenä keinona keskuspankki voi painaa valuuttaa loputtomasti. Esimerkiksi Kreikan tapauksessa EKP (Euroopan keskuspankki) olisi voinut yksinään pelastaa Kreikan pankit painamalla rahaa. Euron arvo olisi vain romahtanut (suhteessa muihin valuuttoihin).

    Tämän tekstin lähteenä on mm.

    Stephanie Bell (Kelton) (2001), ‘The role of the state and the hierarchy of money’, Cambridge Journal of Economics, 25, 149-163.

    Laitan tähän vielä tämän alle 2 minuutin videon ”Mistä raha tulee?” Videossa pankkiiri toteaa, että hän on antanut lainoja ilman mitään ”talletuksia” ja koko ajatus on talletuksista lainojen takuina on täysin väärä.

    • Kiitos Matti kommentista,

      Raha todellakin on velkaa. Ainakin jos puhutaan pankkien luomasta rahasta (talletuksista) joka on niiden velkaa, jota – kuten toteat – pankki on velvoitettu maksamaan keskuspankin luomalla rahalla.

      Keskuspankin luomaa rahaa on monessa mielessä vastaavasti järkevää tarkastella keskuspankin velkana. Keskuspankilla ei kuitenkaan ole nykyään mitään velvoitetta vaihtaa tätä velkaa mihinkään. Mainitsemasi merkintä puntaseteleissä alunperin viittasi tiettyyn määrään hopeaa (puntahan on painomitta). Nykyään keskuspankilla ei ole mitään velvoitetta vaihtaa seteleitä hopeaan tai muuhun arvometalliin.

      Periaatteessa keskuspankki voisi siten luoda kuinka paljon rahaa se haluaa, ilman huolta kyvystään maksaa velkaa takaisin. Rajoitteena on kuitenkin lupaus pitää rahan arvoa vakaana.

  24. Matti permalink

    Tarkennuksesi asiaan ovat totta, mutta tekstiä oli jo liikaa ja sitä piti lyhentää luettavuuden takia.

    Tiputin tekstistä muutakin esim. kansallisvaltioiden verotusoikeuden (liittyy keskuspankin valuuttojen hyväksyntään) ja tekstin keskuspankin kultakannasta. Myös keskuspankin reserveistä olisi voinut kirjoittaa.

    ”Jos talletuksia virtaa jatkuvasti pankista A muihin pankkeihin, eikä pankki muullakaan tavalla hanki rahoitusta, rahat loppuvat pankin tililtä keskuspankissa eikä maksuja muihin pankkeihin enää voi suorittaa. Pankki on silloin akuutissa likviditettikriisissä.”

    Siksi pankki ei voi, kuten väität, kasvattaa lainanantoaan huolehtimatta lainojen rahoituksesta, vain keräämällä? viranomaisten vaatiman oman pääoman. Jos lainaa ottaneet haluavat siirtävät rahoja maksuina muihin pankkeihin, tämä ei onnistu, jollei pankilla ole raha keskuspankkitilillään.

    Harva pankki antaa pelkkiä lainoja (jos ei puhuta pikavippiyhtiöstä) ja tavallisten pankkien varojen vähimmäismäärä (suhteessa lainoihin) on määritetty Eu-direktiivissä (viranomaiset). Ajatus rahojen ”loppumisesta” keskuspankkitileiltä on vanhentunut; pankit voivat nykyään lainata muilta pankeilta ja/tai halpaan hintaan suoraan keskuspankilta. Toki tästä voi tulla monia ongelmia, jos annetaan holtittomasti lainaa ilman riskien hallintaa – mutta tästä on puhuttu. Yleensä pankit käyttävät jo mainittuja keinoja riskien arvointiin.

    Se on sanottava, että viime kädessä rahan teossa kannattaa uskoa 1) pankkien työntekijöitä, jotka myöntävät lainoja (mm. edellisen kommenttini video), 2) virallisia lähteitä ja 3) Eu-lainsäädäntöä.

    Eu-alueella pankkien toimintaan liittyy Basel III ja lainoihin EU-direktiivit 2006/48/EY ja 2006/49/EY. Direktiivin asetuksista löytyy mm. kuvaus rahoitusvälineistä, ja (pankkien) omien varojen vähimmäistasosta (velan/rahan luontia varten).

    • Matti,

      Hyvä, että nyt ollaan yhtä mieltä siitä, että pankit todellakin tarvitsevat jostain rahoitusta luotonannolleen, mikä oli kirjoitukseni keskeinen pointti.

      Kirjoitat ”Ajatus rahojen ”loppumisesta” keskuspankkitileiltä on vanhentunut; pankit voivat nykyään lainata muilta pankeilta ja/tai halpaan hintaan suoraan keskuspankilta.”

      Tietysti pankit ja viranomaiset tekevät kaikkensa, jotta pankit eivät ajautuisi kassakriisiin, ja maksuliikenne lakkaisi toimimasta. Harvoin annetaan ongelmien kärjistyä niin, että uhkakuva toteutuu. Ennen sitä pankit yrittävät kaikin keinoin hakea rahoitusta ja supistaa luotonantoaan. Tarvittaessa viranomaiset ottavat pankin haltuun ja järjestävät sen toiminnan uudelleen. Viime kesällä kuitenkin konkreettisesti nähtiin Kreikassa mitä tapahtuu, kun pankit eivät saa tarvitsemansa rahoitusta. Sen vanhentuneempi ilmiö ei ole.

      Pikemmin idea, että pankit helposti saavat rajatta luottoja muilta pankeilta on vanhentunut. Pankit voivat toki yhä, kuten aina aikaisemminkin, hankkia rahoitusta myös muilta pankeilta. Finanssikriisin aikana nimenomaan tämä rahoitus kuihtui kokoon, eikä edelleenkään pankit yhtä huolettomasti lainaa toisille pankeille kuin ennen kriisiä.

      Etenkin Euroopan keskuspankki luotottaa tällä hetkellä hyvin avokätisesti pankkeja, mutta sekin asetta omat vaatimuksensa mm. tarpeellisista vakuuksista. Esimerkiksi pitkäaikaisten rahoitusoperaatioiden kohdalla on pankkikohtainen katto joka on sidottu pankkien luotonantoon yrityksille. Käytännössä on poissuljettua, että pankki toimisi normaalisti pääosin keskuspankin rahoituksen turvin.

  25. Matti permalink

    Mietin tuossa, että keskustelun avausta voisi vähän tutkia kommenttien pohjalta. Alkuperäisessähän väitteessähän ei oteta kantaa nykyiseen tai menneeseen taloustilanteeseen tai edes keskuspankin rooliin pankkien takana (väite: pankit pystyvät rahoittamaan lainoja tyhjästä luomalla rahaa). Ehkä sana ”rahoitus” voi tuossa vaivata: tosin olen melko varma, että tarkoitus on ollut vain kuvata rahan luontia tyhjästä (ilman keskuspankkia tai pankin pääomia).

    Eihän ko. väite ei muutu vääräksi (teoriaksi), koska taloustilanne ei salli sitä ja/tai asiasta voi tulla jossain vaiheessa isoja ongelmia; eiköhän tässä ole jo tullut selväksi, että keskuspankilla on oikeus luoda valuuttaa ja mahdollisuus (ei pakko) taata rahoituksellaan tavallisten pankkien lainananto (eli rahan luonti).

    Toki reaalimaailmassa pankkien olisi huomioitava lainoituksen riskit eikä pankit voi toimia pelkän keskuspankkirahoituksen (ja toisiltaan lainaamisen) varassa (ainakaan kovin pitkään) – kuten sanoit. Nythän maailmalla on jopa kokeiltu mitä tapahtuu, jos pankit lainoittavat holtittomasti keskuspankin avustuksella; Yhdysvalloissa liittovaltio (keskuspankki, FED) lähes pakotti pankit painamaan rahaa kaikille, myös vähävaraisille, ja seuraukset tästä olivat aika kylmääviä.

    Hollantilaisen professorin sanoin: ”ainoastaan huono pankki antaisi minulle rahat 100 000 euron kellon ostamiseksi (ilman takuita)” tms. Ja tämän jälkeen, että ”jos pankki antaa rahat niin varsinaisia lainarahoja ei tarvitse olla missään tilillä odottamassa.”.

    On täysin kiinni ajasta ja paikasta kuinka helposti pankit saavat keskuspankilta rahoitusta (tai tarvitaanko sitä edes) – ei tavallinen kuluttaja välttämättä tiedä tästä lainaa ottaessaan (asiakkaan näkökulmasta on pankin ongelma varmistaa, että saavat keskuspankin rahoitusta). Ja on maiden hallitusten vastuulla toteuttaa järkevää talouspolitiikkaa, jotta finanssikriisejä ei syntyisi.

    Lopuksi on hyvä muistaa, että inflaatiota ei olisi, jos uutta rahaa ei luotaisi (tyhjästä) talouteen. Puhumattakaan massiivisesta asuntolainakannasta, joka toisinaan mainitaan uutisissa. Inflaatio on itsessään hyvin yksinkertainen väline velkojen (rahan) luomisen hahmottamiseksi.

    • Matti,

      Jos luet tekstini ensimmäiset rivit uudelleen huomaat, että väite jota tekstini kritisoi on

      ” on humpuukia, että pankit rahoittaisivat lainantoa yleisön talletuksilla!”

      ei väite että

      ”pankit pystyvät luomaan rahaa” jota tekstissäni selkeästi sanon niiden tekevän.

      Tai väite että

      ”pankit joskus rahoittavat lainanantoa muilla keinoin kuin talletuksilla”. Mainitsen nimenomaisesti mahdollisuuden hakea rahoitusta keskuspankista.

      Paradoksi jota yritän selittää on, että ensimmäinen väite ei pidä paikkansa, vaikka pankit pystyvät luomaan rahaa.

  26. Matti permalink

    ”On humpuukia, että pankit rahoittaisivat lainantoa yleisön talletuksilla: Pankit pystyvät rahoittamaan lainoja tyhjästä luomalla rahaa! ”

    Minusta väitteen vääräksi väittäminen menee vähän (pankki-ihmisen) saivarteluksi ts. hiusten halkomiseksi. Se, että väite ei ole yksiselitteisesti oikein tai ei vastaa todellisuutta normaalissa pankkitoiminnassa (pankit tarvitsevat keskuspankin reservejä tai muita varoja lainojen rahoitukseen) ei tee siitä täysin väärää. Väitteessä on hippunen totuuttakin mukana.

    Suuri osa ihmisistä ei ymmärrä keskuspankin merkitystä. Esimerkiksi, jos totean maallikolle, että ”pankki voi luoda rahaa (lainoja) tyhjästä, jos pankilla on keskuspankin tileillä rahaa.” niin yleensä maallikko tulkitsee asian niin,että ”pankit luovat (rahoittavat) tyhjästä rahat lainoihin”.

    Todellisuudessa rahoitusalan ihmiset ovat harvassa, ja maallikot eivät tee eroa keskuspankin ja tavallisen pankin välillä tai edes ymmärrä miten pankin pitäisi toimia rahan luomisen maailmassa (oikeassa elämässä).

  27. Teemu Alatalo permalink

    http://www.zerohedge.com/news/2016-09-29/how-much-liquidity-deutsche-bank-has-moment-and-what-happens-next tämä dB:n tilanne liittyy aikaisempaan keskusteluun. Täytyy erottaa rahanluonnin mekanismi ja pankkiliiketoiminta.

  28. Kiitos kommenteista,

    Matti,

    Todellakin, jos maallikoille kertoo, että pankki luo rahaa tyhjästä, ne vetävät tästä kaikenlaisia virheellisiä johtopäätöksiä. Siitä syystä itse vältän ilmaisun käyttämistä.

    Teemu,

    Kiitos linkistä, joka hyvin kuvastaa. että pankin likviditeetti tänäkin päivänä voi olla ajankohtainen huoli (joskin tässäkin zero-hedge tavalliseen tyyliinsä liioittelee uhkakuvia).

    • Kari permalink

      Roger Wessman:
      ”Todellakin, jos maallikoille kertoo, että pankki luo rahaa tyhjästä, ne vetävät tästä kaikenlaisia virheellisiä johtopäätöksiä. Siitä syystä itse vältän ilmaisun käyttämistä.”

      Tuo ”rahan luonti tyhjästä” on mielestäni turhan sensaatiohakuinen sanonta sen lisäksi että se ei kuvaa tilannetta kovin hyvin. Itse sanoisin esimerkiksi niin että pankit luovat rahaa luottamusta vastaan.

      Rahan luonnissa tarvitaan kaksi osapuolta ja kahdenlaista luottamusta:
      1. Lainan ottaja luottaa siihen että hän pystyy maksamaan lainansa takaisin mukaan lukien sen korot
      2. Pankki luottaa siihen että lainaaja pystyy maksamaan lainansa

      Jos jompikumpi (tai molemmat) noista luottamuksista puuttuu, ei lainaa oteta/myönnetä eikä uutta rahaa siten synny. Luottamus voi puuttua monesta syystä, esim. sen vuoksi että taloustilanne on huono eikä sen uskota paranevan lähiaikoina.

      Mutta sen sijaan että olisin kovin huolissani siitä että tuosta sensaatiohakuisesta lausunnosta vedettäisiin virheellisiä johtopäätöksiä, olisin kyllä enemmän huolissani siitä ettei rahan syntyä velkana yleensä ymmärretä ollenkaan. Erään lukemani tutkimuksen mukaan:
      – kolmasosa ihmisistä kuvittelee että pankki toimii rahan säilyttäjänä kuten säästöpossu tai tallelokero
      – kaksi kolmasosaa kuvittelee että pankki lainaa sinne talletettuja rahoja (eli toimii rahanlainauskonttorina tai säästökassana)

      Uutta rahaa ei noilla menetelmillä voi syntyä mitenkään, mutta niin pitkälle ei jakseta ajatella.

      Vielä eräs väärinkäsitys on se että pankin pitää lainata asiakkailleen myöntämänsä lainat eli rahat keskuspankista, tai ainakin osa niistä ns. rahakerroinmallin mukaan. Tämäkään ei pidä paikkaansa. Pankit eivät voi lainata keskuspankkireservejä/-talletuksia/-rahaa asiakkailleen (BoE). Sitä käytetään vain pankkien väliseen (raha)liikenteeseen eli se ei ole tavallista rahaa ollenkaan (kuitenkin myös setelit ovat keskuspankkirahaa eli tavallista rahaa).

      Kun ei ymmärretä että raha on velkaa, niin se mahdollistaa ihmisten harhaanjohtamisen ja pelottelun liiallisella velanotolla eli siis liiallisella rahalla kansantaloudessa. Suomessa tämä koskee erityisesti julkista velkaa jota sanotaan olevan liikaa vaikka sitä on edelleen huomattavasti vähemmän kuin EU/Euroalueella keskimäärin: vähän päälle 60% vs. 94% BKT:stä. Suomalaiset eivät myöskään tällä hetkellä syö enemmän kuin tienaavat, koska vaihtotase on suurin piirtein tasapainossa (kuten Wessman on toisaalla selittänyt).

      Em. ”velkahysteriaan” liittyy tyypillisesti sitten ajatus siitä että julkisen sektorin ottama velkaraha häviää ”mustaan aukkoon” sen sijaan että se aiheuttaisi toimeliaisuutta kansantaloudessa. Kaipa tämän voi tiivistää siihen että kansantalous ei ole samanlainen kuin kotitalous tai yritystalous ja jos sitä yrittää ymmärtää vain viimemainittujen pohjalta, niin metsään menee. Kotitaloudessa tai yritystaloudessa velka ja raha ovat ihan eri asioita, vaikka kansantaloudessa kyse on yhdestä ja samasta asiasta.

      Rahaa voi toki syntyä liikaa ja siitä voi seurata esim. voimakas inflaatio, mutta toistaiseksi suurempi ongelma on näyttänyt olevan deflaatio eli siis inflaation vastakohta. Inflaation hillitsemiseen keskuspankit käyttävät korkopolitiikkaansa. Deflaation poistaminen ja pienen inflaation aikaansaaminen näyttää olevan aika vaikeaa pelkillä keskuspankin toimenpiteillä (narulla ei voi työntää).

      Muista paradokseista voisi mainita Suomen Pankin Karlo Kaukon (Lyhyt johdatus rahaan, 2011) mainitseman kysymyksen ja vastauksen: ”Voiko pankilla (oikeustoimihenkilönä) olla rahaa ?”

      Vastaus oli ettei voi olla koska se ei kuulu siihen joukkoon joka voi sitä lainata. Jos se voisi, niin silloin se voisi tosiaankin luoda rahaa tyhjästä itselleen ja rahajärjestelmästä häviäisi kontrolli kokonaan. Tässä puhutaan siis siitä rahasta jota tavalliset ihmiset tai yritykset käyttävät eli talletuspankkirahasta. Tätä sääntöä on sitten tiettävästi kierretty esim. Englannissa siten että on tekaistu yrityksiä jotka ovat ottaneet lainaa pankilta ja siirtäneet sen sitten pankin käyttöön tavalla tai toisella (vaikkapa ostamalla pankin osakkeita?). Mutta tällainen lain kiertäminen ei siis ole sallittua (mikä mahtoi olla tuomio?).

      Voiko rahan määrä maailmassa jotenkin vähentyä? Seteleitä voi tietenkin tuhoutua esim. palamalla, mutta jos tuo jätetään huomiotta, niin en oikein keksi miten rahamäärä voisi vähentyä. Koska lainasta peritään korkoa, niin näyttää siltä että pikemminkin rahaa pitää syntyä lisää, muuten ei korkoa voida maksaa. Tosin pankin korkotulotkin voivat muuttua eri teitä rahaksi, joten teoriassa korkojen maksukaan ei vaatisi rahan lisääntymistä. Mutta jos osa tuloista jääkin pankille omaksi pääomaksi (jota ei lasketa rahaksi), niin edelleen tarvitaan rahan lisääntymistä?

      Jostain kumman syystä myös pientä inflaatiota luokkaa n. 2% tarvitaan/halutaan saada aikaiseksi ?

  29. Komppaan Karin tekstiä alku osaltaan, hyvin sanottu, että rahan luonnin voidaan sanoa perustuvan luottamukseen. Loppuosalta huomaan, että korko muodostuu ongelmaksi eli ei pystytä näkemään, että pankki luo myös korkoon menevän rahamäärän samalla. Rahaa katoaa järjestelmästä kun lainoja maksetaan takaisin eli setelien polttamista ei tarvita.

    Minusta huolestuttavinta on se, että ”raha syntyy tyhjästä” parempi -> ”luottamuksesta”, on saanut useita eritahoja mystifioimaan rahatalousjärjestelmää, luomaan ilmapiiriä, jossa nostetaan nyrkkiä pystyyn ”meitä on huijattu”. Sitten marssitetaan esiin kaiken maailman muka-tietäjiä, jotka lisäävät oman ideologiansa väitteen oheen. Tämä kehitys on vaarallista ja siksi toisaalta rahanluomisesta tulisikin puhua enemmän ja avoimesti. Se, että raha luodaan tyhjästä ei ole mitään mystistä.

  30. Kari permalink

    Tne:

    Tuosta rahan katoamisesta kun laina maksetaan takaisin ja sen seurauksista on hyvä kuvaus mainitsemassani Suomen Pankin artikkelissa näin:

    ”Lainan myöntämisvaiheessa siis muodostui lisää rahaa. Lainan tullessa kuoletetuksi rahaa lakkasi olemasta, ja perittyjen korkojen vuoksi vieläpä hiukan enemmän kuin mitä lainaa myönnettäessä muodostui. Jos raha muodostuu tavallisimmin pankkien myöntäessä lainaa, mutta kuitenkin jokainen myönnetty pankkiluotto elinkaarensa aikana tuhoaa enemmän rahaa kuin luo, niin eikö kaikki raha lopulta häviä? Miksi rahan määrä taloudessa ei vähitellen supistu nollaan? Selityksiä on kolme.

    Ensinnäkin pankit myöntävät jatkuvasti uusia lainoja. Myönnettyjen lainojen määrällä on vuosi vuodelta taipumus pikemmin kasvaa kuin vähentyä.

    Toiseksi pankit ovat monissa transaktioissa ostajina tai muuten maksajina, eivät luotonantajina. Ne joutuvat kirjaamaan veloikseen esimerkiksi henkilökuntansa palkkoja ja arvokuljetusyhtiön veloituksia, mutta eivät saa näistä suorituksista vastineeksi mitään velkomisoikeuksia, joiden eräpäivänä rahaa tuhoutuisi. Jos saamiset kuitenkin kasvavat selvästi nopeammin kuin velat, kirjanpito osoittaa pankin tuottaneen voittoa, jolloin ainakin veroviraston tilin saldoa on kasvatettava. Ainakin liikepankissa myös omistajat vaativat osuutensa voitosta osinkoina. Näistäkään suorituksista pankki ei saa vastineeksi mitään velkomisoikeuksia, vaikka rahaksi kutsuttua pankin velkaa tulee lisää.

    Kolmas selitys oli Suomessa hyvin keskeinen 1990-luvun alkuvuosina: toisinaan saaminen poistetaan pankin kirjanpidosta luottotappiona, ei kuoletuksena. Lainan myöntöhetkellä rahaa tuli lisää, mutta saamisen muuttuessa luottotappioksi rahaa ei häviä, sillä yhdenkään asiakkaan pankkitiliä ei veloiteta. Ajatellaan vaikka yritystä, joka otti vuonna 1988 lainan ja osti sillä toimitusjohtajalleen työsuhdeauton. Vuonna 1992 yritys teki konkurssin ja jätti koko lainansa maksamatta. Toimitusjohtajan autokin oli loppuun ajettu ja arvoton, joten konkurssipesä oli täysin maksukyvytön. Auton myyjällä saattoi ehkä vielä vuonna 1992 olla kauppasumma raha-aggregaatteihin lasketulla tilillään, vaikka rahan synnyssä keskeistä roolia näytellyt luotto oli hävinnyt pankin taseesta tappiona.”

Trackbacks & Pingbacks

  1. Raha | Search for Terrestrial Intelligence

Korjaa, jos olen väärässä. Kerro, jos olet toista mieltä. Kysy, jos jotain jäi epäselväksi. Lähtökohtaisesti kommentit julkaistaan välittömästi ilman erillistä hyväksyntää. Kommentit voivat kuitenkin juuttua, jos Wordpress tulkitsee niitä spämmiksi (esimerkiksi kommenttiin sisältyvien linkkien johdosta) jolloin ne tulevat näkyviin manuaalisen hyväksynnän jälkeen.

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s