Skip to content

Juanin kurssi yhä hallinnassa

by : 8.1.2016

Uutinen yli sadan miljardin dollarin valuutan ulosvirtauksesta joulukuussa ruokkii pelkoja juanin jatkuvasta heikkenemisestä. Juanin ripeä heikkeneminen olisi huono uutinen muun maailman talouskasvulle koska se heikentäisi Kiinan tuontia ja vahvistaisi maan kilpailukykyä. Edelleenkään ei ole kuitenkaan merkkejä siitä, että viranomaiset ovat valmiita antamaan juanin dramaattisesti heikentyä, tai että heikentämiseen olisi pakottavaa tarvetta. Vaihtotase on tukevasti ylijäämäinen ja valuuttavarannossa on riittävästi rahaa maksaa takaisin koko maan ulkomaanvelka.

Kiinan juan ja vaulltakurssi-indeksi

Viimeisen kuukauden aikana viranomaiset ovat antaneet juanin heikentyä reippaat pari prosenttiyksikköä dollaria vastaan. Verrattuna laajemmin kauppakumppaneiden valuuttoihin juanin arvo on edelleen lähellä kesällä saavutettuja huippulukemia. Toistaiseksi kyseessä on siten jälleen verrattain varovainen tarkistus valuuttakurssissa, jolla ei sinällään pitäisi olla kovin suurta merkitystä talouskehitykseen edes Kiinassa, puhumattakaan koko maailmantalouden kehitykseen.

Keskeinen huoli on kuitenkin mitä heikkenemisen takana on? Onko se signaali siitä, että talous on kehittynyt toivottua hitaammin? Uutinen yli 100 miljardin laskusta valuuttavarannossa joulukuussa herättää kysymyksen siitä, kuinka pitkään keskuspankki on valmis pitämään heikkenemisen hallittuna. Huipustaan valuttavarannot ovat jo laskeneet lähes viidenneksellä.

Kiinan valuuttavaranto

Valuuttavarannon lasku ei heijasta talouden epätasapainoa. Vaihtotase on edelleen tukevasti ylijäämäinen. Valuuttavarantoa on nakertanut jo toista vuotta jatkunut pääoman nettoulosvirtaus.

Pääoman ulosvirtaus on kuitenkin ehkä enemmän seuraus juanin dollarikussin heikkenemisestä kuin varsinainen syy siihen. Tilanteessa jossa viranomaiset ohjailevat valuuttakurssia pienin askelin on vahvoja kannustimia ennakoida liikkeitä. Tässä tapauksessa siirtämällä varoja juanista dollareihin. Valuutan ulosvirtaus alkoi sen jälkeen, kun viranomaiset alkoivat ohjailemaan kurssia heikommaksi.

Kiinan vaihtotase ja päomaliikkeet

Edeltävinä vuosina kun dollari tasaisesti vahvistui, tämä vastaavasti kannusti ottamaan lainaa dollareissa. Merkittävä syy pääoman ulosvirtauken näyttää nyt olleen näiden lainojen takaisinmaksu, kun vahvistuva dollari nyt päinvastoin uhkaa kasvattaa tämän velan arvoa. Ulkomaanvelka on vuodessa supistunut 300 miljardilla. Tämän myötä ero maan saatavien ja vastuiden välillä ei ole supistunut, vaikka valuttavaranto on hupentynyut.

Ulkomaanvelkaa oli kolmannen neljänneksen lopussa jäljellä 1300 miljardia dollaria. Valuuttavaranto riittää siten hyvin maksamaan jopa koko ulkomaanvelan takaisin.

Kiinan ulkomaanvelka

Vaikeampaa tietysti on sanoa, heijastaako päätös antaa juanin heikentyä sitä, että viranomaiset näkevät talouden kehittyvän heikommin, kun mitä yleisesti on odotettu. Heikkenemistä voi kuitenkin perustella pelkästään dollarin vahvistumisella muita valuuttoja vastaan. Joulukuussa viranomaiset vahvistivat viestiä siitä, että ne kasvavassa määrin tarkkailevat juanin kehitystä laajempaa koria vastaan, julkaisemalla valuuttakorin painot.

Julkaistut talousluvut eivät ainakaan kieli mistään dramaattisesta käänteestä huonompaan. Pikemmin on pieniä merkkejä talouskehityksen vahvistumisesta. Teollisuuden ostopäälliköiden optimismi on esimerkiksi pohjalukemistaan hiven kohentunut, vaikka edelleen se kertoo synkistä näkymistä. Muulle maailmalle rohkaisevaa on, että tuonnin lasku ei enää ole kiihtynyt. Marraskuussa lasku jopa hivenen hidastui.

Kiinan ostopäälliköiden indeksi ja tavaratuonti

Mainokset

From → Aasia

3 kommenttia
  1. Mikko-Ville Määttä permalink

    Kiinan ongelmahan näyttää olevan se, ettei hommaa saada siihen tilaan, että juan kelluisi vapaasti. Kiinan kokoinen talousalue tuskin saa asioitaan järjestykseen, jos se valuuttakurssipolitiikan kautta tuo rahapolitiikkaa muusta maailmasta.

  2. Olen samaa mieltä siitä, että valuutan kelluttaminen olisi järkevä ratkaisu Kiinallekin.

    On kuitenkin käsittääkseni väärin sanoa, että Kiina tuo rahapolitiikansa Yhdysvalloista valuuttakytköksen kautta. Kiina edelleen harrastaa pitkälti itsenäistä rahapolitiikkaa valuuttakytköksestä huolimatta.

    Edelleen jatkuvat pääomaliikkeiden rajoitukset yhdistettynä epävarmuuteen juanin kurssin kehityksestä tarkoittavat, että Kiinan keskuspankki voi pitää korkoja haluamallaan tasollaan USA:n korkotasosta riippumatta. Paineet valuuttakurssia kohtaan, ja sen aiheuttamat pääomaliikkeet, heijastuvat valuuttavarannon heilahteluna – ei korkotasoon mannerkiinassa. Niin kauan kun valuuttavarantoa on riittävästi, keskuspankki voi siten toimia talouden sisäisen tasapainon ylläpitämiseksi valutta kytköksestä huolimatta.

    Kiinan talouden suurimmat haasteet eivät käsittääkseni siten ole valuuttakytkös – vaan se, että taloudessa (eikä vähintään luottomarkkinoilla) on edelleen paljon suunnitelmatalouden jäänteitä, jonka myötä mm. on mm. kanavoitu resursseja kannattamattomiin investointeihin.

  3. Toni permalink

    Ehkä tähän hieman liittyen, mutta kuitenkin toisesta asiasta. Tanskahan on sitonut kruununsa euroon, mutta voi muuttaa rahapolitiikkaansa omalla päätöksellään. Kelluvaa valuuttaa vastaanhan ei voi hyökätä, mutta kiinteää vastaan voi. Mikä on oma arviosi, miksei Tanskan kruunua vastaan ole ainakaan vielä hyökätty? Onko Tanskan keskuspankilla esimerkiksi jotakin yhteistyötä EKP:n kanssa liittyen tähän asiaan vai mikä takaa sen, että markkinoilla Tanskan kruunun kiinnitys nähdään uskottavana?

    Olet toisaalta aikaisemmin selittänyt hyvin, miksei Suomen eroaminen eurosta onnistuisi niin, että ensin markka pidettäisiin kiinteänä ja sidottaisiin euroon ja sitä alettaisiin kelluttamaan vasta jonkin ajan päästä vaan kelluttaminen tulisi aloittaa heti. Kysymys on siitä, että Suomen markan arvoa ei voisi markkinoilla uskottavasti sitoa euroon vaan markkinat olettaisivat, että markka tulisi kuitenkin jossakin vaiheessa kellutetuksi ja silloin se devalvoituisi. Olenko ymmärtänyt oikein?

    Entä jos olisimmekin tilanteessa jossa Suomen talous olisikin kunnossa ja euro olisi meille (sattumalta) ”oikean” arvoinen. Voitaisiinko silloin toteuttaa vaiheittainen siirtyminen? Tämä siis siksi, että voitaisiin antaa kaikille esimerkiksi kuukausi aikaa neuvotella sopimukset uudessa valuutassa uusiksi ja päästäisiin eroon ongelmasta, mistä euroista tulee markkoja ja mistä ei. Tarkoitan siis että riitatilanteet ehdittäisiin ehkä ratkoa? Toimisiko tämä tuollaisessa tilanteessa, jossa siis saisimme markkinat uskottavasti uskomaan, ettei markka kellutettunakaan devalvoituisi?

    Viimeinen kysymys. Miten edellämainittu taktiikka toimisi jos Saksa eroaisi eurosta. Voisiko se sitoa oman markkansa euroon aluksi euroon ja alkaa kelluttamaan esimerkiksi vasta kuukauden kuluttua? Tarkoitan siis sitä, että Saksan markka varmaankin revalvoituisi, jolloin ihmiset haluaisivat vaihtaa kaikki euronsa Saksan markoiksi? Romahtaisiko euron arvo?

    Nyt tuli niin suuri määrä kysymyksiä, että olisi mahtavaa jos voisit kirjoittaa näistä asioista esimerkiksi seuraavan blogi-tekstisi, Kiitos.

Korjaa, jos olen väärässä. Kerro, jos olet toista mieltä. Kysy, jos jotain jäi epäselväksi. Lähtökohtaisesti kommentit julkaistaan välittömästi ilman erillistä hyväksyntää. Kommentit voivat kuitenkin juuttua, jos Wordpress tulkitsee niitä spämmiksi (esimerkiksi kommenttiin sisältyvien linkkien johdosta) jolloin ne tulevat näkyviin manuaalisen hyväksynnän jälkeen.

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s