Kuinka paljon kasvuvaraa Suomella on?

Talouselämän haastattelussa povaan Suomen talouskasvun vielä kiihtyvän viime vuoden vauhdista. Jo viime vuoden kasvu näytti kuitenkin olevan kestämättömän vahvaa, koska vaisullakin kasvulla työttömyys laski. Työikäisen väestön supistuminen kaventaa talouden kasvuvaraa, ja pitkäaikaistyöttömien kasvava määrä ruokkii huolia kasautuneesta syrjäytyneiden joukosta. Jo nyt on hajanaisia merkkejä ammattityövoiman puutteesta. Tilaa on kuitenkin muutaman vuoden selkeästi ripeämmälle kasvulle, ennen kun työvoiman puute pysäyttäisi talouden kasvun.

Vaikka talouden kasvu viime vuonna näyttää olleen vain noin 1,5 prosenttia, työttömyys tippui jo puolella prosenttiyksiköllä. Työttömyyden lasku on toki sinällään positiivinen uutinen. Se kuitenkin samalla viestii, että viime vuodenkin vaisu kasvu olisi ollut kestämättömän vahvaa.  Työttömyys ei voi loputtomiin laskea, joten talouden pitkäaikainen trendikasvu näyttää viime vuoden perusteella olevan vain noin prosenttiyksikön luokkaa.

Keskeinen kysymys on siten miten paljon kasvuvaara on, ennen kun työvoiman puute laittaa pisteen trendikasvua ripeämmälle talouden kasvulle.

Huolia työvoimapulasta on herättänyt avointen työpaikkojen määrän vauhdittunut kasvu. On kuitenkin täysin normaali ilmiö, että talouden käänteet näkyvät ensin avoimissa työpaikoissa, ja vasta viiveellä työllisyydessä. Työpaikkojen täyttäminen vie aikansa. Siten avointen työpaikkojen ripeä nousu vuoden loppua kohden voidaan pitää enteenä siitä, että työllisyyden kasvu tulee tänä vuonna kiihtymään.

Kasvavia huolia ammattityövoimaan puutteesta näkyy myös EK:n suhdannebarometrissä. Toistaiseksi ongelma näyttää kuitenkin vielä rajoittuvan muutamalle yksittäiselle alalle. Osuus yrityksistä jotka näkevät ammattityövoiman puutteen kasvua rajoittavan tekijänä on samalla tasolla kuin 2005, jolloin myös työttömyys oli suurin piirtein nykytasoilla. Näiltä tasoilta työttömyys laski vielä seuraavan kolmen vuoden aikana runsaat kaksi prosenttiyksikköä suhdannehuippuun.

Huolta on myös siitä, että yhä suurempi osa työttömistä olisi pysyvästi syrjäytyneet työmarkkinoista, kun pitkäaikaistyöttömien määrä on nyt selkeästi korkeampi kuin 10 vuotta sitten.  On kuitenkin syytä muista, että osa tästä noususta heijastaa sitä, että aikaisemmin työttömyyseläkkeellä puhdistettiin kortistosta vaikeasti työllistettäviä iäkkäitä työntekijöitä.

TE-ministeriön raportoimat pitkäaikaistyöttömät eivät myöskään välttämättä ole mukana tilastokeskuksen työttömyysluvuissa, jos kyseiset henkilöt eivät aktiivisesti hae työtä. Ero ministeriön ja tilastokeskuksen lukujen välillä on kasvanut suurin piirtein saman verran, kun pitkäaikaistyöttömien määrä on noussut. Siten ei ole erityistä syytä olettaa, että tilastokeskuksen työttömyysluvut antaisivat väärän kuvan työmarkkinoiden kireydestä.

Työttömyyden laskua on nyt vauhdittanut se, että työikäinen väestö on supistumassa väestön ikääntymisen myötä. Viimeisen vuoden lasku työttömyysasteessa on silti pikemmin tullut parantuneesta työllisyydestä, kun työvoiman laskusta. Viime vuosina työvoima on jatkuvasti kasvanut ripeämmin kuin työikäinen väestö, eli työvoimaan osallistumisaste on noussut.

Lähivuosina on pikemmin syytä olettaa, että työvoiman kasvu kiihtyisi, jos talouden kasvu jatkaa piristymistään. Tyypillisesti työvoiman kasvu seuraa työllisyyden kehitystä. Osa uusista työpaikoista täytetään työntekijöillä, joita houkutellaan työvoiman ulkopuolelta.  Kun työllisyys kasvaa se houkuttelee yhä suuremman osan väestöstä työelämään. Työikäisen väestön supistuminen todennäköisesti nyt hidastuu, kun sodan jälkeiset suuret ikäluokat ovat jo siirtyneet eläkeikään.

Kahden prosentin työttömyyden lasku saavutettaisiin viimeisen vuoden vauhdilla neljässä vuodessa. Ripeämmällä talouden kasvuvauhdilla raja tulisi ripeämmin vastaan, mutta muutaman vuoden selkeästi ripeämpi kasvu on hyvin mahdollisuuksien rajoissa. Työvoiman kasvun kiihtyminen antaisi jonkun verran vielä lisää tilaa talouden kasvulle, ennen kun työvoiman puute iskisi jarrut päälle.