Pakotteet ja talousennustamisen haasteet
Argumentoin tänään Arvopaperin ja MarketNozen sivuilla julkaistussa blogissa Ylireagointia markkinoilla ja talousennusteissa, että päätettyjen talouspakotteiden perusteella ei voi sanoa, että valtiovarainministeriön kesäkuun ennusteet olisivat liian optimistisia. On silti toki mahdollista, että ennusteet tulevat osoittautumaan liian optimistiseksi syystä tai toisesta. Talouden ennustaminen on enemmän taidetta kuin tiedettä.
Talouspakotteet ovat vain yksi niistä tekijöistä jotka vaikuttavat euroalueen ja Suomen talousnäkymiin. Talousennustajan haaste on, että kukaan ei pysty seuraamaan kaikkia niitä lukemattomia tekijöitä, jotka vaikuttavat talouden kehitykseen. Vaikka pakotteella on merkittävä vaikutus tiettyihin sektoreihin, BKT:n tasolla niiden vaikutus hukkuu yleiseen epävarmuuteen.
Miten siten taloutta voi edes yrittää ennustaa, jos kenelläkään ei ole kokonaiskuvaa taloudesta?
Yksi tapa on seurata tilastotietoja, jotka heijastavat kaikkia vaikutuksia. Tämä selittää, miksi erityisesti yritysten luottamuskyselyjä tiiviisti seurataan. Jokainen kyselyyn vastaava näkee omaan tilanteeseen merkittävästi vaikuttavat tekijät, ja siten kyselyt antavat kiteytetyn kokonaiskuvan, johon ei ennustajan (esimerkiksi talouspakotekeskustelun värittämät) mielialat vaikuta.
On tietysti myös mahdollista, että uutiset värittävät vastauksia kyselyissä. Luottamuskyselyihin on siksi syytä suhtautua varauksella silloin kun kyselyjä on edeltänyt dramaattinen uutinen.
Luottamuskyselyjen suurin ongelma on, että ne ennakoivat käänteitä enintään pari neljännestä eteenpäin. Esimerkiksi Suomen talouden luottamusindikaattorin perusteella voi korkeintaan päätellä, että talouden nollakasvu näyttää jatkuvan loppuvuonna. Ennusteiden epävarmuus huomioiden, tämä on linjassa valtiovarainministerin 0,2 prosentin kasvuennusteen kanssa.
Pidempien ennusteiden tekemiseksi ennustajan ei voi kun yrittää identifioida tärkeimmät talouskasvuun vaikuttavat tekijät, ja toivoa että kaikkien muiden asioiden yhteisvaikutus on mahdollisimman lähellä nollaa.
Tärkeintä on siis yrittää saada suuren kuvan suurin piirtein oikein. Yritys ottaa huomioon liian monta yksityiskohtaa ei välttämättä auta, vaan voi hämärtää kokonaiskuvan ja vähentää joustavuutta ottaa huomioon merkittäviä poikkeustekijöitä.
Jyväskylän yliopiston vuosittain järjestämässä talouden ennustajakilpailussa eniten voittoja (neljä) on ehkä osittain tästä syystä kerännyt entinen työnantajani Nordea – ei ennustelaitokset joilla on enemmän voimavaroja talouden yksityiskohtaiseen seurantaan. En toki tästä voi ottaa paljoakaan kunniaa, voittavien ennusteiden laatija oli OP-Pohjalan nykyinen pääekonomisti Reijo Heiskanen.
Roger Wessman 
Roger, oletko tutustunut tähän artikkeliin. Kiinostava tutkimus talousennusteista. Johtopäätös on, että parhaat ennustajat ovat parempia johtuen ”random sampling errorista”. http://www.karlwhelan.com/Papers/jmcb.pdf
Vastaus kysymykseen ”Miten siten taloutta voi edes yrittää ennustaa, jos kenelläkään ei ole kokonaiskuvaa taloudesta?” on, että taloutta ei pystytä eksaktissa mielessä ennustamaan. Se on mahdotonta.
Kyseessä ei ole kokonaiskuvan puute, sillä vaikka pystyisi seuraamaan kaikkia mahdollisia tekijöitä, niiden vaihtelevien interaktioiden lopputulemat eivät ole lineaarisia. Kaaosteoria on tästä eräs esimerkki. Lisäksi on harhakuvitelma, että menneisyyden data jollakin tavalla määrittäisi tulevaisuuden datan. Ja tapauksissa joissa menneisyyden kokonaisdatasta voisi olla hyötä, näissä edes 20-30 vuoden data ei välttämättä näytä merkittävää tapahtumaa. Ja vielä tietenkin voitaisiin nostaa esille se, että useat tapahtumat ovat ns. hiljaisia, joiden jakaumatietoa ei ole (normaalijakauma-oletus on erittäin virheellinen luonnollisten ilmiöiden ulkopuolella), mutta se olisi jo toinen keskustelu.
Tämän takia hyvä vitsi on, että mitä eroa on sääennustajilla ja taloustieteilijöillä, kun he menevät tv-kameran eteen? Vastaus: meteorologit tunnustavat itselleen valehtelevansa kertoessaan ennusteitaan.
Kiitos linkistä, en ole tätä nähnyt. Toki on paljon sattuman varassa kenen ennusteet osoittautuvat parhaimmiksi.
Tutkimus johon linkitit itse asiassa näyttää osoittavan, että ammattimaisilla ekonomisteilla on kuitenkin jotain kykyä tehdä ennusteita. Tutkimushan osoitti, että osa ennustajista tekee muita huonompia ennusteita (=ammattitaito on heikompi?).
Kaaosteoriaa ja mahdollisia epälineaarisia yhteyksiä ei mielestäni tarvita selittämään miksi taloutta ei pystytä eksaktisti ennustamaan. (Toki esimerkiksi finanssikriiseissä on epälineaarisuutta joka vaikuttaa ennustamista). Meillä ei ole edes niin hyviä malleja taloudesta, että näihin tekijöihin liittyvät rajoitteet olisivat merkittävä ongelma.
Olen samaa mieltä, että pelkästään historiaan perustuvilla malleilla on rajoitteensa. Historiasta voimme oppia, mutta jos jotain ennenäkemätöntä tapahtuu (esimerkiksi nyt Venäjän asettamat talouspakotteet) niitä täytyy ottaa huomioon muulla tavalla.
En ymmärrä tuota lopun vitsiä ollenkaan. Missä mielessä meteorologi valehtelee? Meteorologien sääennusteissa on selkeästi lisäarvoa verrattuna naiviin ennusteeseen (huominen sää on sama kuin tämän päiväinen). Jokainen pätevä ekonomisti puolestaan tietää, että ennusteet ovat hyvin epävarmoja ja tuntee olonsa jonkun verran epämukavaksi kun kuulijat haluavat lyhyen yksiselitteisen vastauksen.
Tutkimus siis ensisijaisesti ei tue sitä johtopäätöstä, että jotkut ovat parempia johtuen jostakin mystisestä kyvystä ennustaa (”On balance, we conclude that most of the participants in the Survey of Professional Forecasters appear to have approximately equal forecasting ability”).
Menee ohi pääpointista, mutta olet oikeassa. Epälineaarisuutta ei tarvita selittämään sitä, että taloutta ei pystytä ennustamaan, sillä tämän voi näyttää monella muullakin tavalla. Epälineaarisuus on systeeminen ominaisuus, jonka johdosta lineaariset (ja normaalijaukauman olettavat) mallit ovat virheellisiä. (=”Meillä ei ole edes niin hyviä malleja taloudesta, että näihin tekijöihin liittyvät rajoitteet olisivat merkittävä ongelma.”). Tosiaan oletettu jakaumatieto, oletetut keskiarvot (tai datasta mitatut) jne ovat yhtä merkityksellisä kuin epälineaarisuus käsitellessä mallien kykyä tuottaa tietoa.
Epälineaarisilla tulemilla/vastauksilla (responses) viittasin lähinnä siihen, mitä kirjoitit ”vaikka kaikkia tekijöitä seuraisi” -virkkeeseen. Eli rautalangasta vääntäen, vaikka kaikkia tekijöitä pystyisi seuraamaan, niiden yhteinen lopputulos on ennustattomissa. Tähän liittyy A) ”ennennäkemättömät tapahtumat” (jotka todellisuudessa voivat määrittää suurimman osan vaihtelusta tutkittavassa ilmiössä jakaumasta riippuen) ja B) myös fundamentaalinen epävarmuus, jota ei pystytä määrittämään todennäköisyyksillä (riskit). Taas todennäköisyyksien määrittäminen ilman mahdollisuutta tietää niitä on virhe.
Vitsit eivät ole kirjaimellisia, ne ovat kuvaavia. Vitsi kuvaa sitä, että meteorologit tietävät yleisesti sään ennustamisen olevan mahdotonta. Talouden ennusteet puolestaan esitetään julkisuudessa paljon ”varmempana” tietona kuin sääennusteet, ja usein taloutta ennustavat, vaikka tunnustavat tietyn epävarmuuden, antavat vastauksia tulevaisuutta koskevaan tilaan (vieläpä eksaktisti ja numeerisesti) ja kuvittelevat ennusteiden tavoittavan virheistään huolimatta jotakin tai olevan ”melko lähellä”.
Hei Matti,
Tutkimuksessahan oli mukana ainoastaan ammattimaisia talousennustajia, joten se kertoo ainoastaan siitä ovatko jotkut näistä merkittävästi toisia ammattimaisia ennustajia parempia. Se ei siis kerro siitä kuinka hyviä absoluuttisesti ammattiekonomistien ennusteet ovat suhteessa esimerkiksi tikkaa heittävään apinaan.
Tästäkin joukosta erottautuu tutkimuksen mukaan ryhmä, jonka ennusteet ovat selkeästi muita huonompia. Eli jotain ammattitaitoa nähtävästi vaaditaan, jotta pääsee parhaimpien ennustajien tasolle.
Olen samaa mieltä siitä, että talousennusteita usein esitetään suuremmalla varmuudella kuin on perusteltua. On naurettavaa ennustaa BKT:n kasvua prosentin kymmenesosan tarkkuudella, kun emme pysty edes jälkikäteen mittaamaan sitä läheskään tällä tarkkuudella.
Sääennusteitakin esitetään usein suuremmalla tarkkuudella kun on perusteltua, vaikka nyt yhä useammin näkee esimerkiksi mainintaa sateen todennäköisyydestä.
En kyllä itse ole saanut sellaista kuvaa, että talousennusteita esitettäisiin sääennusteita varmempana tietona. Sääennusteita esitetään karttakuvina jossa on tarkkoja numeroita. Talousennusteita esittäessä mainitaan usein toisia ennusteita, mikä korostaa ennusteiden epävarmuutta. En ole koskaan kuullut toimittajan vertailevan ilmatieteenlaitoksen ennustetta, esimerkiksi Ruotsin ilmatieteenlaitoksen ennusteeseen.
Joku voisi tietysti tutkia kummassa uutisissa on enemmän lauseita tyyppiä ”Helle jatkuu huomenna” ”Taantuma jatkuu ensi vuonna” ja kummassa lauseita tyyppiä ”XX ennusta helteen/taantuman jatkuvan”.
En ymmärrä mitä tarkoitat sillä että sään ennustaminen olisi mahdotonta. Kyllähän sääennusteet nykyään ovat kohtuulisen hyviä (ja selkeästi tarkempia kuin talousennusteet).
Muistaakseni olen toisen käden lähteen kautta lukenut tutkimuksista, joissa verrataan myös ammattilaisten ja ei-ammattilaisten ennustamista (voin postata jos löydän). Tai ainankin kyse oli siitä, että johtopäätökseni ammattilaisen todennäköisyys osua oikeaan ei ollut 50/50 arvausta parempi.
Muuten, eikö esim. Euroopassa komissio perusta monia talouspolitikan toimia juuri ennusteiden varaan? Suomessa myös VM:n ennusteiden mukaan tehdään politiikkaa? Näin vakavasti ne otetaan.
Sään ennustamiseen liittyen lue epälineaarisista reaktioista, kaaos-teoriasta jne niin ainakin pääset alkuun. Nykyinen kaaos-teoria lähti juuri säämalleista liikkeelle.
Kiinnostava huomio sään ja talouden ennusteiden tutkimisesta mediassa, ehkä joku tähän tarttuu. Myös kiinnostavaa on ylipäätänsä se, että mediassa tuodaan talouden ennusteita esille.