Öljyn pienenevä merkitys maailmantaloudelle
Maailmantalouden tuotanto on 70-luvun alusta kasvanut tuplasti ripeämmin kun öljyntuotanto. Tämä selittyy osin sillä, että öljyä on korvattu muilla energialähteillä. Energiankulutus on kokonaisuudessakin kasvanut hitaammin kuin BKT, kun tuotantoa on tehostettu ja talouskasvun painopiste on siirtynyt yhä vahvemmin palveluihin.
Ilman teknologista kehitystä tuotanto voisi kasva ainoastaan siten, että kasvatetaan tuotantopanoksia (työvoimaa, tuotantoon käytettyjä raaka-aineita jne.) yhtä paljon kuin mitä tuotanto kasvaa. Käytännössä kuitenkin teknologisen kehityksen avulla maailmantalouden tuotanto on kasvanut ripeämmin kuin käytetyt tuotantopanokset. Työvoiman tuottavuutta ei esimerkiksi ole kasvatettu lisäämällä suhteellisesti energian käyttöä, vaan sekä työvoiman että energian käyttöä on tehostettu.
Maailmantaloudessa tuotetaan esimerkiksi nyt tuplasti enemmän samalla määrällä öljyä kuin 1970-luvun alussa. Maailmantalouden tuotanto on reaalisesti kasvanut yli 360 prosenttia sitten vuoden 1965. Samana aikana globaali öljynkulutus on kasvanut 170 prosentilla ja energiankulutus 240 prosentilla.
Öljyn kulutus on kasvanut vielä hitaammin kuin energiankulutus ylipäätänsä. Tämä heijastaa etenkin öljyn hinnan rajua nousua 70-luvulla, jota seurasi öljyn korvaaminen muilla energialähteillä. Vuosituhanteen vaihteen jälkeinen öljyn hintojen nousu näkyy myös siinä, että öljyn kulutuksen osuus koko maailman energiakulutuksesta on jälleen reippaasti pienentynyt.
Huomionarvoista on että viimeisen vuosikymmenen aikana maailman energiakulutus on kasvanut samaa vauhtia kuin BKT. Tämä heijastaa Kiinan ja muiden kehittyvien markkinoiden ripeätä teollistumista, jonka myötä energiankulutus on kasvanut ripeästi. Todennäköisesti olemme vain nähneet tilapäisen häiriön pitkäaikaisella trendillä kohti suhteellisesti pienenevää energian käyttöä. Kiinakin on tullut siihen pisteeseen talouden kehitystä jolloin kasvun painopiste siirtyy palveluihin, eikä talouden kasvu enää yhtä herkästi kasvata energian kulutusta.
Öljyn hinnalla on silti yhä huomattava merkitys maailmantaloudelle. Vuosituhanteen vaihteen raju öljyn hintojen nousu nostatti öljytuotannon arvon osuutta koko maailmantaloudesta. Hintahuipussakin se oli kuitenkin vain runsaat 4 %:ia, eli puolet siitä, mitä se oli toisen öljykriisin aikana 70-luvun lopussa. Jos hinta jää nykytasolle öljytuotannon arvon osuus maailman BKT:sta selkeästi putoaa noin kolmeen.
Roger Wessman 
Hyvä täydennys, Roger! Muutaman kommentin haluan tähän vielä lisätä, sillä tämä keskustelu on nytkähtänyt eteenpäin. Ayres ja Warr muuten huomioivat energiankäytön tehostumisen talouskasvumallissaan (heillä muuttuja ei siis ole primäärienergian kulutus vaan se energia, joka termodynaamisesti tulee käytetyksi hyväksi työnä esim. teollisissa prosesseissa) ja se menee aika yksi yhteen siis esim. Yhdysvaltojen talouskasvun kanssa vuosina 1900-1980.
Heidän mallinsa verraton ominaisuus ominaisuus muihin energian huomioiviin talouskasvumalleihin verrattuna on se, että hukkaan päätyvällä energiankäytöllä ei edes pyritä selittämään talouskasvua. Ayres ja Warr esittelevät tuota mielenkiintoista talouskasvumalliaan mm. kirjassa The Economic Growth Engine. Aikaisemmin kausaliteetti energiankulutuksen ja BKT:n välillä on antanut ristiriitaisia tuloksia, mutta nämä ”termodynaamisemmat” mallit viittaavat enemmän siihen suuntaan, että kausaliteettia on enemmän energiasta talouskasvuun (mm. David Stern saanut samankaltaisia tuloksia).
Energiankäyttö on tehostunut valtavasti pelkästään 1900-luvun aikana ja se näkyy noissa Rogerin kuvaajissakin. Esimerkiksi kivihiilellä tehdyn sähkön hyötysuhde oli noin 4 % vuonna 1900, kun se nyt on lähes 40 %. Maailman energiankäytöstä 87 % on fossiilista energiaa (vuonna 2013), joista parhaat lähteet käytetään ensin. Toki teknologista kehitystä tapahtuu, mutta esimerkiksi öljyn osalta se ei ole pystynyt kompensoimaan ehtymistä pitkällä aikavälillä (ehtymiselle hyvä mittari on esimerkiksi EROEI, energy return on energy invested, energian tuotto per investoitu energia, joka on nyt globaalisti noin 15 ja laskusuunnassa (Kanadan tervahiekan ja USA:n liuskeöljyn EROEI on 2…10, keskimäärin lienee lähellä viittä). 1930-luvulla öljyn EROEI oli arviolta noin 100. Epäkonventionaaliset öljyesiintymät vaativat paljon vettä, josta voi tulla ongelma tuon alenevan nettoenergian ohella.
Öljyä on korvattu lähinnä kivihiilellä tähän mennessä, mutta myös maakaasulla. Vielä vuonna 1970 sähköstä noin 25 % tehtiin öljyllä globaalisti, nyt noin 5 % eli ainakaan tätä kautta ei ole enää paljon tehostamispotentiaalia. Suomessa esimerkiksi noin 7 % öljystä menee lämmitykseen. Kehittyvissä maissa ei luultavasti mene sitäkään eli korvauspotentiaali lämmityksessä on suhteellisen pieni.
James K Galbraith spekuloi tuoreimmassa kirjassaan, että 2007-2009 finanssikriisin taustalla oli yhtenä tekijänä se, että öljy kallistui 2000-luvun alusta lähtien, mikä puolestaan nosti lähes kaikkien raaka-aineiden hintoja (harmittavasti hän ei kuitenkaan anna mitään lähdeviitteitä tähän, joskin hän tarjoaa ihan pätevän oloisen analyysin). Jos Galbraith on oikeassa, niin saatoimme jo saada esimakua tulevasta, mikäli öljynkysyntää ei pystytä täyttämään öljyllä tai jollain sitä korvaavalla tulevaisuudessa. Galbraithin mukaan finanssipääoman ”tuotonjano” ajaa alhaisen kasvupotentiaalin reaalitalouden helposti kuilun yli.
Se mitä ei usein tulla ajatelleeksi, on että vähittäisessä parannuksessa hyötysuhteen parannuksella on kasvava rajakustannus, joten tarvitsemme jotain todella radikaalia mikäli kiinalaisten ja muun kehittyvän maailman keskiluokkaistuminen jatkuu vielä pitkään. Energiansäästössäkin on myös kasvava rajahaitta ainakin jos ei samalla investoida energiatehokkaampaan pääomakantaan.
Peak oil –teoreettikko Gail Tverberg (esim. täällä http://ourfiniteworld.com/2013/07/01/inflation-deflation-or-discontinuity/ ) näkee öljyntuotantohuipun ongelmaksi nimenomaan siksi, että reaalipalkat eivät (länsimaissa) nouse vaan pikemminkin laskevat kun öljy on kallista, jolloin meillä ei ole tavallaan varaa tehostaa energiankäyttöä hankkimalla säästävää teknologiaa ainakaan tarpeeksi nopeasti.
Sivilisaatiot ovat kaukana termodynaamisesta tasapainosta olevia kompleksisia järjestelmiä, joiden toimintaa ei voida ennustaa. Lyhyt, eikä ainut, mutta mielenkiintoinen pohdiskelu talouskasvun mahdollisista energeettisistä rajoista löytyy täältä (http://sev.lternet.edu/~jnekola/nekola%20pdf/bs-61-19-26.pdf).
Suhtaudun hiukan varauksellisemmin Kiinan palveluvaltaistumiseen, sillä maailmassa on vielä miljardeja ihmisiä, jotka havittelevat roimaa elintason kasvua (aivan ymmärrettävästi). Tämä tarkoittanee, että energiankulutuksella on paineita kasvaa jatkossakin, jos ei Kiinassa mahdollisen palveluvaltaistumisen vuoksi niin jossain muualla. Eli minusta Kiinan palveluvaltaistuminenkaan ei välttämättä vielä riitä. Ei minulla tosin ole mitään dataa tämän tueksi, mutta on tuota spekuloitu esim. täällä (http://sev.lternet.edu/~jnekola/nekola%20pdf/bs-61-19-26.pdf). Kuten Roger mainitsi, niin globaali BKT:n energiaintensiteetti ei ole parantunut 2000-luvulla juuri lainkaan, mutta nähtäväksi jää, että kuinka pitkäaikainen tämä vaihe on.
Uusiutuvan energian mahdollisuudet korvata öljyä ja muita fossiilisia on tietysti mielenkiintoinen asia, sillä fuusiovoima tuntuu olevan aina 50 vuoden päässä ja fissio on aika epäsuosittua ainakin tällä hetkellä. Uusiutuvan energian ongelmat ovat tällä hetkellä siinä, että ne ovat riippuvaisia fossiilisesta energiasta ja eivät sitä kuitenkaan aina täysin korvaa.
Tuulivoima ja aurinkovoima ovat satunnaisia tuottoprofiililtaan ja niiden tuottama nettoenergia (energian tuotto, josta on vähennetty energiakustannukset) on alhainen varsinkin jos varastointitarve huomioidaan. Toki kehityspotentiaalia on jäljellä paljon enemmän näillä tekniikoilla kuin vaikkapa kivihiilivoimaloissa. Liikenteessä öljyjalosteiden korvaaminen on ollut tähän asti ainakin aivan liian hidasta ja kallista, mutta teknologinen kehitys auttaa tässäkin johonkin rajaan asti.
Mielestäni siis, summasummarum, suhteellisen kiistaton tutkimus (mm.Hall et al., Ayres & Warr, Kander et al, Kummel) osoittaa, että se talouskasvun residuaali, jota vallitseva taloustiede kutsuu teknologiaksi ja jonka se olettaa kumuloituvan ”tietona” riippumatta energiankulutuksesta on paitsi virheellinen, myös mahdollisesti haitallinen sopeutumisessa tulevaan, jossa esimerkiksi öljyn tuotannon (ja varsinkin sen sisältämän nettoenergian) kääntyminen laskuun voi aiheuttaa energiakriisejä, joiden vaikutus ulottuu paljon öljynjalostussektoria laajemmalle.
Öljyntuotannon nettoenergian huippu saattaa muuten olla jo takanapäin, sillä IEA:n mukaan perinteisen halvan, korkean nettoenergian tuotantohuippu oli vuonna 2006. Jatkossa koko ajan suurempi osuus öljyntuotannosta on investoitava takaisin öljyntuotantoon, jolloin yhä vähemmän öljyä tulee yhteiskunnan käyttöön vaikka tilastot näyttäisivät vakaata öljyntuotannon määrää.
Nähtäväksi jää, että kuinka vähin vaurioin ennen kaikkea tuontienergiasta tällä hetkellä käytännössä täysin riippuvainen Eurooppa tästä selviää. Niukkuus voi osoittautua keksintöjen äidiksi. Jotkut ovat hahmotelleet ns. crash-ohjelmaa öljyriippuvuuden pienentämiseksi, esimerkiksi täällä (http://www.netl.doe.gov/publications/others/pdf/oil_peaking_netl.pdf). Keskeinen tulos on, että se pitäisi (olisi pitänyt) aloittaa 10-20 ennen kuin öljyntuotanto kääntyy laskuun.
Matti, Business insiderin (http://www.businessinsider.com.au/shale-basin-breakeven-prices-2014-10 ) mukaan liuskeöljyn break-even on 76-77 dollaria tynnyriltä. Kanadan tervahiekalla se on yhden lähteen mukaan 95 dollaria tynnyriltä. Nämä kaksi öljyesiintymätyyppiä vastaavat lähes täysin öljyntuotannon kasvusta vuodesta 2005. Eli globaali öljyntuotannon kasvu on nojannut lähes täysin Pohjois-Amerikan varassa viime vuodet.
Kiitos perusteellisesta kommentista joka antaa hyvin lisätietoa siitä mitä on kehityksen taustalla.
Esittämäsi lukemat mielestäni edelleen kuitenkin kertovat siitä, että teknologinen kehitys (laajasti tulkittuna) on talouskasvun taustalla.
Se, että hyötysuhde esimerkiksi kivihiilen käytössä on kymmenkertaistunuthan on juuri sitä teknologista kehitystä, jolla olemme saaneet samasta raaka-aine-määrästä enemmän irti.
Toki hyötysuhdetta ei voi nostaa rajatta. Kuten toteat, se ei ole kuitenkaan ainoa tapa millä teknologisella kehityksellä voimme saada esimerkiksi maapallon rajallisista öljyvaroista enemmän irti.
Ensinnäkin teknologinen kehitys mahdollistaa, että voimme hyödyntää suuremman osan maapallon öljyvaroista. 150 vuotta sitten käytössä oli lähinnä ne öljyvarat, jotka itsestään pulpahtivat maan pinnalle. Nyt voimme käyttää yhä suuremman osan esiintymistä (ja teknologisen kehityksen myötä saamme myös jokaisesta esiintymästä suuremman osan hyödynnettyä). Kasvava öljyn tuotanto on siis myös teknologisen kehityksen mahdollistama.
Teknologisen kehityksen myötä tuotantokustannukset voivat myös laskea. En siksi ottaisi arvioita öljyliuskeen tuotantokustannuksista annettuina. On kaikki syy odottaa, että tuotanto tehostuu.
Voimme saada enemmän irti öljystä sillä, että tehostamme tuotantoprosesseja, jotta tavaroiden ja palveluiden tuotannossa käytämme vähemmän energiaa.
Itse tuotteet voivat muuttua siten, että tuottaminen vaatii vähemmän energia. Vertaa esimerkiksi radiota joka aikoinaan oli kaluste, ja nyt on vain yksi ominaisuus kännykässä.
Tuotanto voi myös kasvaa suhteessa öljyn käyttöön sillä, että talouden painopiste siirtyy tuotteisiin ja etenkin palveluihin joiden tuottaminen vaatii vähemmän energiaa. Voimme korvata lentomatkustamisen videokonferenssilla.
Tuotannon kasvua on myös, että tuotteiden laatu paranee. Tämän vuoden automallin tuottaminen ei välttämättä vaadi enemmän energiaa kuin viime vuoden, se on vain ominaisuksiltaan parempi.
Lopuksi kuten toteat teknologisen kehityksen myötä vaihtoehtoiset energialähteet tulevat ajan myötä halvemmaksi, jolloin voimme halvemmalla korvata öljyn muilla energialähteillä.
Maapallon rajalliset uusiutumattomat luonnonvarat ovat tekijä jolla on negatiivinen vaikutus maailmantalouden kasvunäkymiin. Tuskin kukaan ekonomisti tätä kiistää. Kysymys on vain siitä kuinka merkittävä rajoite se on. Historiallisesti arviot ovat olleet liian pessimistisiä kuten kirjoitin tässä: http://www.marketnoze.com/uutiset/ajankohtaista/jules-verne-opec-ja-oljyn-hinta.html .