Vyönkiristys, elvytys vai jotain muuta

Keskustelu jatkuu kiivaana siitä onko euroalueella harrastettu vyönkiristyspolitiikka oikea, vai olisiko sen sijaan pitänyt elvyttää.  Minun vastaus siihen kumpi keino ratkaisee talousongelmat on: molemmat ja ei kumpikaan.

Euroalueen talousongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan sekä elvytystä että vyönkiristystä. Eri maissa tarvitaan erilaisia ratkaisuja, koska maiden tilanne lähtökohtaisesti eroaa toisistaan. Näillä kahdella keinolla ei kuitenkaan yksinään ongelmia pystytä ratkaisemaan, vaan tarvitaan vielä jotain muuta.

Perusongelmana on se, että tavoitteena ei ole ainoastaan saavuttaa kaikissa maissa sisäinen tasapaino (täystyöllisyys) mutta myös ulkoinen tasapaino (eli katkaista velkakierteet).

Alla olevassa kuviossa näkyy OECD-maiden tilanne vuoden 2009 suuren taantuman aikaan. Tavoitetila tietysti olisi, että kaikissa maissa vallitsisi täystyöllisyys, eli kaikki maat saataisiin kuvion vasempaan laitaan. Vaihtotaseen suhteen tavoite ei ole yhtä selvä. Kaikilla mailla ei voi olla ylijäämä, koska yhteenlasketut vaihtotaseet täytyy aina summata nollaan globaalilla tasolla (toisen maan tuonti on toisen vienti). Vaihtotaseiden täytyy siten konvergoitua nollaan, jollei millään maalla ole alijäämää.

Lähde: OECD (Klikkaa kuvaa jos se näyttää liian pieneltä ruudulla).

Elvytys tai kiristyspolitiikka siirtää tasapainoa kuvion nuolen mukaan. Jos yhdessä maassa kasvatetaan kotimaista kysyntää, maa liikkuu kohti vasenta alanurkkaa. Työllisyys paranee samalla kun vaihtotase heikkenee. Päinvastoin jos kiristystoimilla heikennetään kysyntää, työttömyys kasvaa ja vaihtotase paranee, eli maa siirtyy kohti oikeata ylänurkkaa.

Saksan (Ger) tai Ruotsin (Swe) kohdalla tämän kuvan mukaisesti selkeä ohje talouspolitiikalle 2009 oli elvyttää. Elvytyksellä työllisyys paranee ja vaihtotaseen ylijäämä pienenee. Maat siirtyisivät lähemmäs tasapainoa. Kasvattamalla tuontiaan maat auttaisivat vahvistamaan muidenkin maiden talouksia.

Korkein työttömyys oli 2009 Espanjassa (Esp), joka tästä näkökulmasta siten tarvitsisi eniten elvytystä. Ongelmana on kuitenkin että elvytystoimilla työllisyys Espanjassa kyllä paranisi, mutta samalla vaihtotasevaje kasvaisi, eli maan velkaantumisvauhti kiihtyisi. Kiristystoimilla Espanja vaihtotasevajetta saataisiin kapenemaan, mutta työttömyys samalla pahenisi. Sen enempää elvyttämällä kun kiristämällä ei Espanja lähestyisi tavoitetilaa. Yhden epätasapainon parantuessa toinen epätasapaino vain pahenee..

Valittu tie on historiaa. Se näkyy Espanjan ja muiden kriisimaiden kohdalla siinä, että vaihtotasevaje on onnistuneesti kuihtunut kokoon mutta samalla työttömyys on noussut uusiin huippulukemin.  Irlanti (Irl) on jopa nyt tilanteessa, jossa elvytystoimet parantaisivat sekä sisäistä ja ulkoista tasapainoa. Voidaan siten perustellusti sanoa, että Irlannissa kotimaista kysyntää on kiristetty liikaa.

Lähde: OECD

Ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan siis muita keinoja kuin kysynnän sääteleminen. Keinoja jolla voidaan kohentaa työllisyyttä samalla kun vaihtotase paranee. Tarvitaan toimia jotka puuttuvat talouden tarjontapuoleen; kustannuksiin ja kilpailukykyyn. Nämä ansaitsevat ihan oman jutun.