Miten varallisuuden pitäsi olla jakaantunut?

Kuinka suuren osuuden varallisuudesta pitäisi olla rikkaamman 20 prosentin omistuksessa? Tätä amerikkalaisilta kysyttiin laaja huomiota saaneessa tutkimuksessa, joka tuli minun huomioon Facebookin kautta tämän videon muodossa. Tutkimuksen pointti oli, että varallisuus on jakautunut paljon epätasaisemmin kuin mitä amerikkalaiset uskovat, ja vielä paljon epätasaisemmin kun miten varallisuuden heidän mielestä pitäisi olla jakautunut.

Lähde: http://www.utrend.tv/v/9-out-of-10-americans-are-completely-wrong-about-this-mind-blowing-fact/

Itselläni ei ole vastausta tutkijoiden kysymykseen, kahdesta syystä:

• En pysty hahmottamaan mitä nämä luvut oikeastaan kuvastavat.
• Varallisuuden jaon tasaisuus tai epätasaisuus ei sinällään mielestäni ratkaise sen oikeudenmukaisuutta, vaan se onko jakoon päädytty oikeudenmukaisella tavalla.

Tuskin olen ainoa, jolla on vaikeutta hahmottaa, mistä tilastot oikeastaan kertovat. Itse asiassa on toisissa tutkimuksissa osoitettu, että vastaajalla on hyvin hämärä käsitys kyseisistä suuruuksista. Vastaukset riippuvat paljon siitä miten kysymykset asetetaan. Jos kysytään köyhien ja rikkaiden varallisuuden tasosta dollareissa, eikä niiden osuudesta kokonaisvarallisuudesta, saadaan tuloksia, jotka ovat räikeästi erilaisia.

Kuinka kauheaa on, että neljälläkymmenellä prosentilla amerikkalaisista ei ole nettovarallisuutta ollenkaan? En osaa sanoa, koska en tiedä kenestä tämä joukko muodostuu. (Tilanne on muuten suurin piirtein sama Suomessa).

Tilastoista tulee spontaanisti mieleen valtavan toivottoman köyhyydessä elävien joukon.  Osittain tilastot kuvaavat kuitenkin esimerkiksi myös sitä, että ihmiset ovat eri elämänvaiheessa.

Minun omasta aikuiselämästäni olen yli kymmenen vuotta elänyt ilman nettovarallisuutta. Ensin rahoitin opiskeluni opintolainalla. Sen jälkeen ostin 1991 asunnon, ja elin monta vuotta asuntolainalla joka oli suurempi kuin minun asunnon arvo kun asuntojen hinnat romahtivat. Tilastojen mukaan olin rutiköyhä.

Yhdysvalloissakin tilastoista varmasti löytyy merkittävä määrä, jonka nettovarallisuus on olematon mutta jotka eivät suinkaan elää surkeissa olosuhteissa. Jos 300 neliömetrin omakotitalon hinta on tippunut alle lainan arvo omistajalla on ongelma. Se ei kuitenkaan vielä kerro köyhyydestä, jos tulot riittävät lainan hoitoon ja kohtuulliseen kulutukseen.

Erot varallisuuden tasossa voivat myös kertoa erilaisista elämänvalinnoista. Toinen ostaa suuren omakotitalon, ja kerää varallisuutta maksamalla lainan pois. Toinen yhtä suurta tuloja ansaitseva elää pienessä vuokra-asunnossa ja käyttää tulonsa esimerkiksi matkustamiseen ja muihin harrastuksiin. Tällaisessa tapauksessa minun on vaikea nähdä epätasaista varallisuuden jakoa mitenkään epäoikeudenmukaisena.

Varallisuus on myös huono mittari elintasoeroista siitä syystä, että merkittävä osa rikkaiden varallisuudesta ei ole kiinni suoraan elintasoa nostavissa omistuksissa (kuten asunnoissa) vaan niiden omistamissa yrityksissä. On vaikea nähdä miten voisi yhdistää talousjärjestelmää, jossa yksityisillä yrittäjillä on merkittävä rooli, sellaiseen tasaiseen varallisuudenjakoon mitä amerikkalaiset kyselyn mukaan suosivat. Arvelisin, että kyselyn antama kuva amerikkalaisten mielipiteistä on tältä osin harhaanjohtava.

Rikkaidenkin kohdalla on minusta oleellista miten erot vauraudessa ovat syntyneet. On yksi asia, jos rehellisellä yrittäjätoiminnalla on luonut omaisuuden (ja verojen kautta jo jakanut osan luomastaan vauraudesta muille). Samat varallisuuden erot on paljon vaikeampi hyväksyä, jos ne perustuvat siihen, että joku kuningas joskus läänitti rikkaiden esi-isille arvokasta maata.

Tietoa yhteiskunnan oikeudenmukaisuudesta on turha etsiä varallisuusjakautumatilastoista.