Luonteva ratkaisu Saksan ylijäämä-ongelmaan

Keskustelu Saksan vaihtotaseylijäämästä jatkuu.

Espanjan talousministeri sai huomiota kommentoidessaan, että Saksan vahva vienti auttaa Espanjan taloutta työllistämällä alihankkijoita.  Sitä nähtiin kritiikkinä vaatimuksille sille, että Saksan ylijäämää pitäisi supistaa.

Tuskin kukaan on sitä mieltä, että Saksan vahva vienti on ongelma (vaikka kritiikkiä näin Saksassa tulkitaan). On aivan selvää, että koko Eurooppa hyötyy Saksan vahvasta viennistä. Sen heikentäminen ei ole mikään tavoite.

Ongelma on, että Saksalaiset eivät käytä kaikkia tulojaan kulutukseen ja investointeihin. Osan ne säästävät, ja kanavoivat takaisin muihin maihin lainoina. Tämä prosessi toimi niin kauan kuin löytyy halukkaita lainanottajia, eli alijäämäisiä maita. Kun nyt euroalueen alijäämämaat ovat menoja supistamalla eliminoineet alijäämiään, euroalueella kokonaisuudessaan on kasvava vaihtotaseen ylijäämä. Tämä asettaa paineita euron vahvistumiseen, mikä heikentää Saksankin vientiä.

Olen kuvannut vientivetoisen kasvustrategian mahdottomuutta tässä. Jan Hurri kuvailee hyvin Taloussanomissa miten Saksan ylijäämät ja muiden maiden alijäämät linkittyvät yhteen.  Tässä selitetään myös hyvin miten alhaiset palkat ovat keskeisessä roolissa Saksan korkeassa säästämisessä.

Miten sitten tilanne voi korjautua, jos Saksalaiset eivät ole valmiita muuttamaan politiikkaansa?

Avainasemassa on jälleen kerran Euroopan keskuspankki. Höllentämällä rahahanoja se voi kannustaa investointeja ja kulutusta (myös Saksassa). Rahahanojen höllentäminen myös euroa heikentämällä vahvistaa euroalueen vientiä.

Tämä asettaa paineita palkkojen nousuun Saksassa. Saksassa työttömyys on jo alimmillaan 20 vuoteen, ja työvoimasta on jo nyt pulaa. Itse asiassa kahteen otteeseen viime vuosien aikana palkkojen nousu on Saksassa lähtenyt kiihtymään kun työttömyys ripeästi on pudonnut. Ensimmäisellä kerralla finanssikriisi ja toisella kerralla eurokriisin aiheuttama taantuma katkaisi nousupyrähdyksiä.

Lähde: Euroopan keskuspankki

Palkkojen nousun myötä saataisiin saksalaisten säästämisaste laskemaan ja kulutus nousuun.

Tämä ei ainoastaan ole mahdollinen ratkaisu, vaan myös todennäköinen ratkaisu.

Myös poliittiselta puolelta on paineita palkkojen nousuun Saksassa, demareiden vaatiessa korkeampia lakisääteisiä minimipalkkoja. Tämä on kuitenkin väärä tie. Jos yritetään keinotekoisesti ilman kysynnän kasvua nostaa palkkoja, tuloksena on vääjäämättä korkeampi työttömyys, mikä nakertaa korkeampien palkkojen antaman tuen kulutukselle.