Skip to content

Itseään rahoittavan elvytyksen haastavuus

by : 9.2.2015

Olen aikaisemmin viitannut PT:n Heikki Taimion blogikommentissaan esittämään yksinkertaisen ehtoon sille milloin menojen lisäys voi vähentää velkaa. Epäselväksi lukijalle on ehkä jäänyt miten haastavaa ehdon täyttyminen on. Korkea veroaste alentaa kerrointa, jolloin pelkästään kerroinvaikutuksen avulla itseään rahoittava menolisäys on itse asiassa loogisesti lähes mahdoton.

Taimion esittämä sääntö yksinkertaisuudessaan on

tk≥1

t on kuinka suuri osuus BKT:n kasvusta palautuu valtiolle verotuloina.
k on elvytyksen kerroinvaikutus, eli kuinka paljon menojen lisäys kasvattaa BKT:ta.

Esimerkiksi jos t =0,5 ja k=2 niin tk=1 eli ehto juuri ja juuri täyttyy. Miljardin lisäys julkisissa menoissa kasvattaa BKT:ta kerroinvaikutuksella 2 eli kahdella miljardilla. Siitä 50 %, eli miljardi, palautuu verotuloina (t=0,5)  mikä juuri ja juuri riittää rahoittamaan menojen lisäyksen.

Näillä luvuilla voidaan leikkiä ja saada vaikutelman, että menojen lisäykset voivat kerroinvaikutuksen kautta maksaa itsensä takaisin. Vaatimuksena vaan, että sekä kerroinvaikutuksen että veroasteen pitää olla korkea.

On kuitenkin syytä muistaa, että t ja k eivät ole toisistaan riippumattomia. Kerroinvaikutushan tulee siitä, että ne jotka elvytystoimien myötä saavat lisätuloja kuluttaa niistä osan, mikä tuottaa toisille tuloja josta osa kulutetaan jne. Mitä suurempi osa tuloista menee veroihin sitä vähemmän jää kuitenkin tulon saajalle kulutettavaa ja sitä alempi kerroin on. Korkean verotuksen maassa, kuten Suomessa, kerroin todennäköisesti on alhainen.

Syy siihen miksi kerroinvaikutuksen kautta itseään rahoittava menojen lisäys on loogisesti lähes mahdotonta on tämä:

Menojen lisäykseen käytetty raha kiertää taloudessa ja kasvattaa BKT:ta kunnes se on vuotanut kierrosta kun tulon saaja on käyttänyt rahaa verojen maksuun, tuontitavaroiden ostoon tai laittanut ne säästöön. Parhaassa tapauksessa koko raha poistuu kierrosta verotuloina, jolloin menojen lisäys maksaa itsensä juuri ja juuri takaisin. Tämä vaatii kuitenkin, että mitään ei säästetä eikä tuontitavaroita osteta.  Verotulot jäävät alkuperäistä menojen lisäystä pienemmäksi, jos osakin rahoista poistuu talouden kierrosta säästämisen tai tuonnin kautta .

Jotta menojen lisäys voisi maksaa itsensä takaisin vaaditaan siten vääjäämättä jotain muita julkisia tuloja kasvattavaa vaikutusta kuin tällainen yksinkerrainen kerroinvaikutus.

Mainokset

From → Suomi, Yms

15 kommenttia
  1. Heikki Taimio permalink

    Kiitos kommentista, mutta etkö lukenutkaan blogikirjoitustani kunnolla? Siinä t ei suinkaan ole rajaveroaste vaan rajanettoveroaste, joka ottaa huomioon myös bkt:n kasvaessa syntyvät säästöt vähentyneinä sosiaalimenoina. Keskimääräinen nettoveroaste vuonna 2013 oli 18,6 %, ks. http://www.tilastokeskus.fi/til/vermak/2013/vermak_2013_2014-07-11_tau_002_fi.html , mutta sen perusteella ei voi päätellä mikä oli rajanettoveroasteen taso.

    Lisäksi ”mallini” oli äärimmilleen pelkistetty, rautalangasta väännetty. Tiedät varmasti, että siitä puuttuvia tekijöitä huomioon ottamalla laskelmasta tulee monimutkaisempi mutta realistisempi, joskin parametrien arvoihin jää aimo annos epävarmuutta. Ks. http://vapausvalitatoisin.com/ ja siinä viitattu Haaparannan alustus, joka tulee johtopäätökseen, että Suomessa nykyään elvytys todennäköisesti alentaisi julkisen velan suhdetta bruttokansantuotteeseen.

    • Kiitos kommentista Heikki,

      Olet tietysti aivan oikeassa, että oleellinen t on kuinka suuri osa BKT:n kasvusta palautuu valtiolle verotuloina sekä sosiaalimenojen vähennyksenä. Vedin mutkat tietoisesti tässä suoriksi, koska en kokenut että se vaikuttaa tekstin sanomaan. Sosiaalimenojen vähennyksen vaikutus valtiontalouden tasapainoon ja kertoimeen on käsittääkseni täysin sama kuin verotulojen kasvun. Esimerkiksi työtä saaneen käytettävissä olevat tulot eivät kasva edes saadun nettopalkan verran, kun työttömyysturva putoaa pois

      Kun BKT:n kasvu vähentää sosiaalimenoja niin rajanettoveroaste on kaiken järjen mukaan vielä korkeampi kuin rajaveroaste. Nettoveroaste on indikaationa rajanettoveroasteesta, kuten toteatkin, täysin harhaanjohtava.

      Totta on kuten totesinkin lopussa, että muista vaikutuksista johtuen menojen lisäys voi toki rahoittaa itsensä. Tästä kirjoitin aikaisemmin.¨

      https://rogerwessman.com/2015/01/18/menojen-lisays-ja-velkaantumisen-ura/

      Haaparannan käyttämät parametrit ansaitsevat erillisen kirjoituksen. Ne vaikuttavat täysin poskettomilta. Hänhän mm. käyttää nettoveroastetta approksimaationa rajanettoveroasteelle.

  2. Vesa permalink

    Julkinen sektori mieluusti elvyttää erilaisilla rakennushankkeilla (asunnot, länsimetro, Pisararata…). Näistä hankkeista merkittävä osa elvytysvaikutuksesta vuotaa suoraan ulkomaille. Ulkomaiset työntekijät työskentelevät ulkomaisen firman palveluksessa ulkomailla valmistettuja koneita, työkaluja ja osittain ulkomaisia rakennustarvikkeita käyttäen. Lisäksi ulkomaiset työntekijät ja firmat maksavat suurelta osin tuloverot, eläkemaksut ym. ulkomaille (jos niitä yleensä maksavat).

    Pahimmillaan kotimaan bkt:tä, työllisyyttä ym. nämä julkisen rahan hankkeet nykyään elvyttävät vain murusilla, hatusta heittäen 10-20 % osuudella käytetystä rahasta.

    Eli julkisissa hankkeissa pitää kysynnän kohdistua kotimaisiin tuotannontekijöihin, sanovat EU:n kilpailutusdirektiivit mitä tahansa. Vain ääliöt noudattavat niitä.

  3. Huonompi ekonomisti permalink

    Olen käsittänyt, että yksi Suomen ongelmista on heikentynyt kilpailukyky, Jos Suomi on tehnyt itsensä kilpailukyvyttömäksi ja elvytyseuroista suhteellisen iso osa valuu ulkomaille tuontina, niin eikö tämän mukaan nyt olisi ”halpa” aika maksaa velkaa pois ja tehdä rakenteellisia uudistuksia kilpailukyvyn palauttamiseksi? Tällöinhän BKT laskee suhteessa vähemmän nyt (sillä ihmiset supistavat myös tuontiansa) kuin tulevaisuudessa, kun kilpailukyky on palautettu ja velka joudutaan joka tapauksessa maksamaan pois. Luultavasti elvytykselle on jotain muita perusteita, mutta onko tuossa logiikassa joku virhe?

  4. Huonompi ekonomisti,

    Olen kyllä tuosta velan takaisinmaksun ajoituksen logiikasta aivan päinvastaista mieltä.

    Paras aika leikata julkisia menoja ja maksaa velkaa takaisin on silloin kun suomalaiset tuotteet ja palvelut muutenkin menee hyvin kaupaksi. Silloin leikkaus ei vähennä tuotantoa (tuotantokapasiteetti voidaan käyttää muuhun myyntiin) eikä verotulot laske.

    Nyt menojen lisäys kasvattaa verotuloja ja siten menojen aiheuttama nettokustannus on pienempi, siltä osin kun menot vahvistavat suomalaisten tuotteiden kysyntää ja työllistää muuten työttöminä olevia voimaveroja.

  5. Huonompi ekonomisti permalink

    Oma logiikkani meni tähän tyyliin: elvytys vuotaa kierrosta 1) säästämisenä, 2) veroina ja 3) tuontitavaroiden ostoina. Jos kilpailukykymme paranee niin tuontitavaroita ostetaan vähemmän, eli vähemmän vuotoa. Muut muuttujat pidettynä ennallaan, kerroin nousee. Tällöin kun laina maksetaan pois, pienentää se BKT:ta suuremman kertoimen takia enemmän kuin lainanottovaiheessa BKT nousi. Eli sama kerroinefektinhän toimii varmasti myös toiseen suuntaan.

    Otetaan laina:

    Laina 100
    Kerroin 1,5
    BKT nousee yht. +150

    (Jos kilpailukyky paranee:
    1) Säästäminen pysyy ennallaan
    2) Verot pysyvät ennallaan
    3) Tuonti vähenee
    => Kerroin kasvaa)

    Maksetaan laina pois:

    Lainan poismaksuun kerättävät verot 100
    Uusi kohonnut kerroin 2,00
    BKT laskee -200

    Mikäli velaksi tehty investointi tuottaa vain korkokulujen verran, BKT laskee suhteessa enemmän kuin, jos investointia ei olisi tehty lainkaan. Esimerkissä nettona -50.

    Tärkein elementti elvytyksessä lienee lopulta investointien tuottavuus.

    Onko näissä laskelmissa mitään järkeä? 🙂

  6. Hei!

    Laskelmat ovat sinällään loogisia, mutta yksi keskeinen olettama ei ole kohdallaan.

    Kerroinlaiskelmien taustalla on aina (usein julkilausumaton) olettama, että ostot kohdistuvat resursseihin, jotka muuten jäisivät käyttämättä. Työ tehdään työntekijöillä, jotka muuten olisivat työttömiä. Jos näin ei ole ”vuotoa” tapahtuu myös sitä kautta, että käytetään työntekijöitä, jotka muuten tekisivät esimerkiksi vientituotteita. Elvytys silloin syrjäyttää vientituotantoa.

    Tämän vuodon riski on paljon suurempi, jos kilpailukyky on kohdallaan.

    Jos taloudessa vallitsee täystyöllisyys kaikki elvytys työllistää vääjäämättä jo aikaisemmin työllistettyjä ja vain syrjäyttää muuta tuotantoa. Kerroinvaikutus on silloin nolla.

  7. Toinen huonompi permalink

    Perustulo ja negatiivinen tulovero ovat sama asia. Jo siitä näkee, ettei ole väliä, puhutaanko verotuksesta vai sosiaaliturvan leikkaamisesta tulojen kasvaessa.

  8. Tuukka Sandström permalink

    Itsensä kokonaan rahoittava elvytys alentaisi velan suhdetta kokonaistuotantoon, koska nimittäjä kasvaisi mutta osoittaja ei. Jos tyydyttäisiin elvytykseen, joka ei heikennä velkasuhdetta, riittäisivät paljon pienemmät luvut.

    Esimerkki: velkasuhde on 60 %, rajanettoveroaste 0,3 ja kerroin 1,2. Elvytetään 1 % BKT:sta. Uusi velkasuhde on: (60 + (1 – 0,3 * 1,2)) / (100 + 1,2) ≈ 60 %

  9. Kiitos kommentista,

    Kommentoin tätä argumenttia aikaisemmin jutussa:

    https://rogerwessman.com/2015/01/11/vasemmistolaista-voodoo-taloutta/

    Ongelmana logiikassa on, että kerroinvaikutus on tilapäinen mutta velan kasvu pysyvä. Seuraavana vuonna BKT putoaa takaisin alkuperäiselle uralleen, mutta velka jää korkeammaksi kuin mitä se olisi ollut ilman menojen lisäystä. Jotta BKT pysyisi uudella tasolla, menoja täytyy pitää seuraavanakin vuonna korotetulla tasolla. Velkaa tulee silloin … lisää, mutta BKT ei enää kasvaa. Ja sitä seuraavana vuonna velkaa taas lisää…”

    Eli kuten sanon jutun lopussa
    Jotta menojen lisäys voisi maksaa itsensä takaisin vaaditaan siten vääjäämättä jotain muita julkisia tuloja kasvattavaa vaikutusta kuin tällainen yksinkerrainen kerroinvaikutus.” eli vaikutus joka pysyvästi nostaa BKT:ta. Tätä olen käsitellyt jutussa:

    https://rogerwessman.com/2015/01/18/menojen-lisays-ja-velkaantumisen-ura/

  10. Tuukka Sandström permalink

    Kiitos vastauksesta.

    Tokihan tuosta esimerkistäni puuttuu paljon, mikä vaikuttaa velkasuhteeseen, esimerkiksi inflaatio ja velan korko. Eihän siinä ole edes määritelty aikaa, jossa kerroinvaikutus toteutuu.

    Esimerkissä elvytyksen suuruudeksi valittu 1 % ei myöskään ollut mikään realistinen luku, jolla ajattelisin esimerkiksi Suomen tämänhetkisen tuotantokuilun sulkeutuvan, vaan valittu helppoutensa vuoksi.

    Jotta elvytyksen lopettamisesta seuraava julkisten menojen väheneminen kutistaisi taloutta yhtä paljon kuin elvytys on kasvattanut, täytyy olettaa, että elvytys ei ole lainkaan pienentänyt tuotantokuilua eikä tuotantokuilu ole itsestäänkään elvytysohjelman aikana pienentynyt. Koska kerroinhan ei ole vakio: tuotantokuilun ollessa suuri on kerroinkin suuri, täystyöllisyyden vallitessa pieni. Ensimmäisessä tapauksessa elvytys laittaa joutilaita resursseja toimeen, jälkimmäisessä se syrjäyttää yksityistä kulutusta.

    Samasta syystä sopeuttaminen taantumassa tulee paljon kalliimmaksi kuin nousukaudella sopeuttaminen. Alla linkki viime joulukuussa julkaistuun tutkimukseen, jossa on tarkasteltu toteutettuja sopeutuksia viiden vuoden aikavälillä ja havaittu, että sopeuttaminen leikkaamalla on sekä paras että huonoin vaihtoehto: nousukaudella menojen leikkauksen kerroin on reilusti pienempi kuin verojen kiristämisen, mutta taantumassa asia on jopa päinvastoin, leikkauksilla saadaan vielä pahempaa jälkeä kuin veronkiristyksillä.

    (Ja kun Suomessa on jo kokeiltu verojen kiristämistä taantumassa, niin tottakai nyt on pöydällä leikkaukset. Suomalaiset ovat löylykansaa.)

    http://www.imf.org/external/pubs/ft/wp/2014/wp14213.pdf

    • Olen täysin samaa mieltä siitä, että finanssipolitiikan vaikutus talouteen on heikompi tilanteessa, jossa muuten kokonaiskysyntä on vahva, ja siitä syystä menojen leikkauksia kannattaa ajoittaa nousukauteen.

      Sen sijaan suhtaudun skeptisesti siihen missä määrin elvytystoimilla Suomessa pystytään saamaan yksityistä kysyntää siirtymään vahvemmalle kasvu-uralle. Julkisilla elvytystoimilla voidaan toki tuotantokuilua eliminoida. Jollei tällä aikaansaada pysyvää muutosta yksityisen sektorin käyttäytymisessä, kysyntä kuitenkin lopahtaa takaisin kun elvytystoimia lopetetaan.

      Ehkä tämä vertaus avaa miten ajattelen asiaa:

      Moottorin pysäyttämisellä on vähiten merkitystä veneen etenemisvauhtiin, silloin kun on tuulta purjeissa. Kun ei ole tuulta purjeessa moottorilla voidaan saada venettä vauhtiin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kun moottorilla on saatu vene hyvään vauhtiin moottoria voidaan sammuttaa ilmaan että vene pysähtyy. Moottorilla saadaan vene vauhtiin, mutta ei tuulta purjeisiin.

  11. Tuukka Sandström permalink

    Hauska vertaus, vaikka en olekaan aivan samaa mieltä.

    Pitkäaikaisten vaikutusten ajattelen tulevan tarjonnan kautta, erityisesti työvoiman tarjonnan: jos ei elvytetä, potentiaalinen tuotanto laskee pysyvästi, kun taantuman pitkittyessä työvoimasta syrjäytyy väkeä. Nythän on jo väläytelty uutta Lex Taipaletta, jolla siivottaisiin ikääntyneitä pitkäaikaistyöttömiä kortistosta eläkkeelle.

    Eli voisi sanoa, että elvytys ei oikeastaan siirrä taloutta pysyvästi paremmalle kasvu-uralle vaan ehkäisee sen putoamisen pysyvästi alemmalle uralle. Jos taantuma on pitkä eikä elvytys lievitä sitä, tarjonnan rajat tulevat vastaan alemmalla tuotannon tasolla, kun yksityinen kysyntä lopulta toipuu. Pää kolahtaa NAIRU-kattoon.

    Elvytyksen keskipitkän aikavälin vaikutukset taas riippuvat aivan olennaisella tavalla keskuspankista:

    ”even if the fiscal shock is temporary, a public consumption-based stimulus lasting for two years can have a positive effect on output of up to five years if there is no response of monetary policy (Coenen and others, 2012). In contrast, if monetary policy offsets the fiscal shock, its effect will not last beyond the duration of the fiscal stimulus.”

    http://www.imf.org/external/pubs/ft/tnm/2014/tnm1404.pdf

    Ja keskuspankista riippuvat tietysti myös lyhytaikaiset vaikutukset. Nythän on viime vuosilta paljon evidenssiä siitä, että lyhytaikaiset kertoimet ovat korkeimmillaan nollakorkotilanteessa. Ja siinähän Draghi & co. pitänevät meidät vielä pitkään.

  12. Olen täysin samaa mieltä siitä, että tarjonnan kautta elvytyksellä voi olla pitkällä aikvälilläkin BKT:ta nostava vaikutus.

    Sen sijaan oletan, että lähivuosina heikko kysyntä – eivät tarjontarajoitteet – ovat tärkein talouden aktiviteettia määräävä tekijä. Siitä syystä näen, että keskeinen kysymys siiten miten talous reagoi tilapäisten elvytystoimien päättymiseen on se, mitä pysyvää vaikutusta elvytystoimilla on kysyntään. Arvelisin, että nämä vaikutukset ovat aika pieniä.

Trackbacks & Pingbacks

  1. Ennustus | Jouni Martikaisen blogi

Korjaa, jos olen väärässä. Kerro, jos olet toista mieltä. Kysy, jos jotain jäi epäselväksi. Lähtökohtaisesti kommentit julkaistaan välittömästi ilman erillistä hyväksyntää. Kommentit voivat kuitenkin juuttua, jos Wordpress tulkitsee niitä spämmiksi (esimerkiksi kommenttiin sisältyvien linkkien johdosta) jolloin ne tulevat näkyviin manuaalisen hyväksynnän jälkeen.

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s