Miten globalisaatio on nostanut energiakulutusta

Samalla kun kehittyneissä maissa talouden tuotanto on kasvanut reippaasti energiakulutusta ripeämmin vuosituhannen alusta, kehittyvissä maissa energiankulutus on rajusti noussut. Maailmanlaajuisesti energiakulutus on tänä globalisaation kiihtymisen aikana noussut suhteellisen ripeästi, ennen kaikkea Kiinan kasvavan kulutuksen myötä. Tämä tuskin tarkoittaa, että tuotannon tehostuminen länsimaissa olisi pelkkää silmälumetta, ja kulutusta ainoastaan siirretty Kiinaan. Globalisaatio on kasvattanut energiakulutusta, kun kasvun painopiste on siirtynyt maihin, jossa tuotannon energiatehokkuus on heikompi. On syytä uskoa, että kehitys paranee, kun Kiinan kasvun painopiste nyt siirtyy investoinneista yhä enemmän palveluihin.

Viime viikon kirjoitukseni Talouden kasvu ja luonnonvarojen käyttö sai pari lukija (Twitterissä, ja blogin kommentissa) viitamaan kansainvälisen tutkijaryhmän raporttiin joka kiinnittää huomiota siihen, että kehittyneiden maiden luonnonvarojen kulutus on merkittävästi suurempi, jos otetaan huomioon niiden tuontiin liittyvää tuotantoa kehittyvissä maista. Tämä osuus on globalisaation myötä ripeästi kasvanut.

Selvää on, kun tarkastelee talouskasvua ja energiankulutusta globaalisti, että vuosituhannen alusta kehitys on ollut surkea. Energiakulutus per tuotettu BKT-yksikkö ei ole merkittävästi laskenut.

Hätiköidysti tästä voisi vetää johtopäätöstä, että kehittyneet maat eivät oikeasti ole pystyneet kasvattamaan tuotantonsa energiatehokuuta. Energiakulutus on ehkä laskenut ainoastaan siitä syystä, että eniten energiaa vaativaa tuotantoa on siirretty kehittyviin maihin.

Tämä tuskin on oikea selitys. Kehittyneiden maiden tuotannon energiatehokkuuden kasvu alkoi jo 70-luvulla, ennen suurinta globalisaation aaltoa. Koko maailmantaloudessa energiakulutus laski suhteessa tuotantoon vuosituhanteen vaihteeseen asti.

Selitys surkealle kehitykselle löytyy pikemmin siitä, että maailmantalouden kasvun painopiste on ollut maissa, jossa tuotannon energiatehokkuus on ollut suhteellisen heikkoa. Yllämainitun kansainvälisen tutkijaryhmän raportin mukaan Kiina käytti esimerkiksi vuonna 2008 tuplasti enemmän luonnonvaroja kuin Yhdysvallat, vaikka BKT oli alhaisempi. (Näistä luvuista siis nimenomaan puhdistettu pois muille maille tuottaman tuotannon osuutta, eivätkä ne siis heijasta sitä, että Kiina  on maailman raskaan tuotannon keskus).

Lähtökohtaisesti siten tuotannon siirtäminen länsimaista Kiinaan on heikentänyt globaalin tuotannon energiatehokkuutta. Tämä on kompensoinut sen, että länsimaissa käytetystä energiasta on pystytty puristamaan yhä enemmän tuotantoa. Kun tuotannon siirtämisellä on pystytty säästämään työvoimankustannuksia, siirtäminen on voinut olla kannattavaa, vaikka raaka-ainekulut ovat kasvaneet.

Silmiinpistävää on lisäksi, että tuotannon energiatehokkuus Kiinassa jopa heikkeni uuden vuosituhannen alkuvuosina. Edeltävinä vuosikymmeninä tehokkuus kasvoi ripeästi, kun maa siirtyi markkinatalouteen ja tuotanto tämän myötä tehostui.

Syihin heikkoon tuottavuuskehitykseen löytyy vihjeitä tutkijaryhmän raportista. Valtaosa (60 prosenttia) Kiinan luonnonvarojen käytöstä on rakennusmateriaalia. Vientitoimintoihin liittyvästä raaka-aineiden käytöstä jopa yli 70 prosenttia on tutkijaryhmän arvion mukaan rakennusmateriaalia.

Kiinan energian ja muiden luonnonvarojen kulutuksen raju kasvu liittyy ajanjaksoon, jossa raaka-aineita vaativien investointien osuus taloudesta kasvoivat suhteettoman korkealle tasolle. Investointien osuus taloudesta pysyi vientiä korkeampana huolimatta viennin ripeästä kasvusta  vuosituhanteen alkuvuosina, ja ero on kasvanut kun viennin kasvu finanssikriisin jälkeen hidastui. Kolmessa vuodessa kiinalaisten arvioidaan käyttäneen enemmän betonia kuin USA koko edeltävän vuosisadan aikana.  Tuotantokapasiteettia on monella toimialalla muutamassa vuodessa luotu riittämiin täyttämään koko maailmantalouden tuotantotarpeita.

Mitään järkeä ei ole jatkaa investoimista tätä vauhtia. Viranomaiset pyrkivätkin päinvastoin tietoisesti siirtämään talouden painopistettä kulutukseen ja palveluihin, ja vähentämään investointien osuutta. Energiakulutuksen kasvu onkin alkanut taittua, kun investointien osuus taloudesta on vakiintunut.  Kun investointien osuus taloudesta alkaa supistumaan, tämän pitäisi edelleen vauhdittaa energiakulutuksen laskua suhteessa tuotannon määrään. Yllä olevassa kuviossa käytetyt tilastot  Kiinan energiakulutuksesta päätyvät vuoteen 2013. Kaikkien indikaatioiden mukaan talouden painopisteen siirtyminen on tämän jälkeen kiihtynyt.