Skip to content

Saksan työmarkkinamalli ja tulonjako

by : 12.5.2016

Pohdin Taloustaidon vierasblogissa palkkatason kaksoisroolia työn hintana ja tulonjakovälineenä, joka on haasteena kun yritetään nostaa esiin Saksan palkanmuodostusta malliksi Suomelle, Argumentoin, että on ”liian yksinoikoista ajatella, että palkanmuodostuksessa on ikävä valinta, jossa meidän täytyy tinkiä joko työllisyydestä tai työntekijöiden tulotasosta.” Molempia tavoitteita voidaan edistää tehostamalla työmarkkinoiden toimintaa.

Tähän asiaan liittyen, mielenkiintoinen havainto on, että Saksassa työvoimakustannusten osuus kansantulosta on lähes sama kuin Suomessa. Saksan työmarkkinauudistusten jälkeen kehitys osuudessa on myös ollut hyvin samanlainen. Paraneva työllisyys on kompensoinut heikomman palkankehityksen. Tältä osin näyttäisi siltä, että hidas palkkojen nousu ei niinkään ole ollut tulonsiirtoa työntekijöiltä työnantajille, vaan työllisiltä niille, jotka ovat palkkamaltin myötä saanet työtä.

Suomi ja Saksa työvoimakustannusten osuus kansantulosta

Advertisements

From → Euroalue, Suomi, Yms

4 kommenttia
  1. Juha permalink

    Verkkouutiset (12.5.2016): ”Roger Wessmanin mukaan Saksa on kasvattanut työllisyyttä erityisesti heikon osaamistason omaavien työläisten keskuudessa matalien palkkojen avulla.”

    Hesarin mukaan ”Työttömien nuorten aikuisten palkkatoive pieneni satasella: Nettopalkaksi riittäisi 1 363 euroa kuussa”.

    Tilastokeskus taas tietää, että tulonsaajista pienituloisia (< 10 000 euroa vuodessa) on verraten paljon eli miltei viidennes. Tasajakauma jatkuu sitä korkeammissakin tuloluokissa tuonne 40 000 euroon asti. Sitten alkaa jyrkkä liukumäki. Yli 100 000 euroa ansaitsevia on vain 1.6%.

    http://tilastokeskus.fi/tup/suoluk/suoluk_tulot.html

    Kysymyksiä: 1) Sopisiko työttömien nettopalkkatoive negatiivisen tuloveron ”nollapisteeksi” (esim. Tuloverot = 40% x [16 356 – Bruttovuosipalkka]) 2) Onko Suomessa jo tarpeeksi pienituloisia? 3) Puuttuuko Suomesta suurituloisia?

  2. Kauko permalink

    Saksa on myös halvempi maa. Jos Suomen hintatason voisi alentaa Saksan tasolle, niin kyllä täälläkin pärjättäisiin alemmilla palkoilla. Voisi aloittaa vaikka asumisen hinnasta. Uusien asuntojen hinnasta lähes puolet on veroa.

  3. Kiitos kommenteista,

    Juha,

    Tilastokeskuksen tilastot johon viittaat, tuovat hyvin esiin ongelman ”oikeudenmukaisen” tulonsiirtojärjestelmän luomisessa. Haasteena on nimittäin hahmottaa mitä noiden lukujen takana on? Ketkä ovat nämä alle 10 000 euroa vuodessa ansaitsevat?

    Pätkätyöläisiä, kesätyötä tekeviä lukiolaisia, matalatuloisia mutta varakkaita eläkeläisiä?
    Yleinen kaikkia näitä ryhmiä koskeva perustulo-tyyppinen järjestelmä (jota negatiivinen tulovero käytännössä on) ei ole kovin tehokas ratkaisu, jos halutaan varmistaa matalapalkkaisten työntekijöiden tulontasoa. Suurin osa hyödystä, menisi muille ryhmille.

    Palaan tähän kysymykseen tarkemmin, kun ehdin.

    Kauko,

    Osasyy alhaisemmalle hintatasolle Saksassa on tietysti alhaisemmat työvoimakustannukset palvelualoilla, sekä myös korkeampi verotus. Asumiskustannuksia nostavat Suomessa lisäksi sääntely, jonka myötä on mm. luotu keinotekoinen tonttipula, maassa jossa kuitenkin asukastiheys on murto-osa Saksasta. Tästä olen kirjoittanut mm täällä_ https://vierasblogi.taloustaito.fi/2013/06/17/miksi-asunnot-kallistuvat/

  4. Juha permalink

    Kiitos vastauksesta. Perustulosta olen samaa mieltä: se olisi kallis ja tuhlaava sosiaaliturva.

    Vaikka perustulokokeilu nostaisi esiin joitakin positiivisia yllätyksiä, tarveharkintaisen nykysosiaaliturvajärjestelmän purkaminen olisi vaikeaa pelkästään poliittisista syistä. Sote-sotku on osoittanut, miten vaikeaa jo nykysysteeminkin viilaaminen on.

    Perattavaa olisi paljon. Esimerkiksi lapsilisä. KELA maksoi lapsilisiä vuonna 2013 noin 1.49 mrd. Vuonna 2015 lapsilisä määräytyi lapsiluvun mukaan seuraavasti: 96 €/kk (1. lapsi), 106 €/kk (2.), 135 €/kk (3.), 156 €/kk (4.) ja 174 €/kk (5. ja seuraavat).

    Jos väestöpolitiikan tavoitteena olisi esimerkiksi tukea uusiutumistason syntyvyyttä (> 2.1) tai suomalaisten lapsilukutoiveita (3), parempikin tukitapa olisi ajateltavissa: kertakorvaus 3. lapsen synnyttyä (esim. 68 748 euroa, puolet käteisenä, puolet äidin verovähennysoikeutena).

Korjaa, jos olen väärässä. Kerro, jos olet toista mieltä. Kysy, jos jotain jäi epäselväksi. Lähtökohtaisesti kommentit julkaistaan välittömästi ilman erillistä hyväksyntää. Kommentit voivat kuitenkin juuttua, jos Wordpress tulkitsee niitä spämmiksi (esimerkiksi kommenttiin sisältyvien linkkien johdosta) jolloin ne tulevat näkyviin manuaalisen hyväksynnän jälkeen.

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s