Missä Suomi jää jälkeen?
Libera julkaisi viime viikolla minun ja Mikko Kiesiläisen kirjoittaman lyhyen raportin Suomi jää jälkeen. Otsikko voi herättää kysymyksen: Tarvitaanko vielä yhtä kirjoitusta, joka todistelee, että Suomen taloudella on mennyt viime vuosina surkeasti, etenkin kun nyt Suomen talous vihdoin on pääsemässä vauhtiin. Kirjoituksen tarkoitus ei kuitenkaan ole todistella, että on mennyt surkeasti vaan eritellä tarkemmin missä olemme jääneet jälkeen. Missä asioissa voimme ottaa oppia Ruotsista ja Saksasta, jotka raportissa ovat keskeiset vertailumaat?
Raportissa yritän mm. systemaattisesti käydä läpi mitkä tekijät selittävät eroja BKT/capitassa eri maiden välillä. Meneillä oleva suhdanneluonteinen nousu lähinnä korjaa niitä eroja, joka selittyy suhdanneluonteisesti alhaisella työllisyysasteita. Valitettavasti Suomi on jäljessä myös sekä työvoiman tuottavuudessa, että työvoiman osuudessa kokonaisväestöstä – mitkä ovat tekijöitä joita pelkkä suhdanneluonteinen nousu ei korjaa.
Toki tähänkään raporttiin ei mahdu kaikkea. Onneksi raportin toimittanut Veera Luoma-aho piti huolen siitä, että en saanut hukuttaa lukijoita tilastodataan, vaan minun piti fokusoitua esittämään selkeästi keskeiset johtopäätökset. Veeran ansiosta on myös, että teksti on helppolukuista ilman turhan koukeroisia lauseenrakenteita.
Niille, jotka minun tapaan rakastavat asioiden tarkastelua tilastojen valossa, löytyy kyllä myös raportissa paljon mielenkiintoista ei vähintään Henna Keräsen, Kai Mykkäsen, Jussi Pyykkösen, Heidi Schaumanin ja Hannu Vartiaisen varsinaista raporttia täydentävissä valittujen yksittäisalueiden tarkasteluissa. Jos tämä ei vielä tyydytä, ajattelin julkaista tässä blogissa lähikuukausina vielä tarkasteluja, jotka olivat liian nörttimäisiä mahtuakseen raporttiin.
Roger Wessman 
Erinomainen artikkeli. Jään innolla odottamaan II -osaa.
Sanoisin myös, että on turhaa murehtia sitä onko tällaista syytä julkaista. Suomen nousu on, kuten moni on sen jo todennut, puhdas pieni noususuhdanteen loppuvaiheen melkein jo pakostakin kaikkiin talouksiin jotenkin osuvan nousu. Jos tämän olisimme missanneet olisi jokin ollut enemmän kuin pielessä maassamme.
Mutta tämä nousu on siis aikaansaatu hienoisella investointituotteiden ikääntymisestä vihdoin jo johtuvalla kysyntäpiikillä, joka voi olla nopeasti ohi menevä. Maailmantalouden kysyntä kun taas yleisesti ei tarvitse tällä hetkellä juuri minkään tuotteen kapasiteetin kasvattamista – tehostuneiden tuotantojen takia tarvittava kysyntä perinteisissä tuotteissa saadaan aikaan kutakuinkin edelleen vanhoillakin, mutta parannetuilla laitteilla. Nyt siis avainsana tässäkin kohtaa on perinteiset ja tavanomaiset tuotteet – niitähän Suomi ainoastaan tekee. Ja niitä kykenee tekemään liki kuka vaan, osa niistä on jo obsoloitumispolullakin eli niitä ei kohta tarvita (kuten aikakauslehti- ja sanomalehtipaperi, tai paperikoneet).
Artikkelissakin on osuvasti todettu, että tuleva kansantalouden kasvu voi jäädä tulematta sen takia, että olemme laiminlyöneet T&K:hon panostamisen – olemme laiminlyöneet uudistumisen. Vaikka olemme muka maailman yksi koulutetuimmista kansoista.Me emme kuitenkaan ole täynnä huippuosaajia maailmantasolla juuri artikkelissakin mainistusta kilpailun puute -syystä: Meillä Suomessa aina riittää, että on kohtuullisen hyvä jossakin – maailmassa täytyy olla maailman paras tai ainakin toiseksi paras. Globaali talous tarkoittaa juuri sitä, että missä vaan maailmassa voi kehittää tuotteita ja innovaatioita, joita voi hyödyntää tänään nopeasti kaikkialla maailmassa – ja sitä emme jostakin syytä ole vieläkään tajunneet. Suomi on maailman paras keskinkertaisten ihmisten maa – jotka käpertyvät tänne Suomeen mittamaan osaamistaan
Hyvä artikkeli: Ihan oikea uudistuminen, kilpailun lisääminen ja korostaminen, tuottavuuden parantaminen, riittävät T&K -panostukset, laadun korostaminen kaikessa mitä teemme, huippukoulutus jolla syntyisi huipputuotteita –
Rima on meillä vaan aina niin hiton matalalla – ja itse asiassa olemme hiton laiska kansa,…ja juoppo kansakin. Me emme osaa tuottaa myöskään mitää toisille ihmisille – siis yksilöille. Musiikki- ja viihdeteollisuus kertoo osan tarinasta (säälittävällä kv. tasolla, ei yhtään maailmanluokan taiteilijaa käytännössä), jalkapallo (naurettavaa), jne. Kulutustuoteteollisuus kertoo oman osan myös (puuttuu meiltä kokonaan).
Me rakastamme helvetillisillä koneilla ja prosessiteknologioilla tuotettuja tuotteita, joissa hyvän insinööriosaamisen jälkeen (millä valmistuskoneet on tehty) syötetään koneelle paljon jotakin, minkä jälkeen syntyy paljon jotakin muuta vähän jalostetumpaa, mutta edelleen semi-bulkkia, jonka jalostusarvo eli kate ei vaan riitä tämän maan elättämiseen oikein ja työpaikkoja ei synny riittävästi julkiasen sektorin tai kotimarkkinan elättämiseen…..muuta kuin valmistuskoneen valvomoon,…jossa muutama kallispalkkainen ääliö lukee pornolehtiä.
Olen sanonut sen aikaisemminjkin ja sanon taas: Ei ole oikopolkua vaurauteen ja elintasoon – asioiden kehittämiseen ja talouksien kärjessä pysymiseen on panostettava. Keksinkertaisten ja vanhentuneiden asioiden tekeminen kalliilla ei ole strategia, jolla voi menestyä ja elää herroiksi. Saman vanhan p…kan tekeminen ei pidä meitä BKT/asukas kärkipaikoilla.