Suomen kilpailukyvyn lyhyt historia
Kirjoitin tiistaina siitä, että kilpailukyky näyttää olevan kunnossa jos samalla taloudessa saavutetaan sekä ulkoinen että sisäinen tasapaino (vaihtotase nollassa ja täystyöllisyys).
Alla olevassa kuvassa näkyy Suomen kehitys viimeiset kaksikymmentä vuotta. Punainen piste on suurin piirtein tavoitetila, jossa vaihtotase on tasapainossa ja täystyöllisyys vallitsee. Kilpailukyvyn paraneminen näkyy liikkeenä kohti vasenta ylänurkka, vasemmalle ja/tai ylöspäin. Heikkeneminen liikkeenä oikealle ja/tai alaspäin.
90 luvun alussa meillä oli suuri vaihtotasealijäämä, eli kilpailukykyongelma. Täystyöllisyys vallitsi, mutta sitä ylläpidettiin ulkomaisen velanoton turvin.
Vaihtotasealijäämä korjaantui kun Suomi ajautui lamaan ja kotimainen kysyntä romahti. Kilpailukykyongelma näkyi siten 1993 valtavana työttömyytenä.
Markan heikkeneminen ja Nokian menestys auttoivat korjaamaan kipailukykyongelmaa. Seuraavan 10 vuoden aikana vaihtotaseylijäämä kasvoi samalla kuin työttömyys laski.
Vuonna 2002 vaihtotase kääntyi laskuun. En näe tätä merkkinä kilpailukykyongelmasta, koska samalla työttömyyskin laski. Vaihtotaseylijäämän heikkeneminen heijasti siten ensi sijassa sitä, että laman jälkeinen turhan korkea kotimainen säästäminen supistui. Seuraavat viisi vuotta liikuttiin itse asiassa melko suoraan kohti tavoitepistettä.
Vuonna 2007 oli jo merkkejä työvoimapulasta. Vaikutti siltä, että oltiin saavuttamassa täystyöllisyys tilanteessa jossa vaihtotase oli reippaasti ylijäämäinen. Kansainvälisen taantuman partaalla meillä oli taloudessa puskuria; kilpailukyky oli turhankin hyvä.
Vuoden 2007 jälkeen kehitys kääntyi huonompaan suuntaan mm. Nokian ongelmien ja kansainvälisen talouden kriisien myötä. Vaihtotase putosi alijäämäiseksi ja työttömyys kasvoi. Puskuri oli syöty.
Vuodesta 2011 vaihtotasealijäämä on jälleen pienentynyt. Tätä ei voi nähdä todisteena kilpailukyvyn paranemisesta koska samalla työttömyys on kasvanut.
Kiinnostava kysymys on tietysti mihin ollaan seuraavaksi liikkumassa. Tämän tarinan opetus on, että ei ole mitään erityistä syytä olettaa heikkenemistä historiallisen kehityksen luonnollisena jatkeena. Mitään jatkuvaa murenemista Suomen talouden tasapainossa ei olla nähty. Heikkeneminen keskittyy lyhyen ajanjaksoon, jolloin useat yksittäiset tekijät samalla koettelivat Suomea.
Roger Wessman 
Sanoisin että ainoa asia, joka voisi tänä vuonna nopeasti korjata tilanteen, olisi euron kurssimuutos. Ehkä joku EUR/USD 1.1 voisi olla sopiva. Kaikkein paras olisi, jos tuo saataisiin aikaan kaikkia tasapuolisesti kohtelevalla rahapoliittisella operaatiolla. Mitä mieltä olet tuosta Larsin suunnitelmasta:
”Effective today the ECB will start to undertake monetary operations to ensure that euro zone M3 growth will average 10% every year until the euro zone output gap has been closed”
Mitä mieltä olisit tuosta. Sen jälkeenhän voisimme aikamoisella varmuudella arvioida, että tulevaisuus täälläkin olisi valoisa.
Samaa mieltä kuten monesti olen kirjoittanut että EKP:n pitäisi löysätä rahanoja.
Larsin ehdotus kyllä auttaisi, mutta ei mielestäni ole kovon hyvä.
M3 ei ole kovin hyvä mttari rahapolitiikan kireydestä, ja output gapin mittaaminen vaikeata.
Miksei kopioida Fediä: Ostaa 50 miljardia euroalueen valtionlainoja kuussa kunnes työttömyys on 7%.
M3 muutos on kuitenkin aika hyvä indikaattori tällaisessa tilanteessa. EKP:llahan on nyt jo 4.5%:n M3 tavoite. Jos se tulkitaan ylärajaksi, niin se on aikamoinen este toipumiselle. 10% minimitavoite olisi siten selkeästi elvyttävä:
http://research.stlouisfed.org/fredgraph.png?g=sdG
Käytännössä varmaan valittaisiin ensin jokin määrä, jolla valtion lainoja ostettaisiin, sitten sitä vähän säädettäisiin sen mukaan miten M3 heiluu.
Olen kyllä työttömyystavoitteen kannalla, mutta euroalueella nimellisen output gapin täyttäminen voisi olla helpompi saada läpi. Sen verran näyttäisi esiintyvän epäluuloa euromaiden välillä liittyen tarjontapuoleen vaikuttavaan politiikkaan. Vaikutus olisi sama, mutta output gapin täyttäminen kuitenkin asettaisi teoreettisen ylärajan esim. inflaatiolle.
Mitä tulee output gapin mittaamiseen, niin tilannehan on ”onneksi” jo todella synkeä. Vaikka valitsisimme jonkin melko pessimistisenkin trendin, niin homma toimisi riittävän kauan:
http://research.stlouisfed.org/fredgraph.png?g=sdH
Tuollainen politiikka pysäyttäisi mätänemisen siihen asti, että saataisiin päätettyä euroalueen jatkosta. Eli siitä, ketkä muodostavat oikean liittovaltion ja ketkä haluavat kontrolloidusti palata omaan valuuttaan.