Vaihtotaseylijäämä sopii taantuvalle taloudelle

”Neither a lender nor a borrower be”

                             William Shakespeare

Olen monta kertaa korostanut, että alijäämäinen vaihtotase on varoituksen merkki. Alijäämäinen maa on riippuvainen ulkomaisesta rahoituksesta, ja siten vaarassa ajoitua rahoituskriisiin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ylijäämäinen vaihtotase Saksan tai Ruotsin malliin olisi välttämättä tavoiteltava tila. Vaihtotaseylijäämän ylläpitäminen on järkevää taloudelle, jonka tulevaisuudennäkymät ovat muuta maailmaa synkemmät.

Idea, että järkevä tavoite talouspolitiikassa on ylijäämäinen ulkomaankauppa on keskiaikainen talousoppi, jonka taloustieteen isä Adam Smith passitti roskakoppaan. Vienti ei ole itseistarkoitus, vaan välttämätön tuonnin rahoittamiseksi.

Vaihtotase ei sinällään kerro kuinka hyvin jonkun maan vienti menestyy. Ylijäämä kertoo vain tuonnin ja viennin suhteesta. Vahvan vientimenestyksen omaava maa voi olla alijäämäinen, jos kulutus ja investointi maassa ovat korkealla, ja tuontikin siten suurta.

Maa jolla on ylijäämä vaihtotaseessa tuottaa muulle maailmalle enemmän tavaroita ja palveluita kun mitä saa vastineeksi takaisin.

Mukavia nuo saksalaiset ja ruotsalaiset, jotka tuottavat muille enemmän kuin saavat itse takaisin. Ne voisivat välittömästi nostaa elintasoaan ostamalla enemmän muilta mailta tai tuottamalla enemmän kotimarkkinoita varten ja vähemmän vientiin.

Toki ihan lahjoituksena saksalaiset ja ruotsalaiset eivät tuotteitaan maailmalle lähetä. Korvauksena ne keräävät saatavia muilta mailta. Ne tuottavat tavaroita ja palveluita muulle maailmalle luotolla.

Luotolla myynti on tietysti järkevää ainoastaan jos jonain päivänä myönnettyjä luottoja maksetaan takaisin. Siihen liittyy tietysti luottoriski, kuten saksalaiset ovat huomanneet kun niiden luotottamat etelä-Euroopan taloudet ovat horjuneet.

Kun myönnettyjä luottoja maksetaan takaisin, vaihtotaseen ylijäämä kääntyy alijäämäksi. Saatavia saadaan nollattua ainoastaan sillä, että maa saa enemmän tavaroita ja palveluita muualta maailmalta kuin vastaavasti vie muualle maailmalle. Saksan saatavat muulta maailmalta siis kasvavat, niin kauan kuin Saksalla on vaihtotaseessa ylijäämä.

Vaihtotaseen ylijäämän pitäminen voi siis olla järkevää, jos sillä halutaan rahoittaa tulevia alijäämiä.

Norja on tyypillinen esimerkki maasta, jonka on järkevää ylläpitää vaihtotaseylijäämää. Tulot ovat korkeita nyt kun öljyä riittää. Osa näistä tuloista on järkevää laittaa säästöön ulkomaille odottamaan öljyn jälkeistä aikaa.

Saksankin on siten perusteltua pitää ylijäämä, jos maa on auringonlaskun talous, jonka on syytä varautua synkkenevään tulevaisuuteen.

Vaihtotaseen ylijäämää ei voi perustella pelkästään sillä, että kaikkia tuloja ei kannata kulutta vaan on järkevää säästää tulevaisuutta varten. Säästää voi joko sijoittamalla muihin maihin (antamalla lainaa) tai investoimalla omaan talouteen.

Muihin maihin kannattaa sijoittaa, jos investointimahdollisuudet omassa maassa on muita maita huonompia. Eli jälleen kerran: jos elää suhteellisen auringonlaskun taloudessa.