Korkokupla jättää finanssikriisin varjoon?
Kauppalehden räväkkä otsikko väittää Finanssikriisi pientä – nyt pihisee ”kaikkien kuplien äiti” viitaten siihen, että korot ovat nyt alimmillaan 5000 vuoteen. Hauska havainto, mutta jutussa esitetty Svenska Dagbladetin taloustoimittajan Andreas Cervenkan ”analyysi”. tähän liittyvistä riskeistä on lievästi ilmaistuna yliampuva. Toki mahdollinen korkojen nousu asettaisi paineita varallisuusarvojen laskuun, ja aiheuttaisi ongelmia velallisille, mutta mitään syytä uskoa tämän johtavan finanssikriisin tapaisen yleisen talousromahdukseen on vaikea nähdä.
Korkojen nykyinen alhaisuus ei ole mitenkään erityisen keinotekoista kuten tässäkin jutussa annetaan ymmärtää. Se on luonteva markkinareaktio siihen, että turvallisten sijoituskohteiden kysyntä on poikkeuksellisen suuri. Rahaa halutaan pitää riskittömissä sijoituksissa negatiivisellakin korolla. (Olen pohtinut asiaa tarkemmin mm alhaiset korot ja virheinvestoinnit).
Jos sijoittajat alkavat myydä valtionlainoja paniikissa, kuten jutussa spekuloidaan, niin kysymys on minne ne sitten laittavat rahansa?
Valtionlainoja turvallisempi sijoituskohde on enää käteinen. Tämä asettaa kuitenkin vain keskuspankeille painetta kasvattaa tarjolla olevaa käteisen määrää. Luonteva tapa tehdä tätä on kasvattamalla valtionlainojen osto-ohjelmaa. Silloin sijoittajien rahat joka tapauksessa kanavoituisivat valtioille keskuspankin kautta, kuten olen selittänyt mm. jutussa Velka keskuspankillekin todellista velkaa. Eli ei syytä paniikkiin, kun nyt jopa EKP on ymmärtänyt miten tällaisessa tilanteessa on syytä toimia, jollei halua talouden romahtavan.
Toinen mahdollisuus on tietysti, että valtionlainojen myynnistä saatuja rahoja käytetään reaaliomaisuuden ostoon ja rahaa alkaa valua investointeihin ja kulutukseen. Tällaisessa tilanteessa keskuspankki ei voi jarruttaa korkojen nousua valtionlainaostoilla, ilman että se ennen pitkää vaarantaa inflaatiotavoitetta.
Korkojen nousu voi tässä tapauksessa muodostua ongelmaksi velkaisille maille, ja painaa esimerkiksi osakekursseja alaspäin. En pysty kuitenkaan ymmärtämään, miten investointien ja kulutuksen nousu voisi aiheuttaa finanssikriisin tapaisen yleisen talouden romahduksen. Päinvastoin, jos säästämisinto heikkenee ongelmana olisi mahdollisesti talouden ylikuumeneminen. Ainakin euroalueella tämä ongelma tuntuu vielä varsin kaukaiselta toiveelta, joten alhaisten korkojen kanssa saadaan todennäköisesti elää vielä pitkään.
Roger Wessman 
Mites nuo reaalikorot, ovatko historiallisesti katsoen niin poikkeuksellisen alhaalla? Usein ihmiset keskittyvät vain nimelliseen korkotasoon.
Hyvä pointti. Kauppalehden jutussa mainitaan, että reaalikorot ovat laskeneet 80-luvusta lähtien. 70 luvulla reaalikorot olivat kuitenkin reippaasti negatiivisia öljykriisin aiheuttaman syvän taantuman ja korkean inflaation aikana. Esimerkiksi Yhdysvalloissa keskuspankin ohjauskorko oli silloin jyrkemmin negatiivinen kun se nyt on ollut.
Kestävätkö eläkerahastot kauan negatiivisia korkoja?
Kun valtionlainat ja käteinen ovat yhä enemmän naimisissa keskenään QE:tten kautta, niin nimenomaan reaaliomaisuuden hintojen (ja myös inflaation) karkaaminen yhä korkeammalla on se kuplan puhkeamisriski jota itse pelkään. Toki siinä yhteydessä yleisen taloudellisen aktiviteetin on vaikea nähdä sukeltavan viimeisen finanssikriisin tapaan (ellei sitten päädytä hyperinflaatioon saakka), mutta se ei kauheasti lohduta niitä säästäjiä joiden pankkitili- ja korkorahastosäästöistä katoaa iso osa. Luottamus käteiseen on lähihistoriankin aikana kadonnut hyvin nopeasti monessa maassa ja johtanut paitsi omaisuuden nimellishintojen nousuun myös esim. tavaroiden hamstraamiseen. En ymmärrä miksi saman suuntaisesti ei voisi käydä myös länsimaissa yllättävänkin nopeassa tahdissa, enkä alkuunkaan usko keskuspankkien kykyyn ja haluun pitää kiinni inflaatiotavoitteistaan tilanteessa jossa valtionvelat ovat historiallisesti hyvin korkealla, varsinkin väestökehitys huomioonottaen. Aina voi tietysti viitata inflaatiokäyrään ja todeta että eipä ole inflaatiota näkynyt ja että se tuntuu aika kaukaiselta uhalta. Samalla tavalla olisi voinut monesta muustakin käyrästä todeta ennen jonkin kuplan puhkeamista.
Kiitos kysymyksistä ja kommenteista
Kalle,
Eläkerahastoille alhaisten tuottojen ympäristö on ilman muuta haaste, ja asettaa paineita eläkemaksujen korottamiseksi tai eläke-etuuksien leikkaamiseksi.
Vaikutuksen ei pitäisi kuitenkaan kasaantua vuosien varrella, vaan näkyä jo nyt rahastojen vakavaraisuudessa, koska eläkevastuiden nykyarvo on noussut kun laskennassa käytetyt korot ovat pudonneet.
Tietysti rahastojen välillä on suuria eroja siitä, miten hyvin ovat varautuneet alhaisiin korkoihin. Pahimmassa tapauksessa heikentynyt vakavaraisuus rajoittaa riskinottokykyä ja pakottaa rahastoja sijoittamaan matalakorkoisiin sijoituskohteisiin.
Toisaalta,
Hyvän luottokelpoisuuden valtionlainat eivät todellakaan enää tarjoa riskitöntä tuottoa, vaan päinvastoin riskiä ilman tuottoa. On siitä syystä perusteltua siirtää varallisuutta yhä vahvemmin reaaliomaisuuteen mukaan lukien osakkeihin (etenkin viime kuukausien halpenemisen jälkeen), jotka tarjoavat paljon paremman riski-tuottosuhteen.
En kuitenkaan olisi niin huolissani keskuspankkien tahdosta tai kyvystä pitää inflaatiota kohtuullisen alhaisena. Minulle ei ainakaan tule mieleen esimerkkiä, jossa luottamus käteiseen olisi hävinnyt jonka takana ei ole laajempi yhteiskunnallinen mullistus tai täysin holtiton rahapolitiikka.
Toisaalta myös eläkesäästäminen on nyt suurimmillaan 5000 vuoteen. Joko oma-aloitteinen (säästäminen normaaliin tapaan tai jollakin verotuetulla tavalla) tai lakisääteinen (eläkerahastoihin säästäminen, esim. Suomessa TyEL-, YEL-, MyEL-, VaEL-, KuEL- ja minkä kaikkien maksujen kautta). Tämä taas liittyy siihen, että ihmiset ovat eläkkeellä massoittain yhteensä pidempään kuin kertaakaan 5000 vuoteen. On toki muitakin syitä, mutta tämä on yksi syy, miksi rahoitusmarkkinoilla on enemmän tarjolla rahoitusta kuin sitä tarvitaan ja toisaalta kulutusmarkkinoilla vähemmän kulutushaluja kuin mitä tarvittaisiin nykyisen tuotannon ja tuotannon kasvuoletusten kannalta. Ortodoksinen ratkaisu tähän on painaa nimelliskorkoja alas, vaikka miinukselle. (Ja niin kauan kunnes ei toisin todisteta, olen tämän ortodoksisen ratkaisun kannalla, vaikka myönnänkin, että siinä on riskinsä.)
Kiitos kommentista Timo,
On todellakin monta asiaa jotka ovat 5000 vuoden aikana muuttuneet, alkaen pankkijärjestelmän kehityksestä.
Kävin pari vuotta sitten läpi muutamia syitä nykyisiin alahaisiin korkoihin:
https://rogerwessman.com/2014/05/06/miksi-alhaisten-korkojen-aika/