Fiskaalinen devalvaatio

Palkka-aleen negatiivisia vaikutuksia ostovoimaan voidaan välttää, jos työvoimakustannusten laskua rahoitetaan veroja alentamalla kuten ETLA:n Vesa Vihriälä ja Nordean Aki Kangasharju ovat esittäneet. Tämä on siten tehokkaampi malli kuin yleinen palkkojen lasku, joskin kustannuksena on julkisen velkaantumisen kiihtyminen. Ei ole realistista olettaa, että tällä aikaansaataisiin niin suuri työllisyyden kasvu, että toimet rahoittaisivat itsensä.

Vaikka entinen kollegani Aki Kangasharju ehdotti palkkojen laskua (Pääekonomisti: Kaikkien palkkoja heti alas 5-10 %) ja Vesa Vihriälä työvoimakustannusten laskua (Hallituksen olisi harkittava työnantajamaksujen alentamista kilpailukyvyn parantamiseksi) ehdotusten logiikka näyttää käytännössä olevan sama. Kilpailukykyä vahvistetaan työvoimakustannusten laskulla, joka rahoitetaan verotusta keventämällä.

Vihriälän ehdotuksessa suoraan työnantajamaksua alentamalla kevennetään työnantajien verotusta ja siten lasketaan työvoimakustannuksia. Kangasharjun ehdotuksessa palkkojen laskua kompensoidaan tuloveroa alentamalla. Molemmissa ehdotuksissa siten työnantajien palkkakulut pienevät, verotulot supistuisivat saman verran ja työntekijöille käteen jäävä summa pysyisi samana.

Päinvastoin kuin puhtaalla yleisellä palkka-alella (jota käsittelin: Työllisyys nousuun palkkoja laskemalla?) tällä ehdotuksella olisi yksiselitteisesti elvyttävä vaikutus. Yritysten kustannusten lasku parantaisi kilpailukykyä ja siten vientiä. Siltä osin kuin kustannusten lasku vaikuttaisi kotimaisen myynnin hintoihin kuluttajien ostovoima kohenisi, mikä sekin vahvistaisi talouden aktiviteettia ja parantaisi työllisyyttä.

Veroelvytyksen suuntaaminen työvoimakustannusten alentamiseen on se hyvä puoli, että se elvyttäisi myös vientiä. Nimenomaan vientihän on Suomen talouden heikoimpia kohtia.

Vihriäläkin kutsuu tätä mallia ”fiskaaliseksi devalvaatioksi”. Vaikutuksiltaan viennin kilpailukykyyn Vihriälä-Kangasharju ehdotus ja tavallinen devalvaatio todellakin ovat samankaltaisia. Erona kuitenkin, että fiskaalinen devalvaatio ei nosta tuontituotteiden hinta. Päinvastoin kun tavallisen devalvaation tapauksessa velkojen reaali-arvo myös nousee siltä osin kuin työvoimakustannusten lasku alentaa yleistä hintatasoa. Tavallisella devalvaatiolla on ainakin tuontihintojen kautta hintatasoa nostava vaikutus.

Ei ihmelääke

Epävarmempaa on kuitenkin kuinka vahva työvoimakustannusten vaikutus on. Aaltio yli-opiston Professori Roope Uusitalo esittää blogissaan Lamalääkkeitä: lasketaan työnantajamaksuja? tutkimustulosten perusteella varsin pessimistisiä arvioita. Esimerkiksi kokeilussa Lapissa saatiin 4,1 prosentin työnantajamaksun laskulla aikaan arviolta 1,3 %:in nousu työllisyydessä. Toisin sanoen prosentin laskulla työvoimakustannuksissa työllisyys parani noin 0,3 prosenttia.

Uusitalon siteeramien tutkimusten arviot vaikutuksen suuruudesta ovat kuitenkin epävarmoja. Otanta oli liian pieni jotta tulokset olisivat tilastollisesti luotettavia. Lisäksi vaikutukset vaihtelevat varmasti tilanteesta riippuen joten kovin suurella varmuudella ei tämän perusteella voida ennustaa toimien vaikutusta koko Suomessa nykytilanteessa.

Nyt kun työllisyyttä ensi sijassa rajoittaa työvoiman kysyntä, työvoimakustannusten laskulla voidaan olettaa olevan suhteellisen suuri vaikutus. Tilanteessa jossa työllisyyttä rajoittaa esimerkiksi ammattitaitoisen työvoiman saatavuus työvoimakustannusten laskulla on vähemmän merkitystä. Lapin kokeilu tehtiin vuosina jolloin Suomi oli suhteellisen lähellä täystyöllisyyttä. Uusitalo toteaakin, että työnantajamaksun lasku valui palkkojen nousuun, kuten olettaa saattaa tilanteessa jossa työvoiman saatavuus rajoittaa työllisyyttä.

Kangasharjun vihjaukset siitä, että veronlaskulla kustannettu palkka-ale vahvistaisi työllisyyttä niin paljon, että se maksaisi itsensä takaisin kuulostavat kuitenkin selkeästi epärealistiselta.

Jos esimerkiksi palkkoja lasketaan 5 prosenttia tämä lähtökohtaisesti vähentää valtion ja kuntien saamaa tuloveroa saman verran. Jos vielä kompensoidaan palkkojen laskun vaikutusta ostovoimaan laskemalla verotusta 7 prosentilla (kuten Aki ehdotta) verotulot yhteenlaskettuna supistuisivat lähes 12 prosentilla (vajaalla kahdella prosentilla BKT:sta).

Kompensoidakseen tätä työllisyyden pitäisi kasvaa yli 13 prosenttia, eli prosentin työvoimakustannuksen lasku pitäisi nostaa työllisyyttä lähes kolme prosenttia. Vaikutuksen pitäisi siis olla lähes kymmenkertainen Lapin kokeilun arvioituja vaikutuksia suurempi. Tämä on jo mahdotonta siitä syystä, että Suomessa ei ole läheskään riittävästi työllistettäviä työttömiä. Jos työvoimapulaa alkaa näkyä 6-7 prosentin työttömyyden tasolla ja piilotyöttömineen meillä on nyt työttömyys runsaat 12 prosenttia niin hyvä jos puolet veronalennuksista saataisiin takaisin paranevan työllisyyden kautta.

Toki pitäisi huomioida myös vaikutus muihin veroihin (yhteisöverotulot kasvaisivat) ja julkisiin menoihin (palkkamenot ja työttömyysturvakulut pienenisivät) mutta kuilu on sen verran suuri että tällä ei millään eroa saataisi täysin kurottua umpeen.

Viiden prosentin laskulla työvoimakustannuksista vastaa myös ainoastaan neljäsosan suomalaisten työvoimakustannusten noususta suhteessa Saksaan viimeisen kymmenen vuoden aikana. Jos työllisyyden herkkyys palkkojen laskuun olisi todellakin niin suuri, että viiden prosentin palkkojen laskulla Suomeen palautettaisiin täystyöllisyys, työvoimakustannusten suhteellisten muutosten olisi pitänyt näkyä paljon selkeämmin työllisyyskehityksessä.

Työvoimakustannusten lasku kohdennetulla vero-alella on toki silti mielestäni hyvä idea. Siihen ei kuitenkaan kannata asettaa epärealistisia odotuksia.