Skip to content

Fiskaalinen devalvaatio

by : 4.11.2014

Palkka-aleen negatiivisia vaikutuksia ostovoimaan voidaan välttää, jos työvoimakustannusten laskua rahoitetaan veroja alentamalla kuten ETLA:n Vesa Vihriälä ja Nordean Aki Kangasharju ovat esittäneet. Tämä on siten tehokkaampi malli kuin yleinen palkkojen lasku, joskin kustannuksena on julkisen velkaantumisen kiihtyminen. Ei ole realistista olettaa, että tällä aikaansaataisiin niin suuri työllisyyden kasvu, että toimet rahoittaisivat itsensä.

Vaikka entinen kollegani Aki Kangasharju ehdotti palkkojen laskua (Pääekonomisti: Kaikkien palkkoja heti alas 5-10 %) ja Vesa Vihriälä työvoimakustannusten laskua (Hallituksen olisi harkittava työnantajamaksujen alentamista kilpailukyvyn parantamiseksi) ehdotusten logiikka näyttää käytännössä olevan sama. Kilpailukykyä vahvistetaan työvoimakustannusten laskulla, joka rahoitetaan verotusta keventämällä.

Vihriälän ehdotuksessa suoraan työnantajamaksua alentamalla kevennetään työnantajien verotusta ja siten lasketaan työvoimakustannuksia. Kangasharjun ehdotuksessa palkkojen laskua kompensoidaan tuloveroa alentamalla. Molemmissa ehdotuksissa siten työnantajien palkkakulut pienevät, verotulot supistuisivat saman verran ja työntekijöille käteen jäävä summa pysyisi samana.

Päinvastoin kuin puhtaalla yleisellä palkka-alella (jota käsittelin: Työllisyys nousuun palkkoja laskemalla?) tällä ehdotuksella olisi yksiselitteisesti elvyttävä vaikutus. Yritysten kustannusten lasku parantaisi kilpailukykyä ja siten vientiä. Siltä osin kuin kustannusten lasku vaikuttaisi kotimaisen myynnin hintoihin kuluttajien ostovoima kohenisi, mikä sekin vahvistaisi talouden aktiviteettia ja parantaisi työllisyyttä.

Veroelvytyksen suuntaaminen työvoimakustannusten alentamiseen on se hyvä puoli, että se elvyttäisi myös vientiä. Nimenomaan vientihän on Suomen talouden heikoimpia kohtia.

Vihriäläkin kutsuu tätä mallia ”fiskaaliseksi devalvaatioksi”. Vaikutuksiltaan viennin kilpailukykyyn Vihriälä-Kangasharju ehdotus ja tavallinen devalvaatio todellakin ovat samankaltaisia. Erona kuitenkin, että fiskaalinen devalvaatio ei nosta tuontituotteiden hinta. Päinvastoin kun tavallisen devalvaation tapauksessa velkojen reaali-arvo myös nousee siltä osin kuin työvoimakustannusten lasku alentaa yleistä hintatasoa. Tavallisella devalvaatiolla on ainakin tuontihintojen kautta hintatasoa nostava vaikutus.

Ei ihmelääke

Epävarmempaa on kuitenkin kuinka vahva työvoimakustannusten vaikutus on. Aaltio yli-opiston Professori Roope Uusitalo esittää blogissaan Lamalääkkeitä: lasketaan työnantajamaksuja? tutkimustulosten perusteella varsin pessimistisiä arvioita. Esimerkiksi kokeilussa Lapissa saatiin 4,1 prosentin työnantajamaksun laskulla aikaan arviolta 1,3 %:in nousu työllisyydessä. Toisin sanoen prosentin laskulla työvoimakustannuksissa työllisyys parani noin 0,3 prosenttia.

Uusitalon siteeramien tutkimusten arviot vaikutuksen suuruudesta ovat kuitenkin epävarmoja. Otanta oli liian pieni jotta tulokset olisivat tilastollisesti luotettavia. Lisäksi vaikutukset vaihtelevat varmasti tilanteesta riippuen joten kovin suurella varmuudella ei tämän perusteella voida ennustaa toimien vaikutusta koko Suomessa nykytilanteessa.

Nyt kun työllisyyttä ensi sijassa rajoittaa työvoiman kysyntä, työvoimakustannusten laskulla voidaan olettaa olevan suhteellisen suuri vaikutus. Tilanteessa jossa työllisyyttä rajoittaa esimerkiksi ammattitaitoisen työvoiman saatavuus työvoimakustannusten laskulla on vähemmän merkitystä. Lapin kokeilu tehtiin vuosina jolloin Suomi oli suhteellisen lähellä täystyöllisyyttä. Uusitalo toteaakin, että työnantajamaksun lasku valui palkkojen nousuun, kuten olettaa saattaa tilanteessa jossa työvoiman saatavuus rajoittaa työllisyyttä.

Kangasharjun vihjaukset siitä, että veronlaskulla kustannettu palkka-ale vahvistaisi työllisyyttä niin paljon, että se maksaisi itsensä takaisin kuulostavat kuitenkin selkeästi epärealistiselta.

Jos esimerkiksi palkkoja lasketaan 5 prosenttia tämä lähtökohtaisesti vähentää valtion ja kuntien saamaa tuloveroa saman verran. Jos vielä kompensoidaan palkkojen laskun vaikutusta ostovoimaan laskemalla verotusta 7 prosentilla (kuten Aki ehdotta) verotulot yhteenlaskettuna supistuisivat lähes 12 prosentilla (vajaalla kahdella prosentilla BKT:sta).

Kompensoidakseen tätä työllisyyden pitäisi kasvaa yli 13 prosenttia, eli prosentin työvoimakustannuksen lasku pitäisi nostaa työllisyyttä lähes kolme prosenttia. Vaikutuksen pitäisi siis olla lähes kymmenkertainen Lapin kokeilun arvioituja vaikutuksia suurempi. Tämä on jo mahdotonta siitä syystä, että Suomessa ei ole läheskään riittävästi työllistettäviä työttömiä. Jos työvoimapulaa alkaa näkyä 6-7 prosentin työttömyyden tasolla ja piilotyöttömineen meillä on nyt työttömyys runsaat 12 prosenttia niin hyvä jos puolet veronalennuksista saataisiin takaisin paranevan työllisyyden kautta.

Toki pitäisi huomioida myös vaikutus muihin veroihin (yhteisöverotulot kasvaisivat) ja julkisiin menoihin (palkkamenot ja työttömyysturvakulut pienenisivät) mutta kuilu on sen verran suuri että tällä ei millään eroa saataisi täysin kurottua umpeen.

figeempllabourcosts

Viiden prosentin laskulla työvoimakustannuksista vastaa myös ainoastaan neljäsosan suomalaisten työvoimakustannusten noususta suhteessa Saksaan viimeisen kymmenen vuoden aikana. Jos työllisyyden herkkyys palkkojen laskuun olisi todellakin niin suuri, että viiden prosentin palkkojen laskulla Suomeen palautettaisiin täystyöllisyys, työvoimakustannusten suhteellisten muutosten olisi pitänyt näkyä paljon selkeämmin työllisyyskehityksessä.

Työvoimakustannusten lasku kohdennetulla vero-alella on toki silti mielestäni hyvä idea. Siihen ei kuitenkaan kannata asettaa epärealistisia odotuksia.

 

Mainokset

From → Suomi

5 kommenttia
  1. Varmaan ymmärrät, että vapailla markkinoilla kansainvälisessä kilpailussa työntekijän palkka on jatkuvasti markkinahintaista. Sitä ei voi hallinnollisella päätöksellä nostaa eikä laskea, jos sellaisena ei pidetä devalvaatiota. Suurin osa Suomen työssäkäyvistä (1,7 miljoonaa henkilöä) on avoimella sektorilla. Suomalaisen palkkataso ei ole avoimella sektorilla siis ongelma.

    Toisin on julkisella sektorilla. En usko että yksikään afrikkalainen tai edes eurooppalainen veronmaksaja olisi valmis maksamaan meidän julkisen sektorin työntekijöille nykyistä palkkatasoa, joka siis ylittää jopa globaalisti kilpailukykyisen avoimen sektorin palkkatason. Näin ollen palkkojen lasku voidaan toteuttaa ainoastaan julkisella puolella.

    Mitäpä luulet käyvän ns. kestävyysvajelleemme, jos julkisen sektorin palkkoja laskettaisiin vaikkapa 10%? Minä veikkaan että kestävyysvaje tulisi hoidettua samalla kertaa.

    • Kiitos kommentista,

      Kangasharjun ehdotuksessa tosiaan epämääräiseksi jää, millä tavalla palkkoja laskettaisiin. Olettaisin että hän tarkoittaa työmarkkinajärjestöjen sopimusta palkkojen laskusta. Tämä ei tietysti tarkkaan ottaen tarkoittaisi kaikkien palkkojen laskua. Monella työntekijällä on sellainen asema, että niiden palkka ei käytännössä ole riippuvainen työehtosopimuksesta.

      Suomen työmarkkinoilla ei kuitenkaan vallitse läheskään täysin kuvaamasi vapaat markkinat. Työsopimuslain mukaan työnantajan on noudatettava vähintään valtakunnallisen, alalla edustavana pidettävän työehtosopimuksen (yleissitova työehtosopimus) määräyksiä. Työehtosopimuksella jolla palkkoja laskettaisiin voitaisiin siten aikaansaada myös yksityisen sektorin palkkojen laskua. (Toki aivan toinen kysymys on millä ihmeen tavalla tällainen sopimus saataisiin aikaa).

      Kymmenen prosentin julkisen sektorin palkkojen lasku vähentäisi kestävyysvajetta ehkä vajaalla parilla prosentilla BKT:sta. Se ei vielä riitä jos uskoo valtiovarainministeriön arvioihin vajeen suuruudesta. Arviot ovat kuitenkin hyvin epävarmoja, ja itse veikkaisin, että valtiovarainministeriön arvio on liian korkea.

      En ole niinkään varma siitä, ettei julkisen sektorin työntekijät voisi etsiytyä muualle töihin jos julkisen sektorin palkkoja lasketaan. Lääkereille ja sairaanhoitajille on esimerkiksi kysyntää sekä yksityisellä puolella että ulkomailla. Siten julkisen sektorin palkkojen lasku kautta linjan kymmenellä prosentilla ei kovin helpolla onnistuisi, ilman että julkiset palvelut kärsisivät.

      Itse kannatan pikemmin julkisen sektorin hoitamien tehtävien tietoista karsimista, sen sijaan kuin että julkista sektoria näännytetään palkkojen laskulla.

  2. Vesa permalink

    Arvaukseni on, että ay-liike tulee vaikka lakkoilemalla estämään kaikkien työllistämisen kannalta merkittävien uudistusten tekemisen. Ay-liike ei aja työttömien etuja, vaan puolustaa työssä olevien saavutettuja etuja. Lakko-oikeuden poistaminen vaikka tilapäisesti mahdollistaisi tarvittavat päätökset ja niiden toteuttamisen.

    Palkkojen alentamiseen tuskin päästään. Tulisikin puhua työvoimakustannusten alentamisesta paljon laajemmassa tarkastelussa. Työnantajamaksut (eläke- ja sairausvakuutusmaksut) ovat yksi vaihtoehto, mutta itse ottaisin ensimmäisenä tarkasteluun mm. seuraavat asiat:
    – palkallisen loman määrä kaikki arkipyhät huomioiden on Suomessa todella suuri
    – sairastaminen työnantajan kustannuksella tulisi loppua
    – perhevapaiden taakka työnantajalle on suuri ja johtaa usein kalliisiin sijaisjärjestelyihin
    – tiukkaa irtisanomissuojaa helpotettava. Tämäkin estää uuden työvoiman palkkaamista ja estää epäpätevistä tai laiskoista työntekijöistä eroonpääsemistä
    – oppisopimuskoulutuksen muuttamista selkeästi koulutussopimukseksi työsopimuksen sijaan

    Viimeisin ääliömäisyys on tältä vuodelta kun lomalla sairastuneille annettiin oikeus loman siirtämiseen ja sairastamiseen työnantajan kustannuksella.

    Edellä mainittujen asioiden korjaaminen tuo työnantajille todellisia säästöjä työvoimakustannuksissa, mutta eivät merkittävästi pienennä työntekijöiden tai julkisen sektorin tuloja. Kun tähän yhdistettäisiin vaikkapa viiden vuoden 0-tason palkkaratkaisu ja siihen yhdistetty palkkaverotuksen maltillinen asteittainen keventäminen vastaavalle ajalle, niin kilpailukykyyn saataisiin merkittävää kohennusta.

    Vastapainona työvoimakustannusten alentamisessa tulee olla jokin mekanismi, jolla estetään kustannussäästöjen valuminen suoraan yrityksen omistajille. Tämähän ei ole tarkoitus, eihän. Mielestäni myös tehty virheellinen yhteisöverokannan alentaminen houkuttee entistä enemmän yrittäjiä kustannussäästöihin ja irtisanomisiin lisäväen palkkaamisen sijasta. Eli on keksittävä keinoja siihen, miten yrityksissä saatavat säästöt käytettäisiin lisätyövoiman palkkaamiseen. Löytyykö tähän ideoita? Voisiko esim. jonkinlainen työllistämisvelvoite sisältyä tehtävään yhteiskuntasopimukseen? Tai peruutetaan yhteisöverokannan alennus?

  3. Matti Salonen permalink

    Hei,

    Kiinnostavia ehdotuksia, mutta mielestäni eivät kosketa nykypäivän ongelmia niin paljon kuin luulisi. Vaikka yksikkötyökustannkset Suomessa laskisivat, ei tämä välttämättä olisi ihmelääke. Kotimarkkinat toki tarvitsevat ”elvytystä”, mutta yritysten menestyminen globaalissa kilpailussa on toinen asia.

    Globaaleissa arvoketjuissa (ns. hymyilevä arvoketju) korkean jalostusarvon toiminnot ovat oleellisia Suomen tapaiselle maalle, kun puhutaan globaalissa kilpailussa pärjäämisestä ja arvonlisästä. Yksikkötyökustannukset eivät juuri tätä ongelmaa puhuttele. Kilpailukyky-keskustelussa ne saavat liian suuren painoarvon suhteessa yritysten omaan uudistumiseen, tuotteisiin, rohkeuteen ja osaamiseen mennä kv-markkinoille.

    PS. Tiedontuottoon liittyvä kommentti vielä: Näin mittaamisen näkökulmasta ainakin suhteelliset ykskkötyökustannukset sisältävät huomattavast kyseenalaisia seikkoja, esim. tuottavuuden mittaaminen, mihin vertaillaan, reaali/nimellinen jne

  4. Itse kannatan pikemmin julkisen sektorin hoitamien tehtävien tietoista karsimista, sen sijaan kuin että julkista sektoria näännytetään palkkojen laskulla.

    No mutta, tuostahan seuraa irtisanomisia, joten jää mietittäväksi lasketaanko julkisen sektorin palkkoja VAI irtisanotaanko. Kustannusvaikutus on sama.

    Tässä lukemisen arvoinen linkki, miten Uudessa Seelannissa tehtiin julkisen sektorin leikkaus 25 vuotta sitten:

    http://cafr1.com/April-04.html

Korjaa, jos olen väärässä. Kerro, jos olet toista mieltä. Kysy, jos jotain jäi epäselväksi. Lähtökohtaisesti kommentit julkaistaan välittömästi ilman erillistä hyväksyntää. Kommentit voivat kuitenkin juuttua, jos Wordpress tulkitsee niitä spämmiksi (esimerkiksi kommenttiin sisältyvien linkkien johdosta) jolloin ne tulevat näkyviin manuaalisen hyväksynnän jälkeen.

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s