Guggenheim-laskelmat täyttä höpöä
En ole mikään kulttuuri-asiantuntija. Ekonomistina tekee kuitenkin mieli sanoa muutama asiaa laskelmista, jonka perusteella Guggenheim-hankkeen tukemista verovaroin arvioidaan taloudellisesti kannattavaksi.
Ruusuisia arvioita
Monet epäilevät konsulttien laskelmia siitä, kuinka monta kävijää museo tulee houkuttelemaan Helsinkiin. Muut voivat varmasti arvioida tätä minua paremmin.
Minua ihmetyttää kuitenkin seuraava ristiriita: Hankkeen kannattajat laskevat, että kiinnostus olisi liian pieni, jotta museon kustannuksia voisi kattaa veloittamalla kävijöitä. Samalla lasketaan, että vierailijat olisivat kyllä valmiita maksamaan paljon suurempia majoitus- ja muita kustannuksia vieraillakseen museossa. Niin suuria, että kun pieni osa tästä summasta päätyy veroina valtion ja kaupungin kirstuun tämä riittäisi kustantamaan hanketta.
Jokaisen investointiprojektin menestys on aina epävarmaa. Ruusuisilla oletuksilla voidaan aina hankkeita perustella. Poliitikkojen kyky valikoida investointiprojekteja (Valco, Masa-Yards, Talvivaara…) ei ole osoittautunut erityisen häikäiseväksi. Parhaiten saadaan valikoitua jyvät akanoista jos vaadimme, että projektin täytyy vakuuttaa sijoittajia laittamaan omaa rahaa likoon. Toki virheinvestointeja silloinkin tulee, mutta kun sijoittajat kantavat itse virheiden kustannuksia karvaat kokemukset karsivat pois ruusuista toiveajattelua.
Positiivisia sivuvaikutuksia kaikesta toiminnasta
Hankkeen tukemista verovaroin perustellaan positiivisilla sivuvaikutuksilla muuhun liiketoimintaan. Hotellit ja ravintolat saisivat asiakkaita jne. Kaikilla menestyvillä investointihankkeilla on kuitenkin vastaavasti positiivisia sivuvaikutuksia, joita aina on vaikeata arvioida. Jokainen menestyvä yritys työllistää alihankkijoita, kuljetusliikkeitä tai avaa ovia muille yrittäjille. Positiivisten sivuvaikutusten perusteella kannattaa tukea investointitoimintaa ylipäätänsä, esimerkiksi verohelpotuksilla, ei erikoisesti suosia valikoituja hankkeita.
Matkailijoista kilpaileminen nollasummapeliä
Globaalista perspektiivistä Guggenheim-museon lisäarvo olisi ne elämykset mitä se kävijöille antaa. Se, että turistit käyvät Helsingissä eikä muualla on nollasummapeliä. Helsingin hotellien ja ravintoloiden voitto olisi muiden tappio. Tässä tulee mieleen ranskalaisen taloussatiirikon Frédéric Bastiaan klassinen vertaus negatiivisesta rautatiestä.
Työllistäminen on kustannus
Suurin virhe laskelmissa on kuitenkin se, että vierailijoiden rahankäytön työllistävä vaikutus esimerkiksi hotelli- ja ravintola-alalla lasketaan nettohyödyksi. Hiljaisena oletuksena on, että työntekijät olisivat muuten joutilaana ja hotellihuoneet ammottaisivat tyhjinä.
Resurssien käyttäminen vierailijoiden palvelemiseen on kuitenkin kustannus, jota täytyy huomioida. Ilman Guggenheim-vierailijoita työvoimaa voitaisiin käyttää muuhun toimintaan, ja huoneita voisi vuokrata toisille matkailijoille. Tästä toiminnasta valtio ja kaupunki saisivat verotuloja, jotka jää saamatta jos Guggenheim houkuttelee vieraita Suomeen.
Hyöty on ainoastaan kuinka paljon enemmän saadaan tuloja Guggenheim-vierailijoiden palvelemisesta kuin muuten saataisiin. Hyötyä yliarvioidaan siten räikeästi, kun hyödyksi lasketaan kaikki Guggenheim-vierailijoiden tuomat tulot.
Roger Wessman 
”Minua ihmetyttää kuitenkin seuraava ristiriita: Hankkeen kannattajat laskevat, että kiinnostus olisi liian pieni, jotta museon kustannuksia voisi kattaa veloittamalla kävijöitä. Samalla lasketaan, että vierailijat olisivat kyllä valmiita maksamaan paljon suurempia majoitus- ja muita kustannuksia vieraillakseen museossa. Niin suuria, että kun pieni osa tästä summasta päätyy veroina valtion ja kaupungin kirstuun tämä riittäisi kustantamaan hanketta.”
Mikä ristiriita tässä on? en ymmärrä.
2/5 haastatellusta turistista on sanonut, että heitä kiinnostaisi vierailla Helsingissä, jos täällä olisi Guggenheim
”Suurin virhe laskelmissa on kuitenkin se, että vierailijoiden rahankäytön työllistävä vaikutus esimerkiksi hotelli- ja ravintola-alalla lasketaan nettohyödyksi. Hiljaisena oletuksena on, että työntekijät olisivat muuten joutilaana ja hotellihuoneet ammottaisivat tyhjinä.”
Ei vaan oletus on, että noita hotellihuoneita ei rakenneta ollenkaan
Phoney,
2/5 turisteista Taloustutkimuksen kyselyssä siis sanoi, että Helsingin kiinnostavuus kasvaisi merkittävästi, jos Guggenheim tulisi. Tämä ei tarkoita, että tämä saisi niitä tulemaan tänne. Esimerkiksi vain viidennes ranskalaisista – joilla ymmärtääkseni on Guggenheim naapurimaassa – olivat museossa käyneet.
Jos oletetaan, että turistit asuvat hotelleissa jotka rakennetaan vasta varten niille, hotellien rakentamisen kustannus on lisäinvestointi tulojen saamiseen, jota pitää vähentää kun lasketaan nettohyötyä. Toki, jos hotellin rakentamiseen käytetty työvoima olisi muuten työtöntä – eikä käytetyllä tonttimaalla muuta käyttöä jne., voidaan laskeskella, että tämä ei olisi kustannus. Jos sen sijaan työntekijöitä (ja tonttimaata) käytettäisiin muuhun tuottavaan toimintaan siitä syntyisi verotuloja, jotka jäävät saamatta jos hotelleja rakennetaan.
Ristiriita on seuraava.
Sanotaan, että 10 prosenttia kaikesta siitä rahasta jota turistit käyttävät muiden palveluiden ostoon kanavoituisivat kasvaviin verotuloihin. (Tämä tuulesta temmattu luku on varmasti yläkanttiin. Toki verojen osuus palveluiden kokonaiskustannuksista on korkeampi, mutta oleellista on nettomääräinen kasvu. Ilman Guggenheim-turisteja suuri osa niitä palvelevista tekisivät oletettavasti jotain muuta).
Silloin, jos julkisilla tuilla alennetaan käyttäjämaksuja 50 eurolla sen pitäisi tehdä Helsinkiin tuloa niin paljon houkuttelevammaksi, että ne kuluttavat 500 euroa ylimääräistä täällä muihin palveluihin. Miten 50 euroa voi olla ratkaiseva säästö joka tekisi matkan mielekkääksi, jos pelkästään matkaan käytettyjen suomalaisten palveluiden kokonaiskulut olisivat kymmenkertaisia? Sen päälle vielä muut matkustuskulut…
Roger,
Guggenheim-turistien ei oleteta tekevän varta vasten matkaa Helsinkiin, vaan kyse on transit-matkustajista, jotka ovat matkalla Aasiasta Eurooppaan tai toisinpäin. Helsinki pyrkii saamaan heitä pysähtymään pariksi päiväksi matkallaan tänne.
Toki maailmassa on hc-guggenheim -faneja, joita ei kiinnosta onko sisäänpääsymaksu 10 euroa vai 50 euroa, mutta valtaosa museokävijöistä ei ole näitä, vaan em. transit-matkustajia, joille Guggenheim on ”kirsikka kakussa”. Jos museon sisäänpääsymaksu on monia kymppejä, menetetään kävijöinä myös paljon tavallisia suomalaisia ja esimerkiksi risteilymatkustajat.
Hotellirakentaminen, jonka lisääntyvät turistimassat toisi tullessaan perustuu ulkomaiseen pääomaan, kuten isot hotellit tässä maassa tuppaavat tehdä. Myös työvoimasta suuri on ulkomaalaisia, jotka eivät muuten maahan tulisi. Näin se kv-hotelleissa menee. Jos Ritz tekee UPM-Kymmenen entisestä pääkonttorista hotellin, siinä ei menetetä kuin yksi vajaakäytössä oleva toimistorakennus. Menestyvä viiden tähden hotelli on vaihtoehtoistuottona aika lailla kannattavampi.
Toivon, että näillä taustatiedoilla mietit mielipiteesi Guggenheimista sijoituksena uudestaan.
Phoney,
Ensiksi, minulla ei ole vahvaa mielipidettä Guggenheim-museosta sijoituksena. Minulla on pelkästään kantaa siihen pitääkö elinkeinotoimintaa tukea verorahoilla, ja ennen kaikkea siihen miten nettohyötyä pitäisi arvioida.
Jos naapurissa oleva Guggenheim on niin suuri hyöty Ritzille, niin oletan että tämä heijastuu Ritzin valmiudessa rahoittaa Guggenheimin toimintaa, eikä anna erityistä syytä käyttää verorahoja tähän.
Toki olettaen, että rakennusprojekti tuo mukanaan ulkomaisia rakennustyöntekijöitä (niiden lisäksi, jotka muutenkin olisivat Suomessa) niin niiden Suomeen maksavat verot ovat tokl hyöty jota olisi syytä ottaa huomioon. Ritzin saamat tulot ovat hyöty Suomelle ainoastaan siltä osin, kun niistä maksetaan Suomessa verot, ja rakentamiskustannukset vähennetään poistoina verotettavasta tuloista.
Lähtökohtaisesti valmius maksaa heijastaa minkä arvon kävijä antaa kokemukselle. Jos käyttäjä ei ole valmis maksamaan kuluja kattavaa sisäänpääsymaksua niin minun on vaikea nähdä miksi häntä pitäisi pakottaa maksamaan sen verojen kautta.
Jos ongelmana on eri kävijäryhmien vaihteleva maksuhalukkuus, niin monta keinoa on eritellä maksuja – esimerkiksi alennuskupongeilla suomalaisissa lehdissä. Voidaan kysyä mikä houkuttelee enemmän suomalaisia kävijöitä. Kymmenen euron kävijämaksu, tai mahdollisuus käydä 80 prosentin alennuksella 50 euroa ”normaalisti” maksavassa paikassa, aikoina jolloin turisteja on vähön.
Roger, kyllä sinulla tuntuu olevan aika vankka käsitys tästä asiasta, kun olet blogisi otsikoinutkin ”höpöhöpöä” 😉
Toivon, että olen nyt korjannut pari alkuperäisen tekstin virhettä – esim siitä, että matkailijat tulisivat varten vastan Helsinkiin Guggiksen takia.
Ei sitä Ritziä siis siinä naapurissa tällä hetkellä ole, nostin sen vaan esimerkkinä siitä mitä tapahtuisi, jos museo tulisi.
Ja minulle sopisi oikein mainiosti, että kukin kansalainen maksaisi itse oman koulutuksensa, terveydenhoitonsa ja valtio huolehtisi lähinnä sisäisestä ja ulkoisesta turvallisuudesta. Tällaisessa yhteiskunnassa museot saisivat itse huolehtia omista menoistaan. Tämä ei kumminkaan ole realismia, koska elämme yhteiskunnassa, jossa valtion verotuloilla (ja rahapelituotoilla) huolehditaan yleishyödyllisten museoiden rahoituksesta.
Siksi onkin enää enää yksi kysymys: onko Guggenheimin museo elinkeinona, taiteellisena projektina ja matkailunähtävyytenä kannattava sijoitus?
Vastaus: Kaikki selvitykset osoittavat, että kyllä – asia, jonka minä yrittäjävaistollani arvasin jo ensimmäisen kerran siitä kuullessani
Phoney,
Otsikko viittaa nimenomaan pari vuotta sitten esitettyihin laskelmiin, joita oli käsitykseni mukaan tehty virheellisesti. Onko Guggenheim kannattava vai ei, riippuu laskelmiin syötetyistä oletuksista – esimerkiksi siitä kuinka paljon turisteja museo houkuttelisi. Niistä. tai Guggenheim-museon taiteellisesta arvosta, minulla ei ole vahvaa näkemystä.
Kun tekee päätelmiä jonkin selvityksen perusteella, kannattaa aina katsoa, kuka on tehnyt selvitykse. Guggenheimin oma (suomalaisten maksama) ja nyt tämä viimeisin hankkeen takana vahvasti olevien tahojen teettämä. Ei liene suuri ihme, että molempien mukaan Guggenheimista tulisi jäämään yhteiskunnalle viivan alle niin paljon rahaa, mainetta ja kunniaa ettei oikein tiedä mitä sillä kaikella hyvällä tekisi. Jos uskoo Guggenheimista ensisijaisesti (mahdollisesti) hyötyvien tahojen lausuntojen olevan vilpittömän objektiivisia ja ensisijaisesti yhteiskunnan yleistä etua ajavia, niin silloin uskoo autokauppiaaseenkin yhtä vakaasti kuin joulupukkiin.
Tutkimuksen lentokentillä matkustajille tehdyn keskeisen kysymyksen ”Kävisitkö Helsingissä, jos siellä olisi Guggenheim?” ja siihen saaduista vastauksista vedetyn 130.000 uuden turistin johtopäätöksen välillä on sellainen jossien rivi, että niillä saataisiin lehmätkin lentämään.