Velkakriisipelottelu vie väärään

Kuulen usein kollegoilta seuraavan ”vastaväitteen” kun totean, että Suomen julkinen velka on vielä kaukana kriisitasoa. ”Joo, mutta on kuitenkin hyvä sanoa että kriisi on nurkan takana, koska muuten ei saada päättäjiä ja kansalaisia hyväksymään perusteltuja rakenteellisia muutoksia. ”

Jätän tarkastelematta tätä ”vasta-argumenttia” eettisestä näkökulmasta.

En ole kuitenkaan mitenkään vakuuttunut siitä, että antamalla vääristyneen kuvan Suomen julkisen talouden tilanteesta edistämme uudistuksia toivottuun suuntaan. Pikemmin, jos taudin määrittely menee pieleen, niin hoitokin helposti on väärä.

Pikaiset ja tilapäisetkin menoleikkaukset ja veronkorotukset ovat perusteltuja, jos julkista taloutta uhkaa akuutti rahoituskriisi. Silläkin uhalla, että pidennetään Suomen talouden taantumaa.

Kun meillä ei kuitenkaan ole akuuttia rahoituskriisiä, ei ole tarvetta tehdä taantumaa syventäviä äkillisiä päätöksiä. Voimme keskittyä muutoksiin, jotka vievät Suomen yhteiskuntaa pidemmällä tähtäimellä toivottuun suuntaan.

Esimerkkinä väärästä hoidosta on hallituksen veronkorotuspolitiikka. Veronkorotukset sekä syventävät talouden taantumaa, että nakertavat Suomen talouden kasvua pidemmällä tähtäimellä vähentämällä kannustimia tehdä työtä ja yrittää Suomessa.

Julkisten tulojen osuus bruttokansantuotteesta (BKT) on vuoden 2007 alkaneesta taantumasta lähtien jo noussut parisen prosenttiyksikköä. Kun tavoitetta velkasuhteen taittumisesta ei saavuteta pidentyneestä taantumasta johtuen, voimme odottaa päätöksiä uusista veronkorotuksista ensi vuonna.

Lähde: OECD. Huom. Julkiseen sektoriin lasketaan mukaan eläkerahastot, joiden ylijäämät pienentävät kokonaisvajetta.

Veronkiristyksistä huolimatta julkisessa taloudessa on vaje, koska julkiset menot eivät ole sopeutuneet heikkoon talouskehitykseen vaan jatkaneet kasvuaan.  Julkiset menot ovat inflaatio huomioidenkin korkeimpia kuin koskaan, ja suhteessa BKT:hen nyt 10 prosenttiyksikköä korkeampia kuin vuonna 2007.

Lähde: OECD, Tilastokeskus

Tässä on se keskeinen valinta, joka unohtuu kun fokusoidaan velkasuhteen ripeään taittamiseen.  Haluammeko Suomen, jossa verotus on kireämpää ja julkisen sektorin osuus taloudesta pysyvästi jää korkeammalle tasolle kuin ennen viime vuosien taantumia? Siihen suuntaan olemme nyt menossa.