Finanssisektori on palveluala
Finanssimarkkinoilla rahaa ei ansaita jollain mystisellä tavalla, joka on irtautunut ”todellisesta taloudesta”. Toimijat pääsääntöisesti eivät rikastu spekuloimalla markkinoiden kurssiliikkeillä. Finanssialan vaurauden lähde on asiakkaat. Finanssisijoitusten tuotot tulevat tavanomaisesta liiketoiminnasta: yhtiöiden voitoistaan maksamistaan osingoista ja velallisten maksamista koroista.
Finanssialaan kohdistuvia kritiikki perustuu useimmiten siihen, että nämä ainakin minulle itsestään selvät tosiasiat unohtuvat. Joskus kritiikkiä esittävät eivät perusasioita ymmärrä. Joskus kritiikki on perusteltu, koska alan sisällä on unohdettu, että tarkoituksena on palvella asiakkaita.
Olen hyvin harvoin 20 vuotenani finanssialalla törmännyt henkilöihin, jotka ovat rikastuneet spekuloimalla kurssiliikkeillä. Toki olen usein törmännyt henkilöihin, jotka mielellään kertovat miten ne onnistuneella kaupalla ovat tehneet suuria voittoja. Tyypillisesti ne kuitenkin pitävät vähemmän ääntä vastaavista tappiollisista kaupoista.
On selkeä miksi näin on. Kurssiliikkeillä spekulointi on nollasummapeliä. Jos joku onnistuu ostamaan halvalla ja myymään kalliilla, niin vastaavasti jonkun toisen täytyy myydä halvalla ja ostaa kalliilla. Pärjätäkseen tässä sinun täytyy olla fiksumpi tai onnekkaampi kuin muut toimijat.
Selkeästi fiksumpi, koska kaupankäynti ei ole edes nollasummapeliä. Kaupankäynnistä koituu kuluja. Kaupankäynnistä rikastuu yleensä vain välittäjä, joka ottaa jokaisesta kaupasta pienen siivun.
Paperilla tietysti kurssiliikkeet voivat luoda vaurautta monelle, riippumatta mitä tapahtuu reaalitaloudessa. Ongelmana on, että tätä paperivarallisuutta voi realisoida ainoastaan, jos joku toinen on valmis ostamaan korkealla hinnalla. Jollekulle jää aina Musta Pekka käteen.
Muistan kun monet kollegoistani rikastuivat 80-luvun lopulla sijoittamalla tekno-osakkeisiin, joiden kurssit räjähtivät pilviin. Harvalle äkkirikastuneelle jäi kuitenkaan kuplan puhjettua paljon käteen.
Toki monet kollegoistani vaurastuivat finanssialalla teknokuplan aikana. Ei osakesijoituksilla, vaan palvelemalla asiakkaita. Välittämällä rahaa sijoittajilta yhtiöille, jotka hakivat rahoitusta osakemarkkinoilta.
Sijoittajista tosin harvemmin tuli tyytyväisiä pitkäaikaisia asiakkaita. Asiakaspalvelussa ehkä jotain unohtui.
Pankit ja muut finanssialan yritykset eivät toimi ainoastaan palkkioita keräävinä välittäjinä. Ne käyvät myös kauppaa omaan lukuun, etenkin korkoinstrumenteilla ja valuutoilla. Ansainta tästäkin kaupankäynnistä perustuu pitkälti asiakkaiden palvelemiseen. Asiakkailta ostetaan hivenen sen hetken markkinahintaa halvemmalla, ja heille myydään hivenen sen hetken markkinahintaa kalliimmalla. Ns. trading-tuotot ovat siten pitkälti asiakkaiden maksamia kaupankäyntipalkkioita.
Monen sijoitusrahaston salkunhoitaja myös fokusoituu markkinaliikkeiden seuraamiseen, ja yrittää niitä ennakoida. Rahastoyhtiöiden voitot eivät näissäkään tapauksissa tähän perustu. Rahastoyhtiö ansaitsee rahaa veloittamalla rahastoihin sijoittavilta palkkioita. Sen menestys riippuu siten ensi sijassa siitä, kuinka paljon asiakkaiden rahoista se pystyy houkuttelemaan rahastoihinsa.
Toki se, että rahasto on tuottanut hyvin, auttaa houkuttelemaan asiakkaita. Harva rahasto kuitenkin systemaattisesti tuottaa lisäarvoa verrattuna passiiviseen indeksisijoittamiseen. Vielä harvempi asiakas pystyy näitä rahastoja identifioimaan.
Täytyy miettiä mitä lisäarvoa tuottaa asiakkaille, jos aikoo pitkään finanssialalla toimia. Oletus, että asiakkaita voidaan veloittaa tyhjästä, ei ole kestävä liiketoimintamalli. Ei edes finanssialalla.
Roger Wessman 
Hups !
Olipas kovin ilkikurinen kirjoitus. Olen todella yllättynyt kirjoituksen sävystä. Tästä saa valitettavasti huonon käsityksen ja kokemuksen finanssialan toimijoista. Finanssialan toiminta perustuu yritystoiminnan perusmekaniikkaan, markkinoinnin houkuttevaisuuteen sekä mainonnan onnistumiseen. Lisä-arvolle annat aika vähän pointseja. Olen yllättynyt myös mikäli kokemuksesi että arviosi esim. suomessa toimivista finanssialan yrityksistä on tälläinen. Johtuuko se siitä, että palvelun ostajat ovat ”lampaita” eivätkä osaa vaatia rahoille vastinetta, vai siitä, että suomessa ns. tuottoperusteiset rahastot ovat aika pienessä roolissa.
Hei!
Tarkoitukseni, ei ollut sanoa, ettei finanssiala tuota lisäarvoa. Halusin vaan sanoa, että lisäarvo ei tule finanssialan ammattilaisten kyvystä spekuloida markkinoilla.
Jos kaipaat täydennykseksi esityksen siitä mitä lisäarvoa finanssiala tuottaa niin löytyy esimerkiksi tässä.
http://newsroom.nordea.com/fi/blogpost/finanssiala-tekee-sen-mahdolliseksi/
Rahastoja ei tuossa jutussa mainita. Rahastojen keskeinen lisäarvo on käsittääkseni se, että se on kustannustehokas tapa pienemmille sijoittajille hajauttaa sijoituksiaan.
Tuottoperusteiset rahasto eivät välttämättä ole sen parempia. Logiikkanahan on vain, että jos rahastolla menee hyvin niin saadaan suurempaa palkkiota. Helpoin tapa hyödyntää tätä on perustaa monta tuottoperusteista rahastoa. Pelkästään sattuma takaa, että joku niistä tuottaa lisäpalkkioita (jos vaan saadaan asiakkaita sijoittamaan).
Eli en sijoittaisi tuottoperusteiseen rahastoon, jollen olisi vakuuttunut salkunhoitajan kyvyistä.
Ei-ammattimaiselle sijoittajalle suosittelen vahvasti indeksirahastoja.
Heh…
”Halusin vaan sanoa, että lisäarvo ei tule finanssialan ammattilaisten kyvystä spekuloida markkinoilla.”
– Tuota, tuota tämä ei pidä paikkaansa. Haluatko listauksen esim. tällä hetkellä toimivista parhaista hedgerahastoista ja tuottoprosenteista. Voi sen tehdä jos haluat? Voit toki sanoa, että ” olin väärässä” ja en tahdo listausta.
Hassua. Minusta on miltei surkuhupaisaa puhua piensijoittajista, hajautuksesta sekä rahastoista samaan aikaan.
Voisitko Roger ottaa käsittelyyn omasta näkövinkkelistäsi sijoituksien hajautuksen ja kuinka sitä pitäisi tehdä?
Hei M,
Jos luet tarkkaan huomaat, että puhun siitä miten finanssiala pääsääntöisesti toimii. En milloinkaan väittänyt, ettei kukaan pystyisi systemaattisesti lyömään markkinoita.
Haluatko sanoa, että hedge-rahastot edustavat tyypillistä toimijaa finanssimarkkinoilla?
Lisäksi: Jos minä väitän, ettei kukaan pysty arvaamaan lottoarvonnan numeroita, niin tarjoudutko vastaväitteeksi toimittamaan minulle listan lottomiljonääreistä?
Oleellista on pystyvätkö hedgerahastot keskimäärin tuottamaan tuottoa, joka ylittää sijoitusmarkkinoiden keskimääräisen tuoton? Tein tästä laskelmia muutama vuosi sitten. Tulin siihen tulokseen, että 90-luvulla kyllä mutta ei enää 2000-luvulla kun hedge-rahasto maailmaan oli tunkeutunut paljon uusia tulokkaita.
Miksi on surkuhupaisaa puhua piensijoittajista, hajautuksesta sekä rahastoista samaan aikaan?
Kiitos ja kuulemiin. Lopetan Wessmanin blogin lukemisen. Wessman on ”pääsääntöisesti” aina oikeassa. Mottona kuuluisi siis olla; ”Ich weiß nicht, weiß Wessman”.