Latvia sisäisen devalvaation mallimaa

Latvian talouden kääntyminen vahvaan kasvuun 2011 ja 2012 on selkein todiste siitä, että Latvian valitsema säästölinja oli oikea ja elvytyspolitiikan kannattajat väärässä, väittää maa pääministerin taloudellisena neuvonantajana toiminut Anders Åslund. Artikkeli selittää hyvin miksi Latvia on eurokelpoinen maa, ja Kreikka ei.

Åslundin johtopäätökset kiristyspolitiikan autuudesta on kuitenkin liian pitkälle vedettyjä. Kuten Åslundin artikkelissa ilmenee, ero ei niinkään ole elvytyksen ja vyökiristyksen välillä. Ero on ennen kaikkea siinä kuinka ripeästi politiikka toteutettiin, ja kansalaisten valmiudessa luottaa hallitukseen ja hyväksyä hallituksen politiikkaa.

On myös liian yksioikoista fokusoitua vaan valintaan elvytyksen ja vyönkiristyksen.  Kummallakaan politiikalla ei yksinään euroalueen ongelmia ratkaise, jos samalla halutaan sekä katkaista velkakierre että saavuttaa täystyöllisyys. Tarvitaan muita toimia. Kuten olen selittänyt tässä, euroalueen kriisimaissa on kiristetty liikaa ja kiinnitetty liian vähän huomiota kilpailukyvyn parantamiseen. Latviassa kilpailukyky dramaattisesti parani 2009, kun maan joustavat työmarkkinat sallivat yksikkötyökustannusten laskea 20 prosenttia. Joustavat työmarkkinat toimivat siten devalvaation korvikkeena.

Vertailu Latvian ja Kreikan välillä on siinä mielessä hyvin oikeutettu, että ennen kriisiä latvialaiset elivät yli varojen vahvemminkin kuin kreikkalaiset. Vaihtotasealijäämässä Latvialaiset olivat EU:ssa ykkösiä 2007, alijäämällä joka oli yli 20 % BKT:sta. Valtava alijäämä haihtui kahdessa vuodessa.

Alijäämä tosin perustui Latviassa yksityisen sektorin velkajuhlaan. Alijäämä haihtui, kun pankit sulkivat luottohanat ja yksityinen sektori alkoi maksamaan velkoja takaisin. Julkisen sektorin alijäämä samalla kasvoi kun verotulot supistuivat ja sosiaalimenot kasvoivat talouden taantuman myötä. Alijäämä kääntyi laskuun vasta kun talous alkoi toipumaan 2011.  Vaikka aktiiviset toimenpiteet olivat alijäämää supistavia, julkinen talous toimi siten taantumavuosina Latviassa taloutta vakauttavanan tekijänä.

Latvian viime vuosien vahvat kasvulukemat eivät todista sitä, että kiristystoimilla luodaan kasvua.  Prosessi on ollut ripeämpää kuin euroalueen kriisimaissa, mutta lopputulema ei ole täysin erilainen.Latviassa BKT supistui vuodessa yhtä paljon kuin Kreikassa kuudessa vuodessa, kun vaihtotasetta tasapainotettiin kertaheitolla.  Pohjaa saavutettiin ripeämmin, jolloin kasvukin on voinut alkaa ripeämmin.

Ehkä kertarutina on parempi kuin ainainen kitinä. Toivottomuuden aika jää lyhemmäksi, kun ripeästi tehdään ikävä vyönkiristys. On silti hyvä muistaa, että Latviassakin BKT on vielä lähes 10 prosenttia alle vuoden 2008 alun huippulukemien. Työllisyys on yhä yhtä paljon huippulukemien alapuolella kuin Kreikassa.

Ehkä on on vielä syytä etsiä parempaa ratkaisumallia.