Liikaa kiristystä, liian vähän sopeutusta

Kirjoitin viime viikolla (vyönkiristys, elvytys vai jotain muuta) että pelkästään kiristystoimilla ei voida koskaan saavuttaa tasapainoa kriisimaissa.  Itse asiassa väittäisin, että kotimaista kysyntää on jo supistettu turhan paljon. Esimerkiksi Espanjalle talouden kokonaistasapainon saavuttamiseksi ideaalinen kombinaatio nyt on kilpailukykyä parantavia sopeuttamistoimia yhdistettynä kysyntää kasvattaviin toimiin.

Kertauksena ongelmana on, että kun velkakierteitä on katkaistu kotimaista kysyntää heikentämällä maiden työttömyys kasvaa. Kotimaista kysyntää kasvattamalla työttömyys saataisiin laskuun, mutta sillioin maiden velkakierteet jälleen kiihtyisivät.

Tarvitaan kilpailukykyä parantavia toimia, jolla maiden vientiä saataisiin kasvamaan. Perinteisesti tätä saavutetaan valuuttaa devalvoimalla. Euroon kuuluvan maan kohdalla, jolla ei ole mahdollisuutta devalvoida, ainoa keino on tunnetusti ns. sisäinen devalvaatio: palkkoja pitää laskea tai yksikkökustannuksia laskea tuottavuutta parantavilla uudistuksilla.

Kilpailukykyä parantamalla saadaan työllisyys laskemaan samalla kun velkaantumisvauhti hidastuu eli vaihtotase paranee. Alla olevassa kuviossa liikutaan siten kohti vasenta yläkulmaa, kuviossa olevan nuolen suuntaan.

Lähde OECD. Nuoli kuvastaa kilpailukykyyn vaikuttavien toimien vaikutusta

Espanja on nyt tilanteessa jossa maalla on ulkoinen tasapaino. Maa ei enää velkaannu, vaan vaihtotase on jopa lievästi ylijäämäinen. (Olen kirjoittanut siitä miksi vaihtotase on oleellisempi kuin julkisen sektorin alijäämä tässä). Espanjan ongelmana on ”enää” sisäinen tasapaino, korkea työttömyys. Nyt pitäisi saada sisäinen tasapaino korjattua ilman että ulkoinen tasapaino järkkyy eli saada siirtymää suoraan vasemmalle yllä olevassa kuviossa.

Kilpailukykyä kasvattamalla saadaan aikaan siirtymä vasemmalle yläviistoon. Työllisyys paranee, mutta samalla vaihtotase muuttuu ylijäämäiseksi.  Ylijäämä antaisi tilaa kotimaisen kysynnän kasvattamiseen mikä siirtää Espanjaa vasemmalle alaviistoon: työllisyys paranee ja vaihtotase heikkenee.

Sopivalla yhdistelmällä kysyntää kasvattavia toimia ja kilpailukyvyn parantamista saadaan siten Espanjan talous liikkumaan kohti ideaalitilannetta, jossa sekä sisäinen ja ulkoinen tasapaino vallitsee.

Toki tämä on helpommin sanottua kun tehty. Vaaditut päätökset ovat poliittisesti vaikeita.

Selkeä johtopäätös on kuitenkin, että nyt kotimaisen kysynnän on annettu supistua liikaa. Veronkorotukset, menojen leikkaukset ja luottohanojen kiristyminen on supistanut kotimaista kysyntää enemmän kun lopullisen päämäärän saavuttamiseksi olisi ollut tarve.

Yleisenä sääntönä lama-aika on huonoin mahdollinen ajoitus alijäämiä tasapainottaville toimille, koska ne syventävät lamaa. Kiristystoimien aiheuttama kärsimys on paljon pienempi kun talous on toipunut, tai hyvää vauhtia toipumassa. Nyt tarpeellista kiristystä ei ainoastaan ole ajoitettu huonosti keskelle lamaa. Keskellä lamaa vyötä on kiristetty niin paljon, että kun talous toipuu voidaan löysätä. Tällainen politiikka on selkeästi suhdannevaihteluita vahvistava.

Olisi ollut järkevämpää jos rajoitettua poliittista pääomaa olisi käytetty kilpailukykyä parantavien uudistusten tekemiseen, kun turhan jyrkkään alijäämän kaventamiseen. Tuloverojen leikkauksilla olisi esimerkiksi voitu pehmentää palkkojen laskun aiheuttamaa tuskaa, tai kilpailukykyä olisi voitu parantaa työnantajien sosiaaliturvamaksuja alentamalla.