Kinaan velkabuumin anatomiasta

Eva julkaisi eilen professori Matti Nojosen mielenkiintoisen analyysin joka, valaisee miten Kiinan talouskasvua on rakennettu viime vuosina luotolla rahoitettujen kyseenalaisten investointien varaan. Aavekaupungit ja ylikapasiteetti kielivät hukkaan heitetystä rahasta.

Analyysi kuvailee miten tiiviisti Kiinan velkabuumi on sidottu julkisen sektorin päätöksen-tekojärjestelmää ja heijastaa keskushallinnon ja paikallisviranomaisten välistä valtataistoa.  Velkaa ottavat yhteisöt ovat usein paikallishallintoa lähellä olevia.  Viime kädessä kuitenkin keskushallinto on useimmiten tavalla tai toisella taannut velkojen takaisinmaksun.

Raportin alaotsikko Suurvallan kätketyt ongelmat voivat synkentää maailmantalouden antaa hyvin toisen vaikutelman kun minun aikaisemmin viikolla kirjoittama juttu Kiinasta tuskin kriisipesäke. Itse analyysi ei vaikuta olevan niin suuressa ristiriidassa.

Analyysin yhteenvedon loppukaneetti ”Pekingillä on kaikki edellytykset selvitä haasteista, mutta se edellyttää sitä, että se saa aluetasot noudattamaan politiikkaansa” indikoi, että raportin alaotsikko on lähinnä yritys saada lisää huomiota.

Raportissa puhutaan paljon Kiinan nykyisistä ongelmista, mutta hyvin vähän siitä mihin ongelmat voivat johtaa. Tältä osin analyysistä löytyy lähinnä vain rinnastuksia viime vuosien rahoituskriiseihin länsimaissa ja yleisellä tasolla maalattuja uhkakuvia ”Pelätään, että varjopankkisektorin riskit realisoituvat ja pahimmillaan tarttuvat nopeasti myös pankkisektoriin, kiinteistösektoriin ja siten koko reaalitalouteen”.

Minua kiinnostaisi tietää, mitä vaikutuskanavia Nojonen näkee Kiinan tapaisessa järjestelmässä, jonka kautta kriisi leviäisi? Rinnastukset länsimaihin eivät riitä pitkälle, kun julkisen sektorin rooli on paljon vahvempi Kiinan rahoitusjärjestelmässä. Eli keskeinen kysymykseni on, miksi viranomaiset antaisivat järjestelmän luhistua? Tähän asti ne johdonmukaisesti ovat seisoneet järjestelmän vakauden takana.

Pikemmin saan sellaisen vaikutelman Nojosen raportista, että viranomaiset tarkasti harkitsevat toimiaan ja yrittävät saada epäterveet ilmiöt hallintaan horjuttamatta järjestelmä vakautta.