Skip to content

Friedmanin perintö

by : 19.9.2014

“Milton and Anna: Regarding the Great Depression. You’re right, we did it. We’re very sorry. But thanks to you, we won’t do it again.”

Fedin entinen pääjohtaja Ben Benanke Milton Friedmanin 90-vuotis-syntymäpäivänä

Finanssikriisin ja sen jälkeistä taantumaa on, osittain ehkä perustellusti, nähty todisteena vallitsevien talousteorioiden puutteellisuudesta. Talousteorioita, eikä vähintään Milton Friedmanin kontribuutiota, saadaan kuitenkin myös kiittää siitä, että finanssikriisi ei aiheuttanut uutta suurta lamaa. Friedmanin herättämän taloustieteellisen keskustelun hedelmät näkyvät myös viime vuosikymmenien vakassa inflaatiokehityksessä.

Harvoin voi niin vahvasti perustella taloustieteellisen tutkimuksen vaikuttaneen talouden kehitykseen kuin finanssikriisin aikana. Yhdysvaltain keskuspankin johdossa ollut Ben Bernanke oli, kuten hänen 2002 pitämänsä puhe osoitti, valmistautunut torjumaan suurta lamaa mm. Friedmania lukemalla. Toiset keskuspankit seurasivat osittain Bernanken viitoittamaa tietä.

Maailmantalouden historian suurinta finanssikriisiä ei seurannut 30-luvun tyyliin uusi suuri lama, eikä USA:n talous vajonnut deflaatiokierteeseen. USA selvisi syvällä taantumalla.

USAGDPlongterm

Toki voidaan vain spekuloida mitä olisi tapahtunut, jos asiat olisivat olleet toisin.

Todennäköisesti henkilöt eivät tässä ole ratkaisevia. Bernanken toimet heijastivat pitkälti näkemyksiä, jotka olivat kaikkien keskuspankkijohtajien mielissä.

Laman ehkäisyä auttoi myös finanssipoliittinen elvytys, joten osa kunniasta kuuluu Keynesille.

Vaikka sitä ei yhdessä blogissa voi tyhjentävästi perustella, olen täysin vakuuttunut siitä, että ilman taloustieteen inspiroimia päättäväisiä toimia maailmantalous olisi ajautunut uuteen suureen laaman.

US inflation long term

Friedmanin tunnetuin opetus on että ” inflaatio on aina ja kaikkialla monetaarinen ilmiö”. Hän esitti, että jos keskuspankki huolehtisi siitä että rahan määrän kasvu olisi vakaa, inflaatio pysyisi kurissa. Tällä vältettäisiin niin inflaatiota kun deflaatiota ja lamaa.

Yhdysvalloissa keskuspankin johtoon 1979 nimitetty Paul Volcker seurasi Friedmanin oppeja ja saikin inflaation taltutettua.

Friedmanin hypoteesi, että vakaa rahan määrän kasvu varmistaisi vakaan inflaation tosin osoittautui vääräksi. Ainakaan nykypäivänä, kun finanssimarkkinoiden kehittyminen on tehnyt rahan määrän hyvin epämääräiseksi käsitteeksi, sääntö ei toimi.

Tiede kehittyy kun teorioita testataan todellisuutta vastaan. Malleja kehitettiin eteenpäin kokemuksesta viisautuneena.

Friedmanin ehdottaman rahan määrän kasvun sijaan keskuspankit maailmalla ovat suoraan ottaneet tavoitteeksi maltillisen inflaation.

Keskuspankit ovat siten tulleet myös todistaneeksi Friedmanin viestiä siitä, että rahapolitiikalla voidaan hallita inflaatiota. USA:n inflaatiossa murros 80-luvun alussa on silmiinpistävä. Edeltävien vuosikymmenien rajut heilahtelut ovat vaihtuneet vakaaksi maltilliseksi hintojen nousuksi.

Finanssikriisin seurauksena nähtiin yhtenä vuotena pieni lasku hinnoissa. Ero on dramaattinen 30-luvun kriisin jälkeen nähtyyn usean vuoden dramaattiseen hintojen laskuun.

 

Mainokset

From → USA

12 kommenttia
  1. TNE permalink

    Miksi keskuspankin tavoitteena on inflaatio, eikös se voisi olla työllisyys ? Euroopassa korko on jo lähes nollassa eli rahapolitiikan eväät on syöty ja aika siirtyä finanssipolitiikan käyttöön.

    • UK ja Mark Carney ovat jo asettaneet työllisyystavoitteen englannin pankille, yli vuosi sitten.

      Janet yellen puhuu samasta toistuvasti, vaikka virallista tavoitetta ei ole vielä asetettu.

      • Kiitos kommenteista,

        Inflaatio on täysin keskuspankin hallittavissa mutta työllisyys ei ole. Siksi keskuspankille inflaatiotavoite on järkevä, mutta työllisyystavoite ei ole.

        Eli keskuspankin toimista riippuen inflaatio voi olla kuinka korkea tahansa tai vaikkapa negatiivinen. Voidaan siten valita sopivalta tuntuva numero ja käskeä keskuspankin toteuttaa sitä. Toki keskuspankki ei käytännössä pysty osumaa tarkalleen tavoitteeseen mutta voidaan arvioida (ja kritisoida sitä) siitä kuinka hyvin onnistuu.

        Työllisyydessä (työttömyydessä) keskuspankin vaikutusmahdollisuus on rajoitettu. Jossain pisteessä keskuspankin toimet kysynnän kasvattamiseen purkautuvat ainoastaan inflaation eikä työllisyys enää kasva. Osa työttömyydestä on rakenteellista, eikä keskuspankki pysty siihen vaikuttamaan.

        Työttömyydessä ideaali ei ole mikään sopiva alhainen numero vaan tavoitteena kai on, että vastoin tahtoaan työtä vailla olevien määrä on nolla. Siten luonteva työttömyystavoite keskuspankille ei ole mikään numero: vaan ”niin alhainen kun suinkin on mahdollista keskuspankin toimilla saavuttaa”.

        Fedin arvio tästä tasosta on 5,2-5,8 %, mikä siten tavallaan on sen työttömyystavoite.

        Missä määrin inflaatio- ja työllisyystavoitteet ovat ristiriidassa ja onko alhaisella inflaatiolla hintansa korkeampana työttömyytenä (ja siihen liittyen Fedin ja EKP:n eroista tämän suhteen) on kysymys josta olisi paljon sanottavaa. Hyvä, muta ei täysin tyhjentävä vastaus on, että maltillisen vakaan inflaation ylläpitäminen on työllisyydenkin kannalta paras mahdollinen keskuspankkipolitiikka.

        Fedin näkemys asiasta, ja sen implisiittinen työttömyystavoite löytyy tässä: http://www.federalreserve.gov/monetarypolicy/files/FOMC_LongerRunGoals.pdf.

        Olen pohtinut sitä, kannattaako euroalueen oloissa kysynnän ylläpitäminen jättää täysin keskuspankin harteille tässä: https://rogerwessman.com/2014/09/01/keskuspankin-kovemmat-keinot/.

        Vaikka perustelut käyttää finanssipoliittista elvytystä nykytilanteessa ovat vahvemmat, tämä ei vapauta EKP:ta vastuusta siitä, että olemme ajautuneet nykytilanteeseen. Selitin tät tässä: http://www.marketnoze.com/uutiset/ajankohtaista/ekpn-toimilla-on-vaikutusta-talouskasvuun.html.

  2. N.n permalink

    1930-luvun tyylinen lama ei ehkä ole syntynyt USA:ssa.

    Euroalueellahan taas käynnissä on 30- lukua pahempi lama.

    IMO Fed on toistaiseksi osoittanut että vajaakysyntätilanteessa pelkkä rahan määrän muutos ei synnytä inflaatiota, tarvitaan palkkojen hintojen tai molempien vaikutusta.
    Mediaanipalkka laskee tai polkee paikoillaan us:ssa, palkkasumman BKT-osuus supistuu.

  3. Mitä tulee siihen että keskuspankit olisivat näyttäneet rahapolitiikan vaikuttavan inflaatioon, IMO näyttö on us osalta enemmän sen suuntainen että rahapolitiikka nimenomaan ei vaikuta inflaatioon.

    Paitsi siinä tapauksessa että haluaa hyväksyä hypoteesin jonka mukaan pelkkä keskuspqnkkikoron pitäminen alhaalla riittää nitistämään inflaation, mikä ei minun mielestäni ole järkevä oletus.

  4. Hintojen nousun vakaus, näkisin sen johtuvan enemmän kysyntäpuolen heikkoudesta kuin rahapolitiikasta.

    Kuten mainittu, palkkasumman BKT-osuus us:ssa laskee jatkuvasti, on itse asiassa laskenut juuri mainitusta 1980-luvun alusta asti. Ja se mediaanipalkka, sekin on jymähtänyt samoille vuosiluvuille, sekä irtaantuneita täydellisesti BKT:n ja työn tuottavuuden noususta.

    • Kiitos kommenteista N.n.

      Sen jälkeen kun keskuspankit ottivat tavoitteekseen alhaisen vakaan inflaation, inflaatio on ollut vakaampi kuin edeltävinä vuosikymmeninä, alhaisella tasolla. En ymmärrä miten voit tulkita sitä näyttönä siitä, että rahapolitiikka ei vaikuta inflaatioon?

      On tietysti mahdollista että keskuspankeilla ei ole ollut osaa eikä arpaa tässä kehityksessä, vaan sattumalta kysyntä on juuri tähän ollut juuri sopivan heikko pitääkseen inflaation kurissa, mutta ei niin heikkoa että olisi päädytty deflaatioon.

      Aikamoinen sattuma se kyllä olisi.

      Se että euroalue, jossa keskuspankki ei ole yhtä aggressiivisesti elvyttänyt kuin USA:ssa, talouden kehitys on ollut myös heikompaa on lisätodiste rahapolitiikan merkityksen puolesta.

      Ei euroalueellakaan voida yleisesti puhua 30-lukua pahemmasta lamasta (tai edes lamasta). Ainoastaan muutamassa kriisimaissa ollaan lamassa (ja deflaatiossa). Yksittäisellä euromaallahan ei ole omaa keskuspankkia, joka voisi pitää lamaa loitolla. Kriisimaiden kokemus on vielä lisätodiste keskuspankin merkityksestä laman torjujana.

  5. Ville permalink

    Lyhyet kommentit asiaan liittyen.

    Rahapolitiikalla voidaan normaalioloissa aina hillitä inflaatiota korkoja nostamalla.

    Myös inflaation kiihdyttäminen onnistuu normaalioloissa korkoja laskemalla, koska tämä lisää luottojen kysyntää.

    Rahapolitiikalla ei kuitenkaan voida kiihdyttää inflaatiota nollakorkorajoitteen tullessa vastaan. Edes keskuspankkien epätavalliset toimet, kuten kvantitatiivinen elvytys, eivät lisää luottojen kysyntää tasetaantumassa.

    QE:n vaikutukset reaalitalouteen ovat muutenkin lähes olemattomat. Portfolio rebalancing effect on QE:n pääasiallisin vaikutusmekanisimi. Se aiheuttaa kyllä voimakasta asset price -inflaatiota, mutta ei normaalia kuluttajahintojen nousua.

    Keskuspankit toki ylläpitävät vakautta ja tarjoavat pankeille likviditeettiä myös kriisitilanteissa, joten ne ovat kiistatta elintärkeitä järjestelmän ylläpidon sekä talouskasvun edellytysten luomisen kannalta.

  6. Kiitos kommentista Ville,

    QE.n vaikutuksista on tietysti vaikeata varmuudella sanoa paljon, koska havaintojen lukumäärä on liian pieni tilastollisen analyysin tekemiseen.

    Minun arvio on kuitenkin päinvastainen QE näyttää vaikuttaneen USA:n talouteen kuten kirjoitin tässä:

    https://rogerwessman.com/2014/01/29/mista-me-tiedamme-etta-qe-on-toiminut/

    • Ville permalink

      Olen tutustunut kirjoitukseesi ja en sinänsä ole mistään kohdasta suoranaisesti eri mieltä. Ongelma on kuitenkin se, että miten voimme erottaa korrelaation ja kausaation. Esimerkiksi wealth effect on varsin kiistanalainen vaikutuskanava, mutta uskon, että marginaalinen vaikutus silläkin on ollut.

      Itse en keksi yhtään vaikutuskanavaa, jolla QE suoraan vaikuttaisi reaalitalouteen. Jos siis korkojen alenemista ei lasketa.

      Tietysti on hyvä erottaa se, että jos FED ostaa markkinoilta arvopapereita, joille ei ole ostajia tai FED ostaa niitä alle markkinahinnan. Silloinhan ei kyseessä ole puhdas asset swap, vaan tämänkaltainen QE lisää yksityisen sektorin finanssivarallisuutta ja on siten elvyttävää aivan samalla tavalla kuin vaikka veronalennukset tai tulonsiirrot. Ensimmäinen QE käsittääkseni sisälsi myös tämänkaltaisia elementtejä.

      Otan siis sanojani takaisin sen osalta, että QE ei vaikuttaisi reaalitalouteen ollenkaan. Se riippuu toteutustavasta.

      • Hei Ville.

        Kirjoitat että QE lisää yksityisen sektorin finanssivarallisuutta vaan jos se ostaa alle markkinahinnan. Oletan, että tarkoitat yli markkinahinnan. Siltikään en ymmärrä mitä tarkoitat. QE:han kasvattaa finanssivarallisuutta nimenomaan nostamalla arvopapereiden markkinahintaa,

  7. Ville permalink

    Ajatusvirhe, tietenkin siis yli markkinahinnan.

    QE nostaa arvopapereiden hintoja portfolio rebalancing -efektin takia. Mutta kun valtionlainat vaihdetaan reserveihin, niin se ei muuta yksityisen sektorin finanssivarallisuutta ollenkaan. Likvidit valtionlainat ainoastaan muuttuvat likvideiksi talletuksiksi. Eli asset swap itsessään ei lisää yksityisen sektorin finanssivarallisuutta, mutta QE:n välillisten vaikutusten ansiosta arvopapereiden hinnat nousevat ja sitä kautta myös finanssivarallisuus kasvaa.

    Toivottavasti tuo selvensi.

Korjaa, jos olen väärässä. Kerro, jos olet toista mieltä. Kysy, jos jotain jäi epäselväksi. Lähtökohtaisesti kommentit julkaistaan välittömästi ilman erillistä hyväksyntää. Kommentit voivat kuitenkin juuttua, jos Wordpress tulkitsee niitä spämmiksi (esimerkiksi kommenttiin sisältyvien linkkien johdosta) jolloin ne tulevat näkyviin manuaalisen hyväksynnän jälkeen.

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s