Saksan uudistukset ja palkkojen nosusu

Kirjoitin perjantaina päivityksen siitä, että Saksan talous on ajautumassa uusille urille: ”Kasvavan työvoimapulan myötä teollisuuden voittokulku on takana, ja nyt on kotimarkkinoiden juhlan aika”. Vaikka pidän palkkojen nousua nyt hyvänä asiana, se ei tarkoita että edellisen vuosikymmenen työmarkkinauudistukset, jotka mm jarruttivat palkkojen nousua, olisivat olleet huono asia. Palkkojen nousu nyt, ja teollisuuden nousun hyytyminen, ei tarkoita että uudistuksien tuomaa hyötyä nyt murrennetaan.

Työmarkkinoiden kasvava joustavuus ei tarkoita sitä, että palkkoja pidetään alhaisina. Tehokkaasti toimivilla työmarkkinoilla palkat sopeutuvat kysynnän ja tarjonnan mukaan, jotta työvoimaa saataisiin tehokkaasti työllistettyä. Tässä Saksassa hyvin on onnistuttu. Työttömyys on (kansainvälisten standardien mukaan mitattuna) pudonnut alle viiden prosentin.

Palkkojen nousu nyt ei tätä saavutusta uhkaa, siltä osin kuin se heijastaa työmarkkinoiden kireyttä. Kun työvoimasta alkaa olla pulaa on ihan oikein, että palkkojen nousu kertoo yrityksille, ettei työvoimaa kannata sitoa työhön, joka ei ole tarpeeksi tuottavaa.

Toki kasvavat palkkakustannukset nakertavat kilpailukykyä, ja jarruttaa vientiteollisuuden kasvua. Vientiteollisuuden kasvu ei kuitenkaan ole mikään itseistarkoitus. Päämääränä kai on kasvattaa hyvinvointia. Kun työvoiman saatavuus rajoittaa tuotantoa täytyy arvioida kasvatetaanko hyvinvointia enemmän tuottamalla suoraan kotimarkkinoita varten vai rahoittamalla vientituotannolla ostoka ulkomailta. Niin kauan kuin työvoimaa oli yllin kyllin tätä vastakkainasettelua ei ollut, vahvempi vienti oli yksiselitteisesti hyvä asia.

Voidaan tietysti kysyä, että jos nyt on järkevää kasvattaa kotimaista kysyntää, eikö olisi ollut järkevää jo aikaisemmin panostaa siihen. Ovatko saksalaiset turhaan pitäneet vyön liian kireänä, kotimaisen kysynnän heikkona ja siten vaihtotaseen voimakkaasti ylijäämäisenä?

Minulla ei ehdotonta vastausta tuohon kysymykseen ole. On kuitenkin ainakin yksi peruste sille, miksi ylijäämän ylläpitäminen aikaisempina vuosina on ollut järkevämpää kuin nyt. Aikaisempina vuosina – erityisesti ennen finanssikriisiä – muu maailma on ollut valmis maksamaan korkeampaa korkoa saksalaisten säästöistä. Nykyisellä korkotasolla investoinnit kotimaahan, tai kulutuksen kasvattaminen säästämisen sijaan, ovat suhteellisesti houkuttelevampia vaihtoehtoja.

Tosin siltä osin kun saksalaisten aikaisempina vuosina vaihtotaseen ylijäämällä rahoitetut sijoitukset Yhdysvaltain subrprime asuntolainoihin, Islantilaisten pankkien velkakirjoihin tai euroalueen velkamaihin luvatun koron sijaan ovat tuottaneet luottotappioita, vientivetoinen strategia ei ehkä sittenkään ollut kansakunnan vaurauden kannalta niin onnistunut. Tämä vielä vahvistaa perusteluja sille, että kasvun painopisteen siirtyminen kotimarkkinoille voi olla Saksalle hyvä asia.