Skip to content

Talouspolitiikka ja uhkakuvat

by : 24.4.2015

Kävin eilen puhumassa radiossa talouspolitiikasta otsikolla Kuka on mokannut Suomen talouden: poliitikot vai yrittäjät vai jopa molemmat? ja tänään kuuntelemassa ajatuspaja Liberan ajatuksia siitä Miten Suomi voidaan pelastaa.

Liberan tilaisuudessa korjausehdotukset pyörivät pitkälti samoissa teemoissa, kun mistä minä puhuin radiossa: mm. kireä ansioverotus, kannustinloukut, ei-listattuja yrityksiä suosiva osinkoverotus ja työmarkkinoiden joustavuus.

Jos ehdotuksista voin monissa kohdin Kanniaisen ja kumppaneiden kohdalla olla samaa mieltä tilaisuuden henki tuntui minulle vieraalta. En ymmärrä miksi uudistus-ehdotuksia pitää myydä maalaamalla liioitellun synkän kuvan siitä, että Suomessa kaikki asiat ovat pielessä. Onko ainoa tapa saada ehdotuksia läpi vakuuttaa, että mitään toivoa ei ole, jollei ehdotettuja uudistuksia toteuteta? ”Hukkuvalle on heitettävä pelastusrengas”. Lakaista maton alle ne tekijät (maailman ja Euroopan talouden ongelmat, Nokia, Venäjä) jotka pääosin selittävät Suomen talouden heikon kehityksen, ja yrittää selittää ongelmia pelkästään kireällä verotuksella ja liiallisilla palkankorotuksilla. Unohtaa, että euroalueella on myös merkittävänä ongelmana liian heikko kysyntä, koska se heikentäisi perusteluja rakenteellisten uudistusten tekemiseksi.

Reagoin aikaisemmin viikolla samanhenkiseen pelotteluun kirjoittamalla selityksen siitä miksi IMF:n holhouksella pelotteleminen on pötypuhetta. Ei tällaisesta järjettömästä haihattelusta ole apua, kun pohditaan miten pikaisesti Suomen julkisen talouden velkaantumista pitää katkaista.

Tällä en toki halua väittää, että Suomen taloudessa menisi nyt hyvin, kuten totesin päivityksessäni viikko sitten: Suomen talous on ehkä jälleen taantumassa. Ongelmat ovat kyllä tarpeeksi todellisia ilman liioittelua.

Minun ja Sixten Korkmanin kanssa voi pohtia talouden näkymiä (toivottavasti ilman turhaa synkistelyä) kesäkuun alussa Taloudessa nyt!-seminaarissa.

Mainokset

From → Suomi

12 kommenttia
  1. Rohkenen hiukan olla eri mieltä syistä, jotka ovat johtaneet tilanteeseemme – ne ovat syntyneet kohtuullisen pitkän ajan kuluessa ja sen ajan sisällä olemme Nokian ja Metsäteollisuuden strategisten virheiden lisäksi jättäneet useita asioita tekemättä. Asioiden tekemättä jättäminen on myös virhe, eikä kuten meillä on tapana sanoa: Kun et tee mitään, et tee virheitä… Ja Nokian ja Metsäteollisuudenkin virheet ovat pääosin tätä tekemättä jättämistä. Siinä voit olla oikeassa, ettei tilanteen herättämiseksi ja virheiden korjaamiseksi tarvitse hakata Suomea ihan hajalle sekä uhkailla katastroofeilla – toki useimmiten riittää kun selkeästi ja ymmärrettävästi esittää missä ollaan ja mitä pitäisi tehdä tilanteen parantamiseksi.

    Nyt tosin monet tahot ovat jo 5-6 vuotta yrittäneet kertoa miten huonossa tilanteessa todella ollaan ja mihin ollaan menossa, jos ei tehdä mitään – silti tämä ei-mitään tekeminen on vain jatkunut ja ymmärrän hyvin tahoja, jotka alkavat jo varsin synkkään sävyyn maalaamaan tulevaisuuttamme sekä yrittävät jo hiukan ylilyönneinkin vaikuttaa muutoksen aikaansaamiseen. Itsekin olen taipuvainen aina välillä näkemään asian niin, ettei liian hyvin voiva ”establishmenttimme, päätöksentekijämme” oikein vieläkään tiedosta sitä mikä on vikana ja mihin tämä maa on tätä menoa menossa. Eniten minua ainakin huolestuttaa se, ettei päättäjillä tunnu olevan selkeää kuvaa siitä mitkä toimenpiteet Suomea voisivat todella alkaa pelastamaan – jos toimenpiteiden ja niiden vaikutusten kausaliteetit (esim. kansantalouden tekijöiden sisäistäminen) sekä nykytilanteen olemus ovat epäselviä, ei tämä ole silloin edes ihme.

    Ongelmamme ovat lopulta työpaikkojen luomisen kyvyttömyydessä, nimenomaan lähtöpisteenä vientiteollisuudessa – koska se luo sitten edellytykset kotimaan palvelusektorin ja julkisen sektorin ylläpidolle nykymuodossaan ilman alasajoa. Ja syynä tähän on mielestäni pitkään jatkunut uudistumiskyvyttömyys, nimenomaan uusien tuotteiden sekä palveluiden luomisen kyvyttömyys vientiyhtiöissämme. Tämä taas ehkä väärin arvioidun olemassaolevien tuotteiden ja palveluiden kilpailukyvyn tai sen jatkumisen johdosta. Vientiteollisuus on joutunut purkamaan työpaikkoja Suomessa sen vuoksi, ettei näitä tavanomaistuneita ja jopa obsoloituneita tuotteita ja palveluja voi enää kilpailukykyisesti tuottaa Suomesta käsin niin, että niitä kukaan siihen hintaan ostaisi – ollaan siis toimimassa aloilla, joissa kilpaillaan pääosin hinnalla eikä se ole Suomen kaltaisen maan kannalta oikein. Tämän vuoksi joka viikko edelleen YT’eiden kautta yli 1000 henkilöä menettää työpaikkansa, tilalle ei juurikaan tule uusia. Vuositasolla tämä tekee juuri sen nyt tilastoidun n. 35000 työpaikan vähenemisen eli työttömyyden lisäyksen.

    Kun viennistämme vastaa yli 60% ’sti n. 30 suurinta vientiyhtiötämme ja he liki kaikki toimivat saman uusavuttomuuden alaisina eivätkä kehitä mitään uutta – ainoastaan karsivat kustannuksia (myös T&K -kustannuksia) ja palauttavat näin saadut rahat takaisin osakkeenomistajille, jotka taas sijoittavat ne takaisin yhtiöihin. Luodaan siis vaan yhtiöiden arvostuskuplia ilman että yhtiöt loisivat uusia liiketoimintaideoita ja että yhtiöillä olisi pitkälle kantavia menestymisen eväitä Suomesta poistuneillakaan tuotantolaitoksilla ja toimipaikoilla – Suomi tyhjenee työntekijöistä, jotka sitten siirtyvät julkisten etujen saajiksi verojen maksamisen sijasta, mikä rasittaa kahdesta suunnasta valtiontaloutta. Tämä ei ole taantumaa, vaan itse aiheutettua laiskuuden, muutosuskalluksen puutteen tai muiden maiden aliarvioimisen kautta synnytettyä omaa rakenteellista ongelmaa maan tuotanto- tai tuoterakenteessa eikä se poistu edes suhdanteiden muutoksella kunnolla.

    Miten luodaan Suomeen vientityöpaikkoja aloille, jotka tekevät tuotteita ja palveluita, joita Suomessa voidaan kilpailukykyisesti tehdä näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa on se kysymys. Onko se suurten yhtiöiden nykyjohtamis- ja omistamismallin selkeiden ongelmien vuoksi ainoastaan PK -sektorille ja startup’eihin luotavien työpaikkojen haaste vai voidaanko suurille yhtiöillemmekin tehdä jotakin niiden tuote- ja palvelupohjan uudistamiseksi, en tiedä. Miten valtio, eläkeyhtiöt (kyllä, sekin raha tarvitaan, kun muuta merkittävää ei maassa ole ja eläkemaksajammekin vähenevät hyvistä tuotoista huolimatta vauhdilla) ja suuryhtiöt voisivat olla rahoittamassa tätä kasvua? Aikaa se ainakin vie ja se olisi juuri pitänyt aloittaa jo silloin 5-6 vuotta sitten. Tämä ajan tuhlaaminen minua ainakin harmittaa ja suuresti.

  2. Hei Tage,

    Kiitos kommentista.

    En tiedä olemmeko todella eri mieltä syistä Suomen talouden kehitykseen vai onko kysymyksessä ensi sijassa mitä selityksellä tarkoitetaan.

    Suomen viennin romahdusta vuonna 2009 esimerkiksi voidaan selittää maailmantalouden syvällä taantumalla, tai sillä että suomalaiset vientiyhtiöt eivät rajusti kasvattaneet markkinaosuuttaan uusilla innovatiivisilla tuotteilla.

    Molemmat selittävät romahduksen siinä mielessä, että vienti ei olisi romahtanut jos maailmantalous olisi porskuttanut tai suomalaiset yhtiöt olisivat rajusti kasvattaneet markkinaosuuttaan.

    Pointtini on, että vaikka kaikki Liberan manifestissa olleet ehdotukset olisi toteutettu, Suomen talouden kehitys olisi silti ollut erittäin kehno viime vuosina Euroopan talouden kehityksen, Nokian ongelmien ja Venäjän taantumisen johdosta.

    Toki paljon olisi Suomessa voitu tehdä paremmin aikaisempinakin vuosina kuten sanot, ja maamme voisi siten nyt olla paljon paremmassa kunnossa vaikka talous olisi notkahtanutkin.

    Ymmärrän frustraation siitä, ettei enemmän ole tehty talouden kehityksen korjaamiseksi viime vuosina, ja että se antaa houkutuksen liioitella. Ehkä se on toimiva strategia saada muutosta aikaan. Pelkään kuitenkin, että jos maalaamme itsellemme väärän tilannekuvan toimintaratkaisutkin ovat virheellisiä. Pahimmassa tapauksessa liallinen synkistely voi aiheuttaa toivottomuuden tunteen, joka lannistaa yrittämästä.

    Ihmettelen esittämästäsi lukemasta että 30 suurinta yhtiötä vastaisi 60 prosentista Suomen viennistä. Tullihallituksen tilastojen mukaan tavaraviennistä 100 suurinta vastaa runsaasta 60 prosentista, ja siinä ei ole mukana kasvanut palveluvienti:

    http://www.marketnoze.com/uutiset/ajankohtaista/suomen-viennin-riippuvuus-suuryrityksista-todellakin-pienentynyt.html

  3. Roger,

    Aivan.
    Tuo yhtiöittemme vientiä kuvaava tilasto oli ehkä hiukan liioiteltu, sanotaan, että yli 50% noin pyöreästi arvioiden on 30 suurimman hallussa enää – ne 30 suurinta ovat niin merkittävä osa, että tuon kuvaajan seuraavat 70 yhtiötä ovat enää murto-osa siitä kokonaisuudesta. Sorruin tuossa hiukan vanhan tiedon kommentointiin populistisesti, tilanne siis hiukan parantunut menneisyydestä tässä suhteessa. Pointtini tässä oli kuitenkin se, että kun noinkin pieni joukko käyttäytyy samalla järjettömällä ja joukossa tyhmyyden tiivistäneellä tavalla ollaan tässä – erittäin suuri osa viennin ongelmista tulee pienen joukon aikaansaamana ja siellä ei ole juurikaan ketään, joka uskaltaisi olla erilainen.

    Mutta toinen tilasto kuvaa myös maan kokonaistilannetta hyvin: Suomen viennistä 14% kohdistuu Aasiaan ja 8% Pohjois-Amerikkaan – Saksalla samat luvut ovat 17% ja 12% lukemani mukaan. –> Eli ei kovin suurta eroa noin Euron devalvoitumisen hyötyjä ajatellen. Voimakkaasti valuutoiltaan heikenneet Venäjä ja Ruotsi ovat kummallakin aika samalla tasolla myös – loppu menee suurimmalta osin Euroalueelle, jossa Euron heikentymisen etuja luonnollisetikaan ei ole. Kuitenkin Saksan vienti on ollut hyvässä kasvussa ja Suomen laskussa, jolloin johtopäätelmänä ei voi olla muu kuin se, että Saksassa tehdään Saksassa tehtyinä maailmalla myyntiin kasvavasti kelpaavia tuotteita, mutta Suomessa ei.

    Yhtäkaikki, koko pointtini on jo pitkään ollut se, että tarvitsisimme voimakkaita panostuksia uusien liiketoimintaideoiden ja innovaatioiden kehittämiseen,…kuten moni poliitikkokin on julkisuudessa toennut. Mitään konkreettista ja merkityksellisen suurta ei kuitenkaan olla tehty niin julkisella kuin yksityiselläkään sektorilla sen eteen. Päinvastoin suuryhtiömme ovat karsineet juuri T&L’taan kiinteiden kulujen karsimisen yhteydessä myös – EBIT’in oleminen monissa yhtiöissä tulospalkkauksen yksi suurimpia komponentteja sen pienentäminen tässäkin suhteessa on johtanut varsin lyhytnäköiseen seuraukseen.

    Mikä se taho, joka niitä rahallisia panostuksia voisi sitten laittaa on helposti läpikäyty – rahaa ei monellakaan taholla ole tällaisiin tarkoituksiin edes potentiaalisesti: Valtio (rajallisesti alijäämän takia), eläkejärjestelmä (jolla ei ole lainmukaista ongelmaa sijoittaa VC- tai kasvua hakevaan PK -sektoriin, ainoastaan sijoituspuolen,..joka on vallassa,…mantrat siitä sijoitusten tuottavuudesta ja turvaavuudesta, mikä taas aina sopivassa tilanteessa kyllä joustaa heidän mieltymystensä mukaan. Eläkematemaatikot taas eläkeyhtiöissä ovat huolissaan juuri maksuvirtojen kasvavasta epätasapainosta, mutta he eivät ole vallassa), suuret yhtiöt (jotka siis palauttavat rahat omistajille neuvottomuudessaan ja oman tuolinsa pitämisen kosinnassaan), PWM -yksilöt. Suurin rahakasa on siis eläkejärjestelmällä, jolla siis 6%’n tuotto huomioonottaen oli Q1’n jälkeen rahaa 175mrdEUR x 6% = 185 mrdEUR ja tästä VC -sijoituksia oli TEVA -tilastoinnin mukaan n. 250-300 MEUR, eli n. 0,15%. USA’ssa eli sijoitustoiminnan Mekassa vastaava luku on jossakin 3% tienoolla tietojeni mukaan – eli Suomessa se olisi silloin n. 5,5 mrdEUR ja tuolla todellakin tehtäisiin ihmeitä ihan jo merkityksellisen boostauksenkin kannalta koko sektorille. Nyt FVCA’n tilastojen mukaan koko VC -menttä Suomessa saa 125 MEUR OPO’a ja smana verran Finnveran ja TEKES’in lainoja, eli yhteensä 250 MEUR rahoitusta. OPO -rahoitusta sai vuonna 2014 n. 400 yhtiötä ja sillä ei hommaa hoideta.

    Työpaikkoja ei synny (ei ainakaan suuryhtiösektorille), työttömyysmenot kasvavat hälyttävästi (TVR’n rahat ovat jo loppu ja Tapio Oksanen joutuu jo lainaamaan rahaa maksuihin), kuntien koko alijäämä on n. 11 mrdEUR (ja siitä katetaan lainalla 3 mrdEUR ja valtion suorilla tuilla 8 mrdEUR), valtio lainaa n. 7 mrdEUR joka vuosi, kauppatase ja vaihtotase ovat alijäämäisiä edelleen selkeösti, jne. Vientityöpaikkoja on nyt luotava: 50000 työpaikkaa sinne toisi ehkä 50000 työpaikkaa yksityiselle kotimaiselle palvelusektorille ja kummatkin ydessä mahdollistaisivat noin 70000 julkisen työpaikan säilyttämisen.

    Mutta kaikella on jo paha kiire. Nyt kun aloitetaan, saadaan tulosta aikaan juuri noin 5-6 vuoden jälkeen ensimmäisen kerran. Nyt niiaataan vielä monta vuotta ja monen perheen elämä tulee muodostumaan varsin kauheaksi – tuhon jälki tulee olemaan varsin ikävä.

  4. Roger,

    On pakko jatkaa vielä hiukan tilastoinnilla – olemme varmaan kummatkin ihmisiä, jotka käyttävät lukuja apunaan asioiden selittämisessä. Faktat tukevat aina tarinaa paremmin kuin ihan puhdas mielipide.

    Julkisuudessa on aina kiritisoitu esim. Sipilää (jonka kaikkia poliittisia kannanaottoja ja henkistä vaukaumusta en tosin jaa ollenkaan kaikissa osissa) suuren nk. Kasvuyhtörahaston perustamisesta. Ottamatta kantaa sen kokoon, olen samaa mieltä sen tarpeellisuudesta mitä suurimmassa määrin. Sen kokokin pitää kyllä olla merkityksellinen, jotta todellisia suunnanmuutoksia aikaansaadaan – ehkä 1 mrdEUR on maksimi alkuun, jolloin VC -kentän OPO -sijoitukset voitaisiin kolminkertaistaa 5 vuodeksi kokonaisuudessaan. Mutta sellainen rahasto on oltava ehdottomasti rahastojen rahasto -muotoinen ja rahojen hallinnasta vastaisivat alalla juuri nytkin rahastoja kokoonkeräävät ammattimaiset tahot osaamisineen ja kontaktiverkostoineen. Luotaisiin siis toimiva VC -rahoittaja -teollisuuskin Suomeen samalla.

    Mutta samaan aikaan on aina kritisiotu sitä, ettei Suomessa ole niin paljon ideoita, että rahalle olisi järkevää käyttöä. Tässäkin rohkenen olla eri mieltä tänään, koska VC -OPO sijoituksia saa siis vain n. kaikkinensa 400-500 yhtiötä Suomessa vuosittain ja keskimääräinen OPO -sijoitus on vain n. 250 kEUR vuodessa, millä ei kansainvälisiä ihmeitä tehdä eikä alkuunsaateta yhtään prosessiteollisuuden, kemianteollisuuden, bioteollisuuden, medikaalilaiteteollisuuden, kierrätysteollisuuden, ympäristöteollisuuden tai yleensäkään minkään merkittävästi työllistävän teollisuuden start’upia. Myös SLUSH’issa jo yksinään oli n. 1500 yhtiötä, joista rahoituskelpoisiakin n. 1000 – toinen 1000 ja enemmänkin jäi tulematta sinne syystä tai toisesta. Myös Red Herring 100 Europe Finalist kisan sato oli Suomen startup -sceneä mairitteleva: Finalisteista 28 oli suomalaisia, kun saksalaisia oli vain 23 ja ruotsalaisia 17 – voittajista 100’sta 14 oli suomalaisia. Eli akateeminen työttömyys, nuorten yrittäjähenkisyyden lisääntyminen ja aikaisemmasta poiketen suurien ja ”turvallisten yhtiöiden” houkuttelevuuden pienentyminen on johtanut aika hyvää satoon hyvien innovaatioiden kehittämisessä. Ideoita alkaa olla, mutta rahaa ei edelleenkään riittävästi kansainvälisen kasvun aikansaamiseen siihen sopivilla aloilla ainakaan – meillä 1MEUR tai sen kerrannaisen rahoituskierroksen järjestäminen on sula mahdottomuus, kun Israelissa ja USA’ssa minimikoot rahoituskierroksille ovat n. 5 mUSD, muutama peliyhtiö on toki onnistunut saamaan rahaa, mutta sekin segmentti taisi jo mennä aikamoiseksi lottoamiseksi suomalaistenkin osalta.

    Konkreettisia työpaikkoja ei synny verotuksen helpostuksilla tai kannustinloukkujen poistamisilla tai muullakaan puheenomaisilla tempuilla. Ne syntyvät osaamisen ja siihen kytketyn hankerahoituksen avulla – ja raha on juuri nyt se suurin este. Rahoitus on myös este jo käyntiinpäässeiden PK -yhtiöiden suhteen , koska Basel 3 säännösten pohjalta näiden yhtiöiden rahoittaminen pankeille on vain varsin hankalaa (vaikka PK -yhtiöt olisivat hyvin hoidettujakin on niiden koko suurin tekijä niiden rating’ille ja luottojen riskipinnan määräytymisen suuruudelle oman pääoman varaamisen suhteen pankeille –> 1 MEUR luottoa = n. 500% riskipohja, jolle tarvitaan 8%’n vakavaraisuus eli 400000 Eur OPO’a, jonka tuottovaatimus on n. 15%) – on siis ihan hölynpölyä kirjoittaa, että rahoitus ei olisi este Startup -yhtiöiden ja PK -yhtiöiden kasvulle. Kuten Vanhanenkin on paasannut: n. 2000 mrdEUR yritysluottoja poistuu seuraavien vuosien aikana EU -pankkien taseista Basel 3 -säännösten takia.

    Raha + osaaminen = työpaikkoja. Yrittäjähenkisyys on kasvanut viime vuosina valtavasti. Nyt rahaa peliin mäkilähdönkin vuoksi jo.

  5. TNE permalink

    Todelliset ongelmat ovat syvemmällä euron rakenteissa.

    Miksi Eurooppa on ongelmissa ?

    Globaali finanssikriisi jätti jälkeensä ylivelkaantuneita kotitalouksia, yrityksiä, pankkeja ja valtioita. Kaikki ne yrittävät vähentää velkojaan menoja leikkaamalla. Mutta yhden menot ovat toisen tulot. Siksi seurauksena on ollut taantuman pitkittyminen.

    Finanssikriisi oli johtanut julkisen velkaantumisen huomattavaan kasvuun lähes kaikissa euromaissa verotulojen romahtamisen ja työttömyydenhoitokustannusten kasvun myötä.

    Euroa luotaessa ei sille luotu mitään tasapainottavia tekijöitä, alijäämä rajat kyllä luotiin valtioille, mutta ei ylijäämille ja kuitenkin samalla kiellettiin EKP:n suora valtioiden luototus ja julkinen rahoitus alistettiin markkinoille.

    Näillä säännöillä ja rajoitteilla euro oli luotu vajavaiseksi valuutta-alueeksi.

    Valtioiden julkisten alijäämien raja-ongelma tuli esiin kun Yhdysvaltojen suuren finanssikriisin jäljiltä yksityinen kulutus jenkeissä voimakkaasti laski ja Kuten hyvin tiedetään niin koko maailmantalous ajautuu ongelmiin, mikäli kotimaisen kysynnän kasvu Yhdysvalloissa syystä tai toisesta sakkaa.

    Globaaleilla markkinoilla kulutuksen lasku on ollut globaalia finanssikriisin jälkeen , ja sitä on vain kiihdytetty vyönkiristys politiikan kautta. Kun kulutus laskee eivätkä yritykset saa tuotteitaan entiseen malliin myydyksi niin yritykset joutuvat vaikeuksiin ja joutuvat vähentämään työntekijöitään jotka taas edelleen laskevat kulutustaan ja seurauksena on usein YT-neuvotteluiden kierre.

    Jos yrityksiltä kysytään mikä on suurin este investoinneille on vastaus yleensä epävarmuus ja kysynnän vähyys. Silti kysyntää on meidän talouspolittisessa keskustelussa vähätelty ja huomio on kiinnitetty tarjontapuolen ongelmiin eli ongelmaa ei ole katsottu suhdanteistaan johtuvaksi.

    Meille puhutaan paljon rakenneongelmista ja todentotta rakenneongelma onkin kyseessä, mutta se on koko rahoitusjärjestelmän tasolla.

    Jos valtiolla on oma keskuspankki ja kelluva valuutta eikä se ole pahasti velkaantunut vieraassa valuutassa niin sillä ei ole konkurssiin joutumisen pelkoa, hyvänä esimerkkinä tästä on Japani, jonka valtionlainan korot ovat matalalla vaikka se on maailman velkaisin valtio. Miksi Japanin julkisen velan suuri määrä ei aiheuta sille ongelmaa ja pakota sitä tasapainottamaan budjettiaan ?

    Valtion velasta pelotellaan paljon.

    Valtion velkaantumista ei tule verrata yksityisen henkilön velkaantumiseen. Valtion velka pitäisi pyrkiä ottamaan taloutta tasapainottavana tekijänä eli taantumassa sen tuleekin kasvaa kun taas talouden ylikuumentuessa sitä tulisi pyrkiä pienentämään. Budjettitasapainoa on vain yksityisen talouden hoidassa mielekästä tavoitella.

    Lopputoteamukseksi voisi mainita, että oikeastaan
    Kreikankin ongelmista voi syyttä eurojärjestelmää ja EKP:tä.
    Alijäämämaat ovat velvoitettuja kiristämään budjettipolitiikkaansa, mutta ylijäämämaat eivät koe tarvetta elvyttää. Siksi Euroalueen sisäiset epätasapainot ovat ruokkineet kiristävien toimien kierrettä.

  6. Kiitos kommentista TNE,

    Voin olla monesta asiasta (en kylläkään kaikesta) samaa mieltä.

    Eivät euron rakenteetkaan yksinään ole syynä kaikkiin ongelmiin.

    Suomen taloudella olsii ilman euroakin ollut ongelmia kun iPhone ja Android horjutti Nokian asemaa, ja öljyn hinnan lasku Venäjän taloutta. Ja vaikka elvyttävämmällä talouspolitiikalla viime vuosina yleisestä euroalueen taantumasta olsi vältetty, silti Kreikan talous olisi ollut syvissä ongelmissa, jos velkojat olisivat vaatineet sen laittamaan tulot ja menot tasapainoon.

  7. TNE permalink

    Jos Euroopassa ei olisi yhteisvaluuttaa ainakaan nykysääntöjen mukaista niin veikkaampa, että Kreikkakaan ei olisi nyt ongelmissa. Miksi EKP ei esimerkiksi jäädytä valtioiden velkakirjoista perittävää korkoa esim. 2% tasolle niin korko pelko poistuisi välittömästi ?

    • Tietysti Kreikalla ei olisi ongelmia, jos joku ulkopuolinen taho olisi valmiina rahoittamaan maan alijäämiä ikuisesti.

  8. TNE permalink

    kuten oma keskuspankki ?

  9. Oma valuutta auttaisi sopeuttamistoimien läpiviennissä, palkkoja ja julkisia menoja voisi alentaa antamalla valuutan heiketä.

    Oma keskuspankki ei voi kuitenkaan rahoittaa sen, että Kreikka jatkaisi elämistään yli varojen, kun ulkomaiset kauppakumppanit tuskin tyytyisivät ottamaan drakmoja maksuna toimietetuista tavaroista ja palveluista,

  10. TNE permalink

    ”..eläminen yli varojen…”, niin siinäpä vasta visainen kysymys kun puhutaan valtion mahdollisuuksista velkaantua oman keskuspankin tapauksessa, mikä sen rajan määrittää ja miksi ?

  11. Yksinkertainen vastaus kun puhutaan tuontitavaroiden ja palveluiden rahoittamisesta: raja tulee vastaan kun keskuspankin valuuttavaranto on tyhjennetty.

    Jos puhutaan kotimaisten ostojen rahoittamisesta rajana on omien kansalaisten valmius pitää hallussaan käteistä, muuten lopputuloksena on hyperinflaatio kuten selitin tässä:

    https://rogerwessman.com/2014/01/30/keskuspankki-ei-voi-rahoittaa-valtiota-tyhjasta/

Korjaa, jos olen väärässä. Kerro, jos olet toista mieltä. Kysy, jos jotain jäi epäselväksi. Lähtökohtaisesti kommentit julkaistaan välittömästi ilman erillistä hyväksyntää. Kommentit voivat kuitenkin juuttua, jos Wordpress tulkitsee niitä spämmiksi (esimerkiksi kommenttiin sisältyvien linkkien johdosta) jolloin ne tulevat näkyviin manuaalisen hyväksynnän jälkeen.

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s