Mistä tiedämme jos koroissa on kupla?

Kirjoitin viime viikolla, että korkokupla on nyt puhkeamassa. Tämä herättää jälleen kysymyksen, mitä tarkoitetaan kuplalla.

Löyhästi voidaan sanoa, että markkinoilla on ollut kupla aina kun hinnat ovat olleet korkealla ja sen jälkeen tulleet alas, kuten euroalueen valtionlainojen kohdalla on viime viikkoina tapahtunut. Tällainen sanojen käyttö ei kuitenkaan jätä kupla-sanalle paljon informaatio-arvoa, jos jokainen merkittävä liike markkinahinnoissa on kupla.

Useimmiten kuplalla tarkoitetaan tilannetta, jossa markkinoiden hinnoittelu on irtautunut todellisuudesta. Hinnoittelulle ei löydy järkeviä perusteluita. Tällöin kuplan olemassaoloa voidaan todeta ennen sen puhkeamista.

On kuitenkin monta järkevää syytä miksi elämme nyt alhaisten korkojen aikaa. Mistä me tiedämme, että korot ovat nyt olla alhaisempia kun mitä niiden pitäisi tämän hetkisillä talousnäkymillä olla?

Kuplalle on toinen mielestäni kaikkein valaisevin määritelmä, jossa fokusoidaan siihen psykologiseen prosessiin, joka luo markkinoille kuplia. Kupla on itseään ruokkiva nousukierre, jossa hintojen nousu ruokkii odotuksia hintojen noususta mikä saa sijoittajia ostamaan ja siten kurssit nousemaan. Sijoittajien ostot eivät perustu sijoituskohteen tuottamaan kassavirtaan, vaan ainoastaan toiveisiin siitä, että joku ostaa sijoituskohteen vielä kalliimmalla. Tällöin ollaan selkeästi, kuplassa – jollekin jää vääjäämättä Musta-Pekka käteen.

Tässä mielessä korkomarkkinoille oli selkeästi muodostunut kuplaa. Sijoitusta pitkiin valtionlainoihin on vaikea perustella kassavirralla, kun niiden korot ovat negatiivisia, kuten kirjoitin pari kuukautta sitten todetessani, että on aika myydä korkorahastoja. Ainoa järkevä perustelu sijoittaa pitkiin valtionlainoihin oli toive siitä, että joku ostaisi niitä vielä kalliimmalla. Korkorahastojen toteutuneet hyvät tuotot saivat sijoittajia kasvavassa määrin laittamaan rahojaan pitkiin korkorahastoihin.

Toki voidaan sanoa, että sijoittajat olivat valmiita maksamaan korkoa siitä, että euroalueen valtiot lähivuosina pitäisivät heidän rahansa turvassa. Tuskin kovin moni alkuvuonna pitkiin korkorahastoon sijoittanut kuitenkin mielsi, että laittoi rahansa sijoituskohteeseen joka tuottaa negatiivista tuottoa.

Tämä ei tarkoita, että korot nyt räjähdysmäisesti nousevat. EKP on edelleen ostopuolella ja tulee pitämään ohjauskorot alhaisena pitkänä. Itseään ruokkiva nousukierre on kuitenkin katkaistu, ja jos pitkät korot jälleen kääntyvät selkeästi negatiivisiksi on syytä olettaa, että viime viikkojen arvojen laskuista visautuneina myyjiä herkemmin nähdään.

Pitkien korkojen viimeaikaisella nousulla on tietysti talouskasvua vaimentava vaikutus. Vaikka pitkät korot nyt ovat korkeampia kuin vuoden alussa, selitän tässä miksi ei kuitenkaan voi sanoa, että EKP toimet olisivat olleet tehottomia. Korkojen nousu on auttanut euroa vahvistumaan mutta, euron toipuminen ei vielä hautaa kasvutoiveita, koska euro on vielä selkeästi heikompi kuin vuoden alussa.