Skip to content

Talous ja taikausko

by : 22.6.2015

Sain tilaisuuden juhannuksen alla pohtia ylen haastattelussa miten paljon talouden toiminta on ihmisten, joskus hatarasti todellisuuteen perustuvien, uskomusten varassa.

Oli tosin hivenen kyseenalainen kunnia edustaa ekonomistikuntaa jossa toinen haastateltu, tulevaisuustutkimuksen professori Markku Wilenius, leimaa ekonomisteja nykyajan papistoksi joka keskiaikaisen katolisen kirkon tapaan levittää taikauskoa kansalle.

Vertaus keskiaikaisten katolilaisten pappien asemaan tuntuu pöyristyttävältä. Kyseenalaistavatko ekonomistit uskomustensa perusteella empiiriseen tutkimuksen perustuvia havaintoja, kuten sen pyöriikö maapallo auringon ympärillä? Joutuvatko ekonomistien sanomia kyseenalaistavat noitavainojen kohteeksi, poltetuksi roviolle?

Toki ekonomistit eivät ole erehtymättömiä. Päinvastoin kun paavin kohdalla kukaan ei myöskään väitä niiden sitä olevan.

Olen yleensä pyrkinyt olemaan reagoimatta tällaiseen loukkaavaan nimittelyyn, ja fokusoida keskustelemaan asiasta.

Asiallisesti Wileniuksen ainoa perustelu haastattelussa näkemykselleen siitä, että ekonomistien puhe on pelkkää taikauskoa on, että ekonomistien ennusteet ovat olleet täysin vääriä. Konkreettisena esimerkkinä kyvyttömyys ennustaa vuoden 2008 finanssikriisiä.

Talouden ennustaminen on enemmän taidetta kuin tiedettä, kuten olen aikaisemmin kirjoittanut. Ennustaminen on haastavaa, tutun sanaparren mukaan erityisesti tulevaisuuden ennustaminen. Sellaista kaikkitietävää ihmistä tai ihmisryhmää ei ole, joka pystyisi hahmottamaan koko yhteiskunnan toiminnan ja ottaa kaikki tulevaan kehitykseen vaikuttavat tekijät huomioon.

En tiedä ovatko Markku Wilenius ja muut tulevaisuustutkijat poikkeuksellisen erehtymättömiä ennustajia. Nopealla vierailulla hänen blogisivuillaan löysin ainakin jutun Why do we fail to see the future? joka asiallisesti käsittelee ennustamisen vaikeutta. Hän myös kertoo yhteyksistään Rooman kerhoon, joka ehkä tunnetaan parhaiten 70 –luvulla julkaistuista skenaarioistaan siitä miten kaikki keskeiset uusiutumattomat luonnonvarat ehtyisivät ennen viime vuosituhannen loppua.

Se että emme kovin suurella varmuudella pystytä ennustamaan tulevaisuutta, ei kuitenkaan todista taloustiedettä taikauskoksi. Vaikka kukaan ei pysty ennustamaan lento-onnettomuuksia, tämä ei todista, etteivätkö ilmailualan insinöörit tietäisi paljon lentokoneiden toiminnasta.

Kuten kaikki vertaukset tämäkin vertaus tietysti ontuu. Ainakin yksi yhdistävä tekijä kuitenkin on; onnettomuuksien ja taantumien ennustaminen on luonnostaan vaikeata osittain koska ennusteet vaikuttavat tulevaisuuteen. Jos luotettavasti pystytään ennustamaan lentoturmaa, kyseistä koneetta tuskin päästetään lentoon. Jos luotettavasti pystyttäisiin ennustamaan talouskriisejä riittävän ajoissa, tämä toivottavasti saisi aikaan poliittisia toimia kriisin ehkäisemiseksi.

Mainokset
9 kommenttia
  1. Julle permalink

    Mielestäni Wileniuksen ajatus ei ole täysin väärä, vaikkakin ehkä hän sekoittaa mm. poliitikkojen ja median roolia mukaan. Ja kyse ei ole yksinomaan kyvystä ennustaa tulevaa, vaan myös selittää aiempia tapahtumia.

    Hyvänä esimerkkinä vaikka tämä Reihart & Rogoffin tunnettu yksittäinen virhe, jonka perusteella puolusteltiin austerity-politiikkan välttämättömyyttä velka-asteen noustessa. Keskeinen virhe tässä toki oli se, että poliittiset päättäjät käyttivät siekailematta hyväkseen omaa kantaansa tukevaa akateemista tuotantoa unohtaen lähdekritiikin. Mutta herää toisaalta kysymys, että miksi ekonomistien keskuudessa ei vallitse tämänkaltaisista asioista selkeää konsensusta, joka vastustaisi ilmeisen järjettömiä talouspoliittisia päätöksia?

    Löytyy myös metodologisia koulukuntaeroja, kuten esim. Yhdysvaltain freshwater & saltwater-koulukuntien erot, jotka ainakin ovat tämä talouskriisin alussa olleet vaikuttavia ja jossa freshwater-koulukunnan keskeisenä pontimena ovat käsittääkseni olleet teorioita yksinkertaistavat, mutta liiallisen epärealistiset ja ekotistisesti idealistiset näkemykset ihmisten käyttäytymisestä. (Ymmärtääkseni esim. Björn Walhroos edustaa tätä ajattelua.)

    Toisaalta sitten löytyy mm. Itävaltalaisen koulukunnan empirisminvastaisia näkemyksiä, jotka kummallisina historiallisina jäänteinä ovat edelleen jääneet kummittelemaan nykypäivänä ja joilla on vannoutunut kannattajakuntansa, jolla on merkittävää taloudellista ja poliittista vaikutusvaltaa.

    Ja sitten on toki nämä jälkikeynesiläiset MMT-teoreetikot, yms. heterodox-ihmiset, joiden ajatustenjuoksua on usein vaikea ymmärtää.

    Ehkä hyvä vertauskuva ei niinkään ole keskiaikainen papisto, vaan antiikinaikainen papisto, jossa jumalien tahdon tulkinnasta löytyy paljonkin valinnanvaraa. Tai näin ainakin maalikon silmissä.

  2. TNE permalink

    Valtavirtainen taloustiede ei ole pystynyt selittämään kaikkia nykyisiä taloussääntöjä, miksi 60% tason ylitys valtion velkaantumisessa olisi vahingollinen ? Saksalla velkaantuminen on jo yli 80% luokkaa, miksi se ei ole ongelmissa ?
    Jälkikeynesiläiset pitävät kokonaiskysynnäntasoa määräävänä tekijänä talouskasvun kannalta. Tätä kysynnän merkitystä on jatkuvasti vähätelty valtavirtaisessa talousajattelussa. Jenkkienkin talouskasvun anemia alkuvuodesta selitetään ankaralla talvella, eikä kokonaiskysynnän heikolla tasolla.

  3. Kiitos kommenteista,

    Julle,

    Voimme varmasti olla samaa mieltä siitä, että ekonomistitkaan eivät ole erehtymättömiä. Reinhartin ja Rogoffin laskelmissa paljastunut virhe on tästä ainoastaan yksi esimerkki.

    Tämän perusteella on kuitenkin kohtuutonta leimata kaikkia ekonomisteja taikauskon levittäjiksi. Reinhartin ja Rogoffin virhehän ei ollut minkään jumalalalta saadun ilmestymän levittäminen. Nehän esittivät empiiriseen tutkimukseen perustuvan havainnon, joka tarkemman tarkastelun perusteella ei pitänyt paikkaansa.

    Aivan toinen asia on sitten se, kuten toteatkin, että jotkut poliitikot ottivat tämän yhden empiirisen havainnon tarkoituksenmukaisesti jumalallisena totuutena.

    Ekonomistien näkemyksissä ja erityisesti politiikkasuosituksissa on toki eroja, mutta ainakin henkilökohtaisesti koen, että perusfaktoista vallitsee varsin suuri yhteisymmärrys. Useimmista ekonomistien esittämistä väittämistä voin olla samaa mieltä.

    Se että löytyy ekonomisteja, jotka esimerkiksi poliittisen ideologian motivoimina esittävät kummallisia näkemyksiä ei sekään perustele kaikkien ekonomistien leimaamista. Ei biologiakaan ole taikauskoa, vaikka löytyykin biologeja jotka uskovat luomisoppiin.

    Mainitsemistasi koulukunnista tunnen itse parhaiten itävaltalaisen koulukunnan, joka nykyään elää lähinnä osana oikeistolaisesta poliittisesta liikkeestä. Vastaavasti jälkikeynesiläiset vaikuttavat olevan ensisijaisesti vasemmistolaisia aktivisteja. ”Freshwater-ekonomistit” ovat käsittääkseni osittain menneet harhaan, kun ovat kehittäneet liian monimutkaisia teoreettisia malleja.

    Koulukunnat eivät myöskään edusta mitään täysin erillisiä ”uskontoja”. Itävaltalaisella koulukunnalla, erityisesti Friedrich Hayekilla, on ollut tärkeitä oivalluksia esimerkiksi markkinoiden toiminnasta informaation välittäjänä, joita minä ja moni muu ”valtavirta”-ekonomisti olemme omaksuneet. Käytyäni keskustelua muutaman jälkikeynesiläisen kanssa voin myös todeta, että monesta keskeisestä kiistakysymyksestä oltiin vähemmän eri mieltä kuin miltä jälkikeynesiläisten retoriikan perusteella ensin vaikutti.

    TNE,

    Taloustiede ei todellakaan ole pystynyt perustelemaan euroalueen 60 prosentin velkaantumiskattoa, eivät tietääkseni jälkikeynesiläisetkään? Ne nyt vain heijastavat poliittisia sopimuksia jotka rajoittavat talouspoliittista liikkumavaraa jos niitä halutaan kunnioittaa.

    Yhdysvaltain kasvun alkuvuoden notkahdus voi toki hyvin selittyä kysynnän heikkoudella, mutta silloin täytyy perustella miksi kysynnän kasvu yhtäkkiä hyytyi. Paras selitys oli talvisää, joka piti ostajat kotona. Heijastaa minun mielestä lähinnä uskonnollista fanatismia kieltää, että talvisää myös vaikuttaa taloudelliseen aktiviteettiin häiritsemällä esimerkiksi rakentamista.

  4. TNE permalink

    Näyttää siis siltä, että 60 % velkaantumiskattoa ei ole perusteltu millään taloudellisella realiteetilla, eikö ole aika hassua, että sitä silti käytetään mm. ”velkaantumispelko puheissa”. Alijäämä- raja on toinen poliittinen sopimus, joka lienee perustuu … johonkin.

    Jos euro olisi enemmän taloudellinen liitto kuin poliittinen niin luulisi siinä olevan enemmän vakautta kuin siinä nykyään on.

    Mielestäni Jenkkien kysyntä ei ole koskaan palautunutkaan samalle tasolle kuin se oli ennen finanssikriisiä, suhdanneongelma on siitä kimurantti, että se ei tule mitenkään nopeasti vaan hiljaa hiipien, joten sen selvä syy-seuraus suhteen osoittaminen on hankalaa.

    • n.n permalink

      Euroalueen kuuluisa ”kuudenkymmenen prosentin sääntö” on peräisin euroon ensimmäisessä vaiheessa liittyneiden maiden sen hetkisten valtionvelkojen BKT-suhteitten keskiarvosta, muistaakseni vielä ihan puhtaasti aritmeettisesta sellaisesta, koska painotuksista ei päästy sopuun.

      Voinee siis todeta että ei, se ei todellakaan perustu mihinkään taloudelliseen realiteettiin vaan ainoastaan sattumaan.

  5. Asianharrastaja permalink

    Nyt kun puhutaan erilaisista oudoista uskomuksista niin nostaisin esille NAIRUn ja siihen liittyvän potentiaalisen tuotannon käsitteet. Niillä onnistutaan toistuvasti tekemään tyhjäksi vaatimukset elvyttävämmästä talouspolitiikasta suhdannekuopassa, meillä ja muualla, koska niillä ”osoitetaan” että elvytys ei kannata. Kas kun laskentakaava on sellainen, että mitä huonommin menee, sitä mahdottomampaa on että menisi paremmin koska heti jos menee vähän paremmin, siitä ei seuraa muuta kuin inflaation kiihtyminen. Kreikassa esimerkiksi nyt vallitsee yli 20 % työttömyys jolloin luulisi että elvytyksen tarve ja elvytyvara on suuri, mutta hui hai ! NAIRUksi arvioidaan nyt noin 18 % joten eihän elvytyksellä saada oikeastaan mitään muuta aikaan kuin kiihtyvää inflaatiota heti kun ensimmäiset elvytystoimet on saatu käyntiin. Kun ollaan nimittäin syvästä lamasta huolimatta hyvin lähellä potentiaalista tuotantoa joka on laman aikana laskenut niin että se on hyvin lähellä nykytasoa. Eli kun on kerran kuoppaan pudottu niin sieltä ei voida päästä pois, ei kannata elvyttää, voidaan vain kiristää vyötä lisää ja toivoa parasta. Tämä on mielestäni kokolailla absurdia sillä miksi ihmeessä inflaatio alkaisi nyt kiihtyä 18 % työttömyyden alittuessa jos inflaatio ei ollut ongelma ennen finanssikriisiä jolloin työttömyys oli paljon matalampi ? Kuitenkin talouden resurssit eli työvoima ja pääomakanta ovat (vielä) tallella, ja vajaakäytössä ?

    • Kiitos kommentista.

      Todellakin Nairusta ja potentiaalisesta tuotannosta esiintyy varsin kummallisia arvioita. Nämä perustuvat useimmiten mekaanisiin laskukaavoihin, jotka toimivat huonosti pitkäaikaisessa taantumassa.

      Kreikan kohdalla tosin harvoin tuotantokuilu nähdään tärkeimpänä elvytystä rajoittava tekijä vaan huolet maan velkaantumisesta. Tuksin kukaan on sitä mieltä, että maan tuotantokuilu olisi nolla.

  6. Asianharrastaja permalink

    Hei, varmaan on niin että myös huoli velkaantumisesta vaikuttaa – yhdistettynä pieneen tuotanto kuiluun, joka on seurausta NAIRUn laskentatavasta. Helposti siinä tehdään johtopäätös että elvyttää ei kannata, kun kerran velkaa on paljon ja tuotantokuilukin on ”niin pieni” vaikkei nolla olisikaan. Siinä sitten yleensä käy niin että kiristetään vain lisää mikä vain pahentaa tilannetta. Eli talouspolitiikan ”päätöksentekosysteemi” on viritetty niin että se tuppaa aliarvioimaan tuotantokuilun kokoa ja tuottamaan myötäsyklistä finanssipolitiikkaa pitkään jatkuneessa taantumassa, juuri kun vastasyklisyydelle olisi enuten tarvetta. Tämä näkyy erityisen selvästi Kreikassa mutt pienemmässä mittakaavassa näin on nähdäkseni käynyt myös Suomessa.

    • Julle permalink

      Ainakin Euroopan komissio käyttää karkeita arvioita tuotantopontentiaalista, jotka perustuvat jonkinmittaisen aikajakson trendin seurantaan (harmittavasti en löytänyt tähän hätään linkkiä väitteeni tueksi). Kyse on käsittääkseni standardivälineestä, jolla alan akateemikot arvioivat talouden potentiaalia tutkimuksissaan, jota siis väärinkäytetään talouspoliittisena ohjenuorana.
      Tällä tavalla todellakin helposti aliarvioidaan tuotantopotentiaalia pitkittyneessä taantumassa, joka sitten vaikuttaa mm. näihin (ironisesti nimetyn) Vakaus- ja kasvusopimuksen mielivaltaisiin alijäämä ja velkasuhdetavoitteisiin, jotka ovat ns. ”suhdanne korjattuja” samalla puutteellisella menetelmällä.

      Kreikassa ei tarvita niinkään vastasyklistä talouspolitiikkaa vaan myötäsyklisen höllentämistä ja vastasyklisen lisäystä euroalueella kokonaisuudessaan. Samoin Suomessa, mutta pienemmässä määrin. Nykyisen hallituksen kaavailemat monet haitalliset leikkauksen ovat siten pitkälti tarpeettomia, jos euroalueelle kokonaisuudessaan saataisiin jotain tolkkua.

Korjaa, jos olen väärässä. Kerro, jos olet toista mieltä. Kysy, jos jotain jäi epäselväksi. Lähtökohtaisesti kommentit julkaistaan välittömästi ilman erillistä hyväksyntää. Kommentit voivat kuitenkin juuttua, jos Wordpress tulkitsee niitä spämmiksi (esimerkiksi kommenttiin sisältyvien linkkien johdosta) jolloin ne tulevat näkyviin manuaalisen hyväksynnän jälkeen.

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s