Suomessa hyvää ja huonoa deflaatiota
Suomen deflaatio kiihtyi syyskuussa selkeästi uusiin pohjalukemiin. Suurin syy tähän oli öljyn hinnan lasku, mikä on Suomen talouden ja kuluttajien ostovoiman kannalta pelkästään hyvä asia. Kautta linjan hintojen nousu on kuitenkin ollut vaimeata, mikä on ristiriitaisempi uutinen. Inflaatio on nyt euroalueen keskiarvoa hitaampaa, mikä on seurausta maamme muita maita heikosta talouskehityksestä. Toisaalta hintojen lasku kielii kilpailukyvyn parantumisesta mikä on tulevan talouskehityksen kannalta rohkaisevaa.
Deflaation kiihtyminen syyskuussa selittyy lähinnä kahdella tekijällä. Polttoaneiden hintojen kiihtyneellä laskulla, joka heijastuu erityisesti liikenteen ja asumisen kustannuksiin, sekä vaatteiden hintojen nousun hyytymisellä. Lisäksi elintarvikkeiden hintojen lasku hivenen nopeutui. Muissa ryhmissä ei suuria muutoksia nähty, mutta kautta linjan inflaatio on varsin vaimeata.
Puhdistettuna polttoaineiden hintojen laskun vaikutuksesta hinnat ovat olleet viimeisen vuoden aikana keskimäärin suurin piirtein muuttumattomia. Toinen merkittävä inflaatiolukemia alaspäin painava tekijä on ollut elintarvikkeiden hinnat. Molemmista näistäkin puhdistettuna inflaatio on pysynyt hitaana, joskin viime kuukausina varsin vakaana.
Kansainvälisesti huomiota kiinnitetään paljon inflaatioon poislukien ruoka ja energia, koska se kertoo paremmin kuin kokonaisinflaatio talouden kehityksestä johtuvista hintapaineista. Ruoan ja energian hintoja heiluttaa herkästi tilapäistekijät (levottomuudet lähi-idässä, sää) jolla ei ole mitään tekemistä talouden trendien kanssa. Tilastokeskuksen julkaisusta ei näitä numeroita löydy, joten olen itse karkeasti näitä laskenut.
Suomen kohdalla elintarvikkeiden hintojen viimeisein vuoden laskun takana on myös kauppojen kiristynyt kilpailu, ”halpuuttaminen”, joka heijastaa laajemmin taloudessa vallalla olevia paineita. Heikon taloustilanteen myötä yritysten hinnoitteluvoima heikkenee. Vaatteiden hintojen kehitys osittain heijastaa samoja tekijöitä, joskin kuukausiluvut heiluvat herkästi esimerkiksi alennusmyyntien ajoituksesta johtuen.
Puhdistettuna ruoasta ja energiasta inflaatio on joka tapauksessa vaimeata. Suomen inflaatio onkin hidastunut rajummin kuin muualla euroalueella, ja on nyt selkeästi euroalueen keskiarvoa hitaampi. Tältä osin deflaatio on pitkälti oire maamme heikosta talouskehityksestä.
Deflaatio on huolestuttava nimenomaan oireena talouden heikosta kysynnästä. Olkoon syy mikä tahansa, kuluttajahintojen lasku silti sinällään kasvattaa kuluttajien ostovoimaa. Ongelmana on, että hintojen laskupaineet samalla vastaavasti heikentävät myyjien tuloja.
Siltä osin kun elintarvikkeiden hintojen lasku tulee siitä, että kiristyvä kilpailu kaventaa kaupan ylisuuria katteita voimme olla halpuuttamisesta iloisia. Kaupan heikko myyntikehitys heijastuu kuitenkin myös esimerkiksi kaupan työntekijöiden tulokehitykseen ja työllisyyteen, eikä ainoastaan katteiden kaventumisen.
Toisaalta hintojen lasku suhteessa muuhun euroalueeseen indikoi, että taloutemme kilpailukyky paranee. Hintojen kehitys tekee sekä suomalaisille että muiden euromaiden kansalaisille hivenen houkuttelevammaksi ostaa suomalaista. Kuluttajahinnat eivät ole toki tästä paras mittari, koska se heijastaa meidän kuluttamiemme tuotteiden eikä vientituotteiden hintoja.
Se että maltillinen palkkakehitys heijastuu myös kuluttajahintoihin tarkoittaa myös, että palkkamaltin (tai esimerkiksi lomarahojen alentamisen) vaikutus ostovoimaan ja kotimaiseen kulutukseen ei ole niin suuri kun miltä ensin vaikuttaa.
Eli kaiken kaikkiaan meidän pitäisi olla iloisia siitä, että hinnat reagoivat heikkoon talouskehitykseen laskemalla. Vielä parempaa olisi, jos talouskehitys ei antaisi syytä yleiseen hintojen laskuun.
Roger Wessman 
Ihan järkevää analyysia. Moni tuntuu unohtaneen, että Suomi pyrkii kustannuskilpailukyvyn palauttamiseen parhaillaan. Deflaatio on nyt toivottava ilmiö, kun taas inflaatio olisi myrkkyä viennille kustannuskilpailukyvyn palauttamisen kannalta ajatellen. Bkt tulee laskemaan, mutta se ei ole huolestuttava asia vaan päinvastoin melkein toivottava (kust.kilpailukyvyn palauttamiseen kuuluva) asia.
Hyvä muistaa, bkt on vain mittari, sen kasvu ei itsetarkoitus. Taloudellisen toimeliaisuuden ennallaan pysyminen tässä tilanteessa hyvä saavutus vaikka bkt laskisi. Kun palkkoja ja etuuksia lasketaan, deflaatio tukee ostovoiman säilymistä, ja se taloudellisen toiminnan ennallaan pysymistä vaikka yritysten tulot pienenevätkin. => Kaikki talkoissa mukana.
Normaalitilanteessa yritysten tulojen kasvaminen kertoo kasvusta. Mutta nyt viennin vetämään saaminen tavoite. Yritysten nollakasvua voi pitää nyt hyvänä tuloksena, deflaatiota ok:na, bkt:n laskua ymmärrettävänä jne. Kun sisäinen devalvaatio Suomen lääkkeenä nyt, on taloudellisille odotuksillemme tehtävä myös sis.devalvaatio. Muutoin arvioidaan mittarit ja tulokset pieleen. Alkaisin tuijottamaan mieluummin työttömyyskäyrien kehitystä sen arvioimiseksi alkaako meillä menemään taloudessa paremmin.
Sis. devalvaation ikävä puoli on, että valtion tulot tulevat pienenemään, mutta positiivisesti myös tulonsiirrot vähenevät, kustannukset alentuvat, sekä palkkakulut pienenevät.
Näin ajattelisin, mutta tarkemman matematiikan jätän muille.
EKP:n rahapolitiikka on epäonnistunut eikä tule onnistumaan tästä oli hyvä dialogi-kirjoitus jo viime vuoden vaihteessa Suomen seuratuimmalla talousblogilla.
http://blogit.image.fi/rahajatalous/talouspuhetta-julkisesta-keskustelusta-ja-ensi-vuoden-nakymista/#more-4772
Paras kohta:
”Ongelma on nyt siinä, että EKP ei ole vielä edes aloittanut kauan toivottuja massiivisia määrällisen helpottamisen ohjelmia. Jossain välissä se ne aloittaa ja sitten odotamme niiden tehoavan. Koska euroalue on todella syvässä lamassa, niiden teho ei riitä. Näin ollen arvottomassa EKP-näytelmässäkin vain tuhraantuu aikaa. Olisi parempi, jos EKP aloittaisi kaikki erityistoimensa mahdollisimman pian, jotta pääsisimme keskustelussa viimein siihen vaiheeseen, jossa finanssipolitiikan välttämättömyys tunnustetaan.”
Kiitos kommenteista,
Äitimuori,
Olen samaa mieltä, että BKT:n kasvu ei ole itsetarkoitus – mutta vielä vähemmän viennin kasvu sitä on. Vienti ja tuotanto ovat molemmat ensisijaisesti välineitä kestävän hyvinvoinnin rakentamisessa. Nimenomaan vientiä kasvattamalla sisäisellä devalvaatiolla saamme BKT:n kasvuun ja varoja niin yksityisen kuin julkisen kulutuksen rahoittamiseen.
TNE,
Kiistatta EKP ei ole saavuttanut tavoitteitaan. Itse arvion tämän johtuvan siitä, että rahapolitiikka on ollut liian kireä. EKP on tehnyt liian vähän liian myöhään. Sen sijaan alustavasti näyttää kuitenkin siltä, että EKP:n toimet ovat alkaneet jonkun verran purra. Euroalueen talouden kasvu on hitaasti kiihtynyt tämän vuoden aikana. Luotonanto, investoinnit ja kulutus ovat piristyneet. Työttömyys on laskussa. Viennin kasvu on euron heikkenemisen myötä myös vauhdittunut.
Toki talouskehitykseen vaikuttaa muutkin tekijät kuin rahapolitiikka. Talouskasvun piristymistä on auttanut se, että finanssipolitiikan kiristyminen on hidastunut. Silmiinpistävää kuitenkin on, että talous on kehittynyt viime vuonna alkaneen rahapolitiikan keventymisen jälkeen aivan sillä tavalla kun olisi ollut syytä odottaa jos rahapolitiikka vaikuttaisi talouskasvuun.
Elintarvikkeiden hintojen laskun taustalla lienee paitsi kauppojen kilpailutilanne, myös idän tapahtumat. Kun vienti itään on estetty poliittisin päätöksin, on elintarvikkeista riittänyt rajan tällä puolen tarjontaa, ja hinnat ovat sen seurauksena koko tuotantoketjussa laskeneet, vaikka vientiä EU-maihin onkin kyetty lisäämään. Elintarviketeollisuuden uusimmassa talouskatsauksessa todetaan:
”Elintarvikkeiden valmistusmäärät ovat alentuneet viennin supistumisen myötä, mutta kotimarkkinoiden myynti on myös vähentynyt. Tuotannosta menee vientiin noin 15 %. Tuontikin vähenee, sen osuus ei ole lisääntynyt. Heikkoa kehitystä selittänee se, että kuluttajat tinkivät ja ostavat halvempia tuotteita. .”
Click to access Elintarviketeollisuuden_talouskatsaus_3_2015.pdf
Elintarvikkeiden hintojen lasku on ilmeisesti ainakin osin seurausta elintarvikeviennin ongelmista. Onko sellainen ”hyvää” vai ”huonoa” deflaatiota?
Kuluttajahintaindeksiä varten seurataan nykyisin kuukausittain yhteensä kai 500 valikoidun hyödykkeen hintakehitystä eri liikkeissä. Siinä, missä vaikkapa polttoaineilla on selkeähkö litrakohtainen markkinahinta, vaatteiden kohdalla on hyvinkin erilaisia hintahaitareita tuotteesta riippuen. Seurattavia vaatteita ja jalkineita indeksiä laadittaessa lienee kymmeniä, kun taas vaihtoehtoisia vaate- ja jalkinetuotteita kuluttajien ostettaviksi on kansainväliset verkkokauppavaihtoehdotkin huomioiden kai jo miljoonia. Se, että Suomessa tehtävästä vaatekaupasta yhä suurempi osa on siirtynyt ja siirtymässä kansainvälisiin verkkokauppoihin herättää kysymyksiä myös kilpailukykyasioista.
Kiitos hyvästä täydennyksestä,
Todellakin itäviennin varmasti ovat osatekijä elintarvikehintojen laskussa. Ja täydellisyyden nimessä olisin voinut mainita kaupan työntekijöiden lisäksi elintarviketeollisuutta hintojen laskupaineista kärsivänä.
Siinä mielessä tämä on selkeästi Suomen näkökulmasta huonoa deflaatiota, että se leikkaa suomalaisten tuloja.
Vaatteiden hintakehityksen mittaamine on todellakin tilastokeskukselle hyvin haastavaa.
Minulla on vähän ongelmia tämän käsitteen kanssa. Kustannuskilpailukyvyn paraneminen vaatii kilpailijamaita alhaisempaa inflaatiota mutta eikö deflaatio, siis ymmärtääkseni koko kansantalouden hintatason jatkuva lasku ole kuitenkin aina huono juttu talouden kannalta ? Paitsi ehkä väliaikaisena ilmiönä. Jos deflaatio piristää kokonaiskysyntää niin voidaanko silloin enää puhua deflaatiosta sanan varsinaisessa merkityksessä ?
Kiitos hyvistä kysymyksistä,
Yritän lyhyesti selkeyttää miten ajattelen
Deflaatio, eli yleisen hintatason lasku, voi tapahtua useasta syystä.
Talouden ajautuminen deflaatioon siitä syystä, että kokonaiskysyntä on liian heikko ylläpitämään täystyöllisyyttä, on aina huono asia.
Deflaatio johtuen kasvavasta tarjonnasta (teknologinen kehitys kasvattaa tuottavuutta ja painaa hintoja alaspäin, öljyn hinta laskee koska uutta tuotantoa tulee markkinoille) ei yleensä ole kovin ongelmallinen ilmiö.
Ongelmana kokonaiskysynnän heikkoudesta johtuvassa deflaatiossa ei sinällään ole hintojen lasku, vaan se, että kokonaiskysynnän heikkous lamauttaa tuotantoa. Itse asiassa jos kokonaiskysyntä (= kuinka paljon rahaa ollaan valmiita käyttämään tavaroiden ja palveluiden ostoon) heikkenee on parempi, jos hinnat ripeästi laskevat, jolloin alempi kokonaiskysyntä paremmin riittää ylläpitämään taloustuotantoa. Koska hinnat (erityisesti palkat) eivät ole täysin joustavia, kokonaiskysynnän heikkeneminen kuitenkin yleensä myös johtaa talouden taantumaan.
Tämäkin on yksinkertaistus, koska kokonaiskysyntä ei ole riippumaton hintatasosta. Jos hinnat, ja siten tulot, laskevat tämä heikentää kokonaiskysyntää. Siten ainakin periaatteessa on mahdollista, että talous ajautuu loputtomaan deflaatiokierteeseen jossa kokonaiskysyntä jatkuvasti supistuu.
Suomen kohdalla kuitenkin merkittävä osa kokonaiskysynnästä tulee viennistä, jota suomalainen deflaatio vahvistamalla kilpailukykyä pikemmin piristää, josta syystä tällaista negatiivista kierrettä ei ole syytä pelätä.
Koko euroalueen tasolla kilpailukyvyn paraneminen on kuitenkin nollasummapeliä. Ne maat joiden hinnat laskevat vauhdikkaimmin, hyötyvät muiden kustannuksella. Kaikkien euromaiden kannalta on siten tärkeätä, että saadaan vahvistettua kokonaiskysyntää euroalueella.
Olen aikaisemmin yrittänyt selittää asian tassa:
https://rogerwessman.com/2014/12/11/deflaatio-hyva-paha-ja-ruma/