Skip to content

Löydä viisi virhettä

by : 20.11.2015

Haastoin eilen Twitterissä etsimään virheellisiä tai harhaanjohtavia väitteitä Daily Telegraphin sensaatiohakuisista jutuistaan tunnetun Ambrose Evans-Pritchardin Suomi-artikkelista.

Twitter

Tehtävä ei ole kovinkaan haastava. Ambrose Evans-Pritchard ei kuulu niihin, joka antaa tosiasioiden olla rajoitteena hyvän tarinan kertomiselle.

Yksiselittäisiä virheitä ovat mm

  • Risto Ryti was Finland’s great inter-war economist
  • deeper and more protracted slump than the post-Soviet crash of the early 1990s Pitkäkestoisempi kyllä, mutta syvempi?

 

Teknisesti korrektia, mutta tarkoituksenmukaisesti harhaanjohtavaa ovat esimerkiksi väitteet, että

  • Industrial orders fell 31pc in September Kyllä, mutta syyskuun lukema on poikkeus joka ei kuvaa talouden tämän hetkistä tilaa. Pääosin teollisuuden tilaukset ovat jo toista vuotta olleet nousussa ja teollisuuden tuotanto nousi syyskuussa.
  • The Finnish parliament is to hold ‘Fixit’ hearings next year on exit from monetary union and a return to the Markka, antaen ymmärtää, että nyt eduskunnassa vakavasti tullaan pohtimaan eurosta eroamista.

Täysin perusteetonta hypoteettisia spekulaatioita

  • It is hard to avoid the conclusion that Finland handled its economic affairs with more skill in the 1920s and 1930s under the guiding hand of Risto Ryti (much praised by the Bank of England’s ex-Governor Lord King), who understood the evils of a misaligned exchange rate, and freed his country early from the ravages of the Gold Standard in 1931. He would never have been seduced by the easy promises of monetary union. Suomen pankin johtajana Ryti päinvastoin puolsi kultakantaan liittymistä, josta luovuttiin vasta pakon edestä spekulatiivisten paineiden johdosta sen jälkeen kuin Iso-Britannia oli siitä luopunut.

Rajatapaus on

  • Sweden was able to navigate similar shocks by letting its currency take the strain at key moments over the last decade Kyllä, kruunun heikkeneminen auttoi etenkin finanssikriisin aikana vaimentamaan sokkia, mutta Ruotsi ei ole kokenut Nokian kaltaista keskeisen toimiala romahdusta eikä Venäjä ole ollut Ruotsille läheskään yhtä merkittävä haaste. Eurokriisin aikana kruunu päinvastoin kuitenkin vahvistui hivenen.

Vähintään outoa talousanalyysiä edustaa

  • Finland’s centre-Right coalition is determined to press ahead with an ‘internal devaluation’, the very policy that tipped half Europe into debt-deflation four years ago and caused debt ratios to rise even faster through the denominator effect Puolet Euroopasta harrastanut sisäistä devalvaatiota? Muutama kriisimaa toki, ja niissäkin se on pikemmin auttanut esimerkiksi Irlannin ja Espanjan talouksia katkaisemaan velkaantumisasteiden nousua. Rahoituskriisi ja sitä seurannut finanssipoltiikan kiristyminen sekä yksityisen luotonoton tyrehtyminen olivat keskeisiä syitä talouden lamautumiselle, joka pääosin tapahtui ennen kuin palkkoja laskemalla kilpailukykyä parannettiin.

Selkeästi pötypuhetta on;

  • Some in Finland were quick to throw stones at Greece during the debt crisis, seemingly unaware at the time that they too lived in a glass house. Their own story is not really that different from the EMU disasters that unfolded in the South. Öh, en tiedä mistä aloittaa erojen listaamista.. Alkaen siinä, että kaikki kriisimaat reippaasti ottivat velkaa ulkomailta rahoittaakseen suuria vaihtotaseen alijäämiä. Suomen vaihtotase-alijäämä ei missään vaiheessa ole ollut merkittävästi miinuksella. Ja vaikea on syyttää Suomen hallitusta tietoisesta piittaamattomuudesta euroalueen säännöistä, mikä kai on ollut ensisijainen syytös Kreikkaa vastaan suomalaisessa keskustelussa.

Hämärästi totuuden kanssa tekemisissä on väite, että

  • Interest rates were too low for Finland’s needs during the commodity boom, causing the economy to overheat. Unit labour costs spiralled up 20pc from 2006 onwards. Toki Suomeessakin saatiin pieni investointiboomi ennen finanssikriisiä, mutta ensi sijassa taloutta veti edelleen vahvasti kasvussa ollut vienti. Se, että vaihtotase oli Nokian romahdukseen asti ylijäämäinen tarkoittaa, että Suomi oli kansakuntana nettolainanantaja. Yksikkötyökustannuksen raju nousu johtui ennen kaikkea tuottavuuden romahduksesta kun talous ajautui taantumaan, ei talouden ylikuumenemisesta.

Jotkut väitteet herättävät vain ihmetystä

  • The crisis hit later merely because the commodity bubble did not burst until 2012. Mikä ihmeen raaka-aine kupla puhkesi 2012, ja miten se liittyi Suomen talouden romahdukseen?

Lopussa oleva retorinen kysymys on myös harhaanjohtava

  • The question has to be asked in any case: if the euro cannot be made to work for what is supposed to be the most competitive country in the EU, who can it work for? Omalla valuutalla voi ainoastaan korjata hintakilpailukykyä, eikä kukaan kai ole väittänyt, että hintakilpailukyvyn suhteen Suomi olisi mallimaa. Evans-Pritchard maintsee World Economic Forumin kilpailukykytutkimuksen mutta jättää mainitsematta eurokelpoisuuden kannalta oleellisimman osion: palkkajoustossa Suomi on viimeisellä sijalla.

Listaa voisi jatkaa, mutta tämä saa minun puolesta riittää.

Toki, kuten joku kommentoi twitterissä, jutussa on korrektiakin väitettä. Informaatiolähteenä virheitä, puolitotuuksia ja liioittelua täynnä oleva teksti on kuitenkin vailla arvoa. Lukija ei pysty poimimaan korrektit väitteet jollei etukäteen tiedä miten asiat ovat. Tätä on hyvä pitää mielessä, jos joskus törmää kyseisen kirjoittajan tekstiin aiheesta, jota ei itse tunne. Tämä on merkittävä riski koska Evans-Pritchardin raflaavia juttuja ahkerasti sosiaalisessa mediassa jaetaan.

Mainokset

From → Suomi

5 kommenttia
  1. Hei, virheitä toki on, hienoa että kritisoit nitä. Totuutta löytyy kuitenkin analogiasta 1931-1992-2016:

    Artikkelin perustotuudet minulle olivat:
    1) Suomi toimi erittäin fiksusti poistuessaa kultakannasta early moverina Britannian kanssa vuonna 1931. Tästä on tutkimusta että liike oli erittäin järkevä. Ehkä Ryti ei ollut mastermind sen takana, mutta itse rahapoliitten toimenpide oli täysin oikea. Minulta löytyy tähän tutkimuslinkkejä, jos kiinnostaa

    2) Vuonna 1992 tehtiin samanlainen päätös, poistuttiin protoeurosta eli ECU-kytkennästä kelluvaan markkaan. Kriisi loppui nopeasti tähän, ja vuosien 1990-1991 tuhot bkt:hen jäivät lyhytaiakisiksi ja tasoltaan kuitenkin korjattavaksi. Tuolloinkaan ei kunniaan oikeasta rahapoliittisesta päätöksestä voida antaa Suomen Pankille, joka yritti viimeiseen saakka jatkaa kiinteäkurssipolitiikkaa. Taas kerran korjaava liike oli kuitenkin silloisen ”kultakannan” peruminen ja siirtyminen markkinaperusteiseen valuutan arvoon.

    3) No nyt, vuonna 2016, eduskunta tulee debatoimaan nykyisen ”kultakannan” eli euron, merkitystä Suomen aneemiselle taloudelle. Kuten sanot, historia varmaankin toistaa itselleen eikä tätä debattia haluta käydä.

    Voitaisiinko kuitenkin sanoa että Evans-Pritchardin analogiat ovat tosia: Rahapolitiikan valuuttakurssiin perustuvien vaikutuskanavien estäminen kiinteällä kultakantamaisella eurolla tai protoeurokytkennällä on taloudelle tuhoisaa, tai minimissään on pakko myöntää että siitä ei ole taloudelle hyötyä. Yleensäkin hintamekanismien estäminen ei ole tervettä taloudelle, ei neukkulassa, ei kultakannassa, eikä nyt eurossakaan.

    Tästä eduskunnankin olisi syytä debatoida 2016 nyt kun 50,000 ihmistä on Suomessa niin toivonut?

  2. Sami,

    Ilman muuta kultakannasta irtautuminen 1931 ja markan kelluttaminen 1992 olivat minunkin mielestä järkeviä päätöksiä. En tiedä kuka tätä kiistäisi.

    Olen ainoastaan eri mieltä siitä, että tuhoisan talouspolitiikan vaikutukset saatiin ripeästi korjattua. Työllisyys palautui hitaasta ja täystyöllisyys saavutettiin vasta noin viisitoista vuotta kellutuksen jälkeen;

    https://rogerwessman.com/2015/03/29/tyottomyys-syrjaytyminen-ja-finanssipolitiikan-vaikutus/

    Analogia nykytilanteeseen ontuu kuitenkin ennen kaikkea siitä syystä, että 1931 ja 1992 meillä oli oma valuutta, jota voitiin välittömästi devalvoida. Nyt meidän pitäisi tehdä päätös oman valuutan luomisesta, mikä on paljon enemmän aikaa vievä prosessi.

    Kiinteän valuuttakurssin järjestelmässä keskuspankin kykyä ylläpitää kytköstä on rajoitettu valuutta- (kulta-) varannosta johtuen, minkä johdosta siitä vastentahtoisesti irtauduttiin. Eurosta eroaminen sen sijaan vaatii tietoisen poliittisen päätöksen.

    1931 ja 1992 talouden ahdinkoa syvensi pankkijärjestelmän kriisi ja korkeat korot – mitkä eivät nyt ole ongelma. Tässä tilanteessa nimenomaan euroeron valmistelut nostaisi korkoja ja ajaisi rahoitusjärjestelmän kriisiin.

    Analogia ontuu myös siinä mielessä, että suomen talouden heikko kehitys viime vuosina johtuu suurelta osin tekijöistä, joita ei omalla valuutalla olisi voitu välttää. Työttömyys ei ole läheskään yhtä suuri ongelma kuin 90-luvun alussa. Olen kirjoittanut tästä mm. tässä:

    http://www.arvopaperi.fi/kolumnit_kommentit/blogiareena/rogerwessman/eurojasenyyden+kustannukset+suomelle/a1068217?service=mobile&page=3

  3. Kiitoksia vastauksesta. Pahoitteluni oman tekstini kirjoitusvirheistä, olen liian tottunut Facebookin ja Uuden Suomen blogien armahtavaan jälkieditointimahdollisuuteen 🙂

    Kultakantaa ja erityisesti siihen menoa 1926 ja poistumista 1931 olisi syytä tutkia mielestäni analogiana euron korjaamiselle enemmän. Suomi liittyin kultakantaan markkinahintaan (eli kilpailukykyisellä markan vaihtokurssilla) toisin kuin monet suuret ja tyhmemmät maat. Suomi myös poistui markkinahintaan 1931 aikaisin ja tehokkaasti, toisin kuin vaikkapa varsin hölmö Ranska, joka siitä suuresti kärsikin.

    Myös markan ensimmäinen tuleminen 1960 sietäisi tulla analysoiduksi. Itse päätös lähteä valuuttaunioinista Venäjän kanssa oli varsin oikea, mutta toteutus deflatorisine hopeakantaan liittymisineen oli Snellmanilta onneton.

    Eli kun valuuttaliitosta tai muusta onnettomasta kiinteäkurssimekanismista lähdetään, on parasta siirtyä heti markkinaperusteiseen oman valuutan kelluntaan. Tämä lienee historian ja käytännön suositus. Valuuttaunioineilla, ylikansallisilla kiinnittelyllä ja hallinnollisilla kursseilla tulee parhaimmillaan deflatoorista talouden sakkaamsita, ja pahimmillaan kansantaloudellista tuhoa.

Korjaa, jos olen väärässä. Kerro, jos olet toista mieltä. Kysy, jos jotain jäi epäselväksi. Lähtökohtaisesti kommentit julkaistaan välittömästi ilman erillistä hyväksyntää. Kommentit voivat kuitenkin juuttua, jos Wordpress tulkitsee niitä spämmiksi (esimerkiksi kommenttiin sisältyvien linkkien johdosta) jolloin ne tulevat näkyviin manuaalisen hyväksynnän jälkeen.

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s