Heikot vientiluvut himmentävät kasvutoiveita
Tammikuun raju lasku tavaraviennissä himmentävät toiveita Suomen talouden kääntymisestä kasvuun. Pelkästään kotimarkkinoiden kasvuun perustuva elpyminen ei ole pidemmällä tähtäimellä kestävä, koska se johtaisi kasvavaan ulkomaankaupan alijäämään. Tavaravientiluvut antavat kuitenkin liian synkän kuvan viennin kehityksestä. Lukuja ovat synkentäneet öljyn hinnan lasku, eivätkä sisällä viime vuonna tilastojen mukaan mukavasti kasvanutta palveluvientiä.
Tavaraviennin arvo laski tammikuussa kymmenen prosenttia. Kausikorjatusti viennin arvo jäi alimmilleen viiteen vuoteen. Kuukausiluvut heiluvat herkästi, mutta tammikuun heikot luvut ovat jatkoa syksyn aikana saatuihin synkkiin lukuihin.
Tavaraviennin arvon vuoden loppua kohdin kiihtynyt lasku ei kuitenkaan estänyt tilastokeskusta arvioimasta BKT:n kääntyneen hiuksenhienoisesti kasvuun. Vientikin, heikkoa kolmatta neljännestä lukuun ottamatta, nostatti BKT:tä viime vuonna.
Ero selittyy osittain sillä, että tavaraviennin arvoa on painanut öljyn hinnan lasku. Viimeisellä neljänneksellä öljyjalosteet alensivat viennin kasvulukemia yli kolmella prosenttiyksiköllä. Lisäksi luvuista puuttuu palveluvienti, jonka tilastokeskus arvioi reippaasti kasvaneen. Tavaravienti oli lievässä laskussa kansantalouden tilinpidonkin mukaan.
.
Palveluviennin tilastointi on vähemmän kattava kuin tavaraviennin, joten lukuihin on syytä suhtautua varauksella. Tilastojen epävarmuus ei kuitenkin ole syy unohtaa palveluvientiä.
Tammikuun tavaraviennin kehityksen perusteella ei siten kannata vetää kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä siitä, miten vienti tänä vuonna kehittyy.
Takerteleva viennin kasvu yhdistettynä loppuvuonna vahvistuneeseen kulutukseen ja investointeihin on kääntänyt paineet jälleen vaihtotaseen lievään heikkenemiseen Edelleenkään eivät vaihtotaseluvut ole mitenkään hälyttäviä. Vaihtotase on lähes tasapainossa. Jonkun aikaa kotimarkkinat voivat siten kantaa talouden nousua. Mitä ripeämmin saattaisin vientikin selkeämmin nousuun, sitä tukevammalla pohjalla talouden orastava piristyminen ¨kuitenkin olisi. Toivottavasti viimeisen vuoden nousu kone- ja laiteinvestoinneissa ennakoi vienninkin vahvistumista.
Roger Wessman 
niin, kuten aikaisemminkin olen todennut Suomen viennin suurin ongelma on sen rakenne. Meillä ei käytännössä ole juuri mitään vientituotetta kuluttajamarkkinoille (siis isoja pelureita), kuten esim. Saksalla ja Ruotsilla on.
Nyt Kiinan supersyklin mentyä ohi, niin tämäkin kohta ohi mennyt globaalin kasvun huippu perustui enemmän kuluttajamarkkinoiden kasvuun, mistä myös autoteollisuus hyötyi.
Suomi jäi tästä em. mainitus globaalista kasvuvaiheesta ja on iso todennäköisyys, että uusi globaalin talouden hidastuminen painaa kohtaa uudemman kerran Suomen taloutta – vientiä.
Totta kai Venäjän kaupan romahduksella oli merkityksensä, mutta vahvasti edelleen samalla Suomen viennin rakenteen heikkouden tilaa.
Ei siis paljon lohduta ns. teollisuuden palveluviennin osuuden kasvu. Se on tärkeä, että siihen panostetaan lisää edelleen, mutta sekään ei poista Suomen viennin rakenteen vinoumaa. Tuon vinouman vuoksi Suomi on kärsijä globaaleissa sykleissä – toisin kuin Ruotsi ja Saksa.
Teollisuuden tuontanto kääntyi taas laskuun tammikuussa – peräti 7,5% laskua
Teollisuuden käyttökapasiteetti pysyi alhaisena ja jatkoi laskuaan tammikuussa ollen 79,2%
Teollisuuden tilaukset jatkoivat laskuaan jo viidettä kuukautta peräkkäin.
Taas hyvä osoitus Suomen viennin rakenteen vinoutumasta ollen aivan liian raaka-aine- ja investointihyödykepainotteinen – kuluttajamarkkinoiden tuotteet puuttuvat Suomen viennistä.
Nestori,
Tammikuun teollisuustuotannon luvut olivat toki heikkoja, mutta teollisuustuotannon lasku oli 2 %. -7,5 oli metalliteollisuuden lukema. Yhden kuukauden perusteella ei kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä kannata tehdä. Viimeisen kolmen kuukauden aikana lasku edellisvuodesta on ollut keskimäärin 0,3 %:ia, elit tilastollisen virhemarginaalin sisällä.
Tilaukset ovat tosiaankin elokuun jälkeen olleet jäissä viime vuoden alkupuoliskon lupaavan nousun jälkeen.
Kyllähän vientiin vaikuttaa viennin rakenteen lisäksi suomalaisen työn hinta. Esim. Ruotsiin verrattuna työn hinta on noussut 15% kruunun heikentymisen myötä. Juuri tänään Tilastokeskus tiedotti kuinka Suomen työvoimakustannukset olivat nousseet noin prosentin edelliseen vuoteen verrattuna.
Suomessa olisi pitänyt alentaa palkkoja pari prosenttia vuodessa viimeiset 5 vuotta että olisimme Ruotsin kanssa samalla viivalla. AY-liikkeen vastustuksen vuoksi (mistä en heitä syytä) palkkoja ei kuitenkaan käytännössä voi alentaa. Vaihtoehtoina ovat valuuttakurssin devalvoituminen tai palkkojen alennus. Kummatkin näistä ovat ilmeisesti mahdottomia tällä hetkellä joten sopeutuminen tulee työttömyyden kautta.
Mihin työttömyyden kasvu tulee sitten johtamaan? Väistämättä monenlaisiin sosiaalisiin ongelmiin ja sitä kautta ääriliikkeiden nousuun. Kuka haluaa Suomeen oman Donald Trumpin?
Olen hämmentynyt että kukaan ei ota eurosta luopumista edes hieman vakavampaan keskusteluun.
Minua ihmetyttää tuo palvelujen ulkomaankaupan tilastointi. Vaihtotasetilaston mukaan palvelut ovat reilusti miinuksella, mikä näkyy hyvin tuossa laittamassasi kuvaajassa. Toisaalta Tilastokeskus on raportoinut palvelukaupan reilusta ylijäämästä, esim. täällä:
http://tilastokeskus.fi/til/pul/2014/pul_2014_2015-11-25_tie_001_fi.html
Ilmeisesti palveluilla tarkoitetaan eri tilastoissa eri asioita, vai mikä selittää näin suuret erot?
Hyvä kysymys V-P
Palveluiden ulkomaankaupan tilastointi on todellakin sotku. Tuo viittaamasi tilasto käyttää suppeamaa määritelmää palvelukaupasta kuin vaihtotase tai kansantalouden tilinpito (BKT).
Luvuista puuttuu mm. matkailu, joka Suomen kohdalla on reippaasti alijäämäinen.
Osaatko arvioida kuinka paljon tuosta suomeen kohdistuvasta palveluiden alijäämästä on itse asiassa verosuunnittelua?
Käsittääkseni palvelujen myynti konsernin sisällä on tyypillinen menetelmä, millä siirretään tulosta veroparatiisiin emoyhtiölle. Näin ollen voimakas verosuunnittelu alentaan bruttokansantuotetta.
Hyvä kysymys,
Verosuunnittelu ja konsernin sisäinen kauppa ovat todella epävarmuustekijöitä palveluvientiluvuissa.
Arvioisin, että tämä. ei loppujen lopuksi ole kuitenkaan kovin merkittävä tekijä.
Valtaosa palvelutuonnista on sellaista, jossa tällainen verosuunnittelu tuskin on osatekijä (esimerkiksi turismi). Liike-elämän palveluista konsernin sisäinen palveluiden myynti on vain osa. Tuskin konsernin sisäiset palvelutkaan ovat puhtaasti verosuunnittelua, vaan kysymyksessä on palveluiden ylihinnoittelu.
Joka tapauksessa vaihtotaseen tasapainolle tällä vääristymällä ei ole merkitystä. Jos verosuunnittelu yliarvioi palveluviennin se vastaavista alentaa ulkomaalaisten Suomesta saamia pääomatiloja.