Avoimet työpaikat, työllisyys ja kohdanto
Uutiset kasvavista avointen työpaikkojen määrästä herättää ristiriitaisia tunteita, kun työttömyys on edelleen lähellä huippulukemien. Tämä ristiriita ei kuitenkaan välttämättä kerro kasvavasta kohdanto-ongelmasta, vaan voi heijastaa normaaleja viipeitä sopeutumisessa. Avointen työpaikkojen kehitys yleensä ennakoi työllisyyden kehitystä.
Avoimet työpaikat kasvoivat tilastokeskuksen mukaan yhdeksällä prosentilla edellisvuodesta vuoden ensimmäisellä neljänneksellä. Alkuvuoden lukemiin on kuitenkin syytä suhtautua pienellä varauksella. Avointen työpaikkojen määrästä yli puolet ovat tänä vuodenaikana määräaikaisia, mikä tietysti heijastaa tarjolla olevia kesätyöpaikkoja. Kasvu olikin vahvinta nimenomaan määräaikaisten työpaikkojen kohdalla. Tämä on ollut hyvä asia kesätyöpaikka etsineille, mutta ei välttämättä kerro yleisestä työllisyyden kehityksestä niinkään paljon.
Avoinna olevien vakituisten työpaikkojen määrä kasvoi vain vaivaiset kaksi prosenttia. Heilahtelut neljänneksestä toiseen ovat varsin merkittäviä, mutta viimeisen vuoden aikana tarjolla olevien työpaikkojen määrä on ollut lievässä kasvussa. Tämä on rohkaiseva enne työllisyyden kehitystä ajatelleen.
On luontevaa, että avointen työpaikkojen kehitys ennakoi työllisyyden kehitystä. Vaikka työvoimaa on tarjolla runsaasti, hakuprosessi vie aina jonkun aikaa. Työmarkkinoiden tilanteen piristyminen näkyy siten ensin avointen työpaikkojen lukumäärässä, ja vasta myöhemmin työllisyysluvuissa.
Koska tilastokeskus muutti avointen työpaikkojen tilastointitapaa vuonna 2013, on vaikea näistä luvuista päätellä, onko avointen työpaikkojen määrä nyt korkea suhteessa työttömien määrään. Voidaan tarkastella tätä Työ- ja elinkeinoministeriön tilastoista. Näissä luvuissa tosin näkyy ainoastaan työvoimatoimistoille ilmoitetut paikat, ja mahdollisesti mukana roikkuu paikkoja, jotka eivät todellisuudessa ole enää avoinna.
Avointen työpaikkojen ja työttömien kohdanto-ongelmasta kertoo alla olevassa kuvassa näkyvä ns. Beveridge-käyrä. Normaalisti avointen työpaikkojen määrän kasvu yhdistyy alenevaan työttömyyteen, eli käyrä laskee oikealle.
Viime vuonna työttömyys selkeästi nousi, vaikka avointen työpaikkojen määrä kasvoi. Viimeisen vuoden havainnot siten poikkeavat aikaisempien vuosien käyrältä – avoimia työpaikkoja on tavallista enemmän verrattuna työttömien määrään. Tämä sinällään on signaali kasvavasta kohdanto-ongelmasta, työttömät näyttävät sopivan yhä huonommin avoimiin työpaikkoihin.
Näistä havainnoista ei kuitenkaan vielä kannata vetää kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Koska työllisyys reagoi viiveellä, tilapäisiä poikkeamia on ennenkin nähty. Erityisen selvää tämä oli 2008 jolloin avointen työpaikkojen määrä laski paljon rajummin kuin työttömyys nousi. Tämä tuskin kertoi kohdanto-ongelman pienemisestä, vaan ainoastaan siitä, että talouden heikkeneminen ei vielä ollut ehtinyt lyödä läpi työttömyysluvuissa. 2009 palattiin vanhalle käyrälle, kun työttömyys rajusti nousi.
Toivottavasti nyt palataan vanhalle käyrälle työttömyyden laskun kautta. Viime neljännesten havainnot ovat tämän suhteen hivenen rohkaisevia-
Roger Wessman 
Mielenkiintoinen johdatus työn kohtaanto-ongelmaan. Taloustaidon tunnilla aikanaan opetettiin, että jos kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa, syntyy jono. Työvoimatoimiston ovelle nyt.
Kun katselee maailman maiden työttömyysprosentteja, rikkaiden maiden kärjessä ovat lähes 0-työttömyydellä Qatar (0.20%), Singapore (1.90%), Macao (1.90%), Kuwait (2.20%), Liechstenstein (2.40%), Japani (3.20%), Islanti (3.30%), Hongkong (3.40%), Sveitsi (3.50%) ja Etelä-Korea (3.70%).
http://www.tradingeconomics.com/country-list/unemployment-rate
Olisiko opittavaa noista maista?
Sveitsissä sotua saa nihkeästi, työtöntä painostetaan työnhakuun niin kovasti, etteivät halua olla työttöminä, vaikka oman alan töitä ei löytyisi. Useimmissa noista maista verotus on kevyt ja julkinen sektori pieni, työmarkkinoiden sääntely vähäistä.