Brexit ei ole finanssikriisi
S&P pudotti eilen Iso-Britannian luottoluokituksen AAA:sta kertaheitolla kahdella pykälällä. Mitään suurta merkitystä tällä päätöksellä tuskin on, eikä ainoastaan siitä syystä että laitoksen päätös heijastaa huolia, joista kaikki ovat jo hyvin tietoisia. Brexitin herättämät pelot eivät suinkaan ole nostaneet korkoja, vaan päinvastoin kuningaskuntien valtionlainojen korot ovat painuneet historiallisiin pohjalukemiin. Tämä on hyvä muistutus siitä, että brittien ongelmat eivät ole eurokriisin kaltainen finanssikriisi. Tällä on merkitystä, kun pohtii esimerkiksi keskuspankkien mahdollisuuksia hallita kriisiä tai missä määrin brittien kokemukset ovat enne siitä, mitä voisi tapahtua muissa EU-maissa.
Iso-Britannian vaihtotase-alijäämä oli viime vuonna viisi prosenttia BKT:sta, joten talous on hyvin riippuvainen ulkomaisesta rahoituksesta. Alijäämä on samaa suurusluokkaa kuin Irlannin ennen finanssikriisiä, tai Suomen ennen meidän 90-luvun kriisiä. Silti heikkenevä luottamus ei ole purkautunut korkojen nousuun.
Tämä ei johdu siitä, että maan luottoluokitus on edelleen korkea, ja luottamus siten säilynyt. Syy on ensi sijassa se, että maalla on kelluva valuuttaa, ja heikkenevä luottamus on siten purkautunut valuutan heikkenemiseen. (Vastoin väitteitä, että markkinat olisivat täysin hinnoitelleet Britannian pysymistä EU:ssa, punnan heikkeneminen alkoi jo viime vuoden lopulla, kun epävarmuus kasvoi).
Kun Iso-Britannialla on oma keskuspankki, ei ole mitään riskiä siitä, että valtiolta loppuisi rahaa velkojen maksamiseen. Kun valuutta on kelluva, pääoman ulosvirtaus ei myöskään koettele keskuspankin valuuttareservejä. Siten pelot talouden ajautumisesta taantumaan painavat markkinakorkoja alas, kun oletetaan keskuspankin pitävän rahahanat löysänä tukeakseen talouskasvua.
Toki valuutan heikkeneminen voisi aiheuttaa koroille nousupaineita, jos heikkenevä valuutta nostaisi huolia inflaatiosta. Tästä ei kuitenkaan ainakaan toistaiseksi ole ollut pelkoa, kun lisääntynyt epävarmuus puolestaan jarruttaa maan talouskasvua ja siten vaimentaa hintapaineita. Maan sumuinen taloudellinen tulevaisuus on näkynyt jo viimeisen vuoden aikana investointien hyytymisenä. Brexit-äänestyksen jälkeen investoinnit edelleen jäätynevät, ja pysynevät heikkona ainakin, kunnes maan tilanne selkiintyvät, mikä todennäköisesti kestää vuosia.
Löysemmällä rahapolitiikalla keskuspankki voi jonkun verran tukea talouskasvua, ja varmistaa ettei valtion tarvitse kiristää finanssipolitiikka, samalla kun heikompi punta tukee maan vientiä. Siten ei ole syytä pelätä, että Britannia ajautuisi euroalueen kriisimaiden kaltaiseen syvään taantumaan.
Kasvun painopisteen siirtyminen investoinneista vientiin tarkoittaa kuitenkin, että maan talouskehitys tulee jarruttamaan kauppakumppaneiden talouskasvua.
Siltä osin, kun Brexit vaikeuttaa Iso-Britannian ulkomaankauppaa, ja etenkin jos se heikentää Lontoon asemaa Euroopan finanssikeskuksena tämä on reaalinen sokki, jota ei voi täysin korjata kysyntää vahvistavilla elvytystoimilla. Heikompi punta voi vahvistaa muuta vientiä, mutta ainoastaan sitä kautta, että reaalipalkkojen lasku tekee vähemman tuottavia toimintoja kilpailukykyisiksi. Tuotanto työntekijää kohden, ja maan vauraus, siten vääjäämättä heikkene. Koska maassa jo nyt vallitsee lähes täystyöllisyys, työllisyyttä kasvattamalla ei voida korvata heikkenevää tuottavuutta.
Iso-Britannian ongelmat heijastuvat myös euroalueen talouskasvuun. Lisäksi se kasvattaa huolia eurokriisin uudesta kärjistymisestä. Korkoerot reunamaiden ja Saksan välillä ovatkin kasvaneet. Reunamaiden valtionlainakoroissakaan ei kuitenkaan näy mitään selkeä nousua, joten tältä osin tilanne on edelleen hyvin Euroopan keskuspankin hallinnassa.
Tilanne voi tietysti muuttua, jos joku euromaa päättäisi seurata Iso-Britannian esimerkkiä, ja alkaisi pohtia eroa EU:sta. Kehityskulku silloin olisi kuitenkin hyvin toisenlainen. Jos esimerkiksi Slovakian äärioikeisto saisi läpi vaatimuksensa kansanäänestyksestä, pääomapako ei voisi purkautua valuutan heikkenemiseen. Maa ajautuisi todennäköisesti ripeästi akuuttiin rahoituskriisiin, samaan tapaan, kun Kreikka viime kesänä. Euroalueen vakauden poliittinen logiikka toimisi vahvana kannustimena perääntyä erohankkeesta.
Mitään suurta tarvetta tehdä Britanniasta varottavaa esimerkkiä pitääkseen muun EU:n ja euroalueen koossa ei siten ole. Euromaalle lähtö on joka tapauksessa paljon hankalampaa. Mitään suurta syytä kiirehtiä Britannian euroeroa rauhoittaakseen finanssimarkkinoita ei myöskään ole. Brexit on poliittinen ja talouden kriisi, joka vain heijastuu finanssimarkkinoihin (jotka tavanomaiseen tapaan ylireagoivat). Siten on syytä toivoa, että EU:n päättäjät noudattavat Risto Penttilän neuvoja, eivätkä tietoisesti pahenna brittien ahdinkoa.
Roger Wessman 
Britit voivat tietysti painaa puntia niin paljon kuin lystäävät, mutta entäs ne kaikki muitten valuuttojen määräiset sitoumukset joita löytyy brittiläisten suurpankkien valtavista taseista? Brittien pankkisektorihan on taseen puolestakin hurjan iso maan BKT:hen nähden, entä jos Barclays tai RBS tai joku muu iso pankki meinaa kaatua? Riittääkö markkinoiden usko siihen että britit kykenevät pitämään pankit pystyssä itse tai että muut valtiot tai keskuspankit tulevat hätiin?
Roger, vähättelit inflaatioriskiä UKssa viitaten hidastuvaan talouteen. Eikö devalvaatio kuitenkin viennin kasvun kautta hillitse hidastumista ? Kun toisaalta devalvaatio myös kasvattaa tuontihyödykkeiden hintapaineita, eikö lisääntyvä inflaatio ole hyvinkin mahdollista ?
Kiitos hyvistä kysymyksistä,
Totta pankkien valuuttamääräiset velat voivat aiheuttaa ongelmia, vaikka suurin osa pankkien taseista on punnissa. Finanssikriisin aikana etenkin Yhdysvaltain keskuspankki auttoi eurooppalaisia keskuspankkeja, jotta ne pystyisivät turvaamaan myös pankkiensa dollarimääräisen rahoituksen. Erityisesti EKP voi olla vastahakoinen nyt turvaamaan brittipankkien euromääräistä rahoitusta. Vaikka tältä osin tilanne ei kriisiytyisi, se on yksi syy siihen, miksi brittipankkien rooli eurooppalaisessa pankkijärjestelmässä Brexitin myötä voi supistua.
Totesin inflaatioriskin kohdalla, että siitä ei ainakaan toistaiseksi ole ollut pelkoa. Tilanne voi toki muuttua, jos punta jatkaa ripeätä heikkenemistään. Aikaisempien kokemusten perusteella heikkenemisen pitäisi kuitenkin olla paljon nykyistä suurempi, jotta inflaatio nousisi vakavaksi huoleksi. Etenkin ottaen huomioon, että Britannian vienti ei ole kovin hintaherkkä (esimerkiksi finanssialan palveluiden viennille heikolla punnalla tuskin on suurta merkitystä).
Brittien tupla-exit saattaa muodostua identiteettikriisiksi. Yhdistynyt kuningaskunta hajaantuu.
Brexit-propagandakampanjan onnistuttua punta putosi ensin kuin kivi, alimmilleen 30 vuoteen (1£ noin 1.36$). Sitten Islannin osa-aikapotkupalloilijat potkaisivat saarivaltion jalkapallomiljonäärit ulos Euro 2016:sta.
Vähemmästäkin Union Jack väpättää.
Sitä olen ihmetellyt, että mistä punnan krooninen yliarvostus johtuu. UK:n vaihtotase on rankasti miinuksella ja velkaantumiskäyrä osoittaa koilliseen. Miksi punta ei ole pudonnut ja korjannut taseita? Onko yliarvostukselle joitain historiallisia syitä tai onko finanssisektorin suurella painolla jokin vaikutus?
Se hyvä puoli brexitissä on, että nyt brittien on pakko laittaa asiansa kuntoon, mikä taas voi olla hyödyksi kaikille muillekin.
Hyvä kysymys,
Alijäämäisen vaihtotaseen vastapainona on jatkuva pääoman sisäänvirtaus.
Tämä heijastaa puolestaan Brittien valmiutta ottaa velkaa sekä ulkomaisten sijoittajien valmiutta rahoittaa tätä velkaa. Brexit voi j horjuttaa sekä ulkomaisten rahoittajien luottamusta, että brittien halukkuutta ottaa velkaa.
Mistä brittien valmius ottaa velkaa johtuu olen pohtinut tässä.
Ulkomaista rahaa on virrannut Iso-Britanniaan viime vuosina ennen kaikkea portfoliosijoituksina sekä velkakirjoihin että osakkeisin. Myös merkittävässä roolissa ovat olleet suorat sijoitukset. Tosin huomionarvoisen suuri on ollut epämääräinen pääoman ulosvirtaus ryhmässä ”muut sijoitukset”, mikä todennäköisesti heijastaa sitä, että tilastoviranomaisilla on vaikeuksia saada täydellistä kuvaa pääomaliikkeistä. Nämä nettovirrat heijastavat vain murto-osaa rajojen yli tapahtuvista pääomaliikkeistä molempiin suuntiin.
Minun on vaikea nähdä sitä, että Britannia nyt laittaisi taloutensa tasapainoon muun maailmantalouden kannalta hyvänä asiana. Maailmantalouden ongelmanahan jo nyt on, että säästämishalukkuus ylittää velanottohalukkuuden. Olen tätä pohtinut mm tässä
Eikö korkojen lasku johdu lähes pelkästään valuuttakurssin putoamisesta, joka oli hinnoiteltu aiempiin, korkeampiin korkoihin?
En usko, että odotetut valuuttakurssimuutokset olisivat kovin merkittävä korkojen kehitykseen vaikuttava tekijä kelluvaa valuttaa ja inflaatiotavoitetta noudattavissa länsimaissa. Pikemmin korot sopeutuvat talousnäkymien mukaan, ja valuutta sopeutuu korkojen muutoksiin. Eli korkojen lasku yhdessä maassa tekee sijoituksia maahan vähemmän houkuttelevaksi, ja heikentää valuutan arvoa.
Jos odotukset valuuttakurssimuutoksista olisivat ajava tekijä, korkojen liikkeet eri maissa pitäisi mennä päinvastaisiin suuntiin (odotukset toisen valuutan heikkenemisestähän on vääjäämättä odotus toisen vahvistumisesta). Nytkin korot kaikkialla laskivat Brexit-äänestyksen jälkeen, mikä ei voi selittyä muuttuneilla odotuksilla valuuttakurssimuutoksista.
En myöskään näe mitään erityisiä syytä olettaa, että odotukset punnan heikkenemisestä olisivat
pienentyneet. Yhtä hyvin Brexitin herättämä epävarmuus on voinut kasvattaa pelkoja punnan heikkenemisestä. Toki punta on jo heikentynyt, mutta ehkä Brexit on alentanut käsitystä punnan tulevasta kurssista vielä enemmän kuin mitä kurssi nyt on heikentynyt.
Jos tuleva EU – Iso-Britannia sopimus takkuilee niin miten vaikuttaa euroalueen talouteen se että monelle €-maalle Britannia tärkeä vientikohde. Kovasti on uutisissa juttua EU:n sisämarkkinoista ja ehdoista sinne pääsylle, vähemmän mainittu Britannian markkinoista. Tuskin pääsy sinnekään helpottuu jos ei pystytä sopimaan. Onko Euro-alueella varaa ottaa montaakaan iskua.
Kiitos hyvästä kysymyksestä,
Tietysti häiriöt ulkomaankaupassa vaikuttavat negatiivisesti molempien osapuolten talouteen. Kun muiden EU-maiden talous on noin 5 kertaa suurempi kuin Britannian talous, suhteellinen vaikutus Britti-talouteen on kuitenkin vastaavasti voimakkaampi. Eli jos EU:n kanssa käytävän ulkomaankaupan häiriö esimerkiksi alentaisi Britannian BKT:ta viisi prosenttiyksikköä, vaikutus muun EU:n BKT:hen olisi karkeasti vain prosenttiyksikkö.
Toki tämä on vain keskiarvo. Irlannille esimerkiksi sokki on samaa suuruusluokkaa kuin Iso-Britannialle. Tosin Irlanti voi olla myös suhteellisesti suurin hyötyjä siitä, että Briteissä toimivat yritykset haluavat siirtää toimintansa EU:n rajojen sisälle.