Onko Suomi sääntelyhelvetti?
Ovatko suomalaiset poikkeuksellisen taipuvaisia kannattamaan valtion puuttumista kaikkeen ja Suomi tämän myötä erityisen tiukasta säännelty talous? Sain vaikutelman, että ainakin jotkut Liberan toissa päivänä julkaiseman uuden pamfletti ”Synkät ajat Suomessa” kirjoittajista näyttävän näin ajattelevan. Vaikka minustakin Suomessa monesti on liikaa sääntelyä, mikään poikkeuksellisen helvetillinen sääntelyviidakko maamme ei kuitenkaan ole. Pohjoismaiden talouksien, mukaan lukien Suomen, suhteellinen menestys perustuu päinvastoin verrattain vapaasti toimivaan markkinatalouteen.
Käsitys suomalaisten poikkeavasta suhtautumisesta tulee esiin esimerkiksi Reetta Rädyn kirjoituksesta, joka käsittelee mm. suomalaisten ja amerikkalaisten suhtautumista valtioon hänen vaihto-oppilaskokemustensa perusteella. Meille suomalaisille ”valtio ei ole vihollinen, vaan vanhempi”. ”Suomi säätelee kaikkia elämänalueita yhtä vimmaisesti”
Räty puolustaa (ainakin osin) tätä suomalaista sääntely-yhteiskuntaa. Useat muut pamflettiin kirjoittaneista ovat taipuvaisia lähinnä kauhistelemaan suomalaisten asenteita ja sääntelyvimmaa.
Eroja asenteissa ja sääntelyssä eri maissa ilman muuta on. Todellisuus ei vastaa yksioikoista kuvaa valtiota apuun huutavista suomalaisista ja sitä tiukasti aisoissa pitävistä amerikkalaisista.
Yhdysvalloissa ei ehkä nähdä valtiota vanhempana, mutta Samuli-setää sielläkin usein huudetaan apuun. Presidenttivaalikampanjan aikana on esimerkiksi keskustelunaiheeksi noussut tarvitaanko lakia säätämään kuka saa käyttää naisten vessaa. Yhteiskuntaa säännellään monilla tavoin. Yhdysvalloissakin on lasten leikkipuistojen turvallisuudesta ohjeita antava liittovaltion virasto ja ainakin yhdessä osavaltiossa on vaadittu lupaa hiusten letittämiseen. Suomessa 90-luvulla purettu vuokra-sääntely on useassa USA:n suurkaupungissa voimassa.
Täysin objektiivista mittaria sääntelyvimmasta on tietysti mahdotonta löytää. Talousliberaalista näkökulmasta hyvä lähtökohta on Kanadalaisen Fraser Institute-ajatuspajan julkaisema taloudellinen vapausindeksi. Indeksin tarkoituksena on nimenomaan mitata miten hyvin eri maissa vapaan markkinatalouden periaatteet toteutuvat. Aloitteentekijänä tälle oli mm. tietty Milton Friedman.
Indeksin sääntelyä mittaava komponentti kyllä vahvistaa, että Suomessa sääntelyä on enemmän kuin Yhdysvalloissa, ja myös enemmän kuin Ruotsissa ja Tanskassa. Suomi ei ole kuitenkaan mikään kaukana näistä oleva ääripää. Useimmissa euromaissa (mukaan lukien Saksassa) arvioidaan olevan enemmän sääntelyä kuin Suomessa. Puhumattakaan kehittyvistä maista kuten Kiinasta.
Juhana Vartiainen päivitteli pamfletin julkaisutilaisuudessa, ettei eduskunnasta tahdo löytyä vapaakaupan puolestapuhujia. Tämä tuskin on erityinen suomalainen ongelma. Ulkomaankauppaan liittyvien rajoitusten suhteen Fraser Instituutin mukaan Suomi on USA:ta (ja piirun verran Ruotsiakin) vapaampi.
Sääntelyä ei kuitenkaan ole ”yhtä vimmaisesti eri elämänalueilla”. Sääntelyn alaindeksien tarkastelu kertoo, että nimenomaan työmarkkinat ovat Suomessa tiukassa ohjauksessa. Liiketoimintojen muu sääntely (esimerkiksi toimintojen luvanvaraisuus) on Suomessa pikemmin poikkeuksellisen vähäistä, selvästi vähäisempää kuin Yhdysvalloissa.
Tällaiset indeksit ovat korkeintaan suunta-antavia. Tulos riippuu siitä, miten painottaa eri osa-alueita. Kärjistävistä yleistyksistä ei siten ole paljon apua. Fokus nimenomaan työmarkkinoiden sääntelyn, kuten Juhana Vartiaisen kirjoituksessa Liberan kirjasessa, on perusteltu.
Vaikka Fraser Instituutin indeksiinkin on suhtauduttava varauksella, se vahvistaa kuvaa siitä, että pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta ei suinkaan perustu sosialismiin. Vanha ruotsalainen tarina kertoo eron sosialismin ja sosialidemokratian välillä. Demari on kanalan-pitäjä, joka käy poimimassa kanojen munia, ja ravitsee perheensä niillä. Sosialisti tappaa kanat, ja yrittää itse munia.
Verorasitusta mittaavassa komponentissa taloudellisen vapauden indeksissä Suomi ja muut pohjoismaat todellakin ovat häntäpäässä.
Tähän liittyen ruotsalainen markkinaliberaali Johan Norberg on selittänyt amerikkalaisille, että Sanders on oikeassa siitä, että USA:n pitäisi olla enemmän kuin Ruotsi.
Roger Wessman 
Tässä kannattaa ottaa huomioon muutama asia:
Suhteellinen ja absoluuttinen sääntelyn määrä. Jos sääntely on niin överiksi vedettyä, että se aiheuttaa merkittävää haittaa kansalaisille, ei siitä ole kovinkaan paljon hyötyä, jos sääntely on silti suhteessa moniin muihin valtioihin verrattuna löysempää. Toki ollaan paremmassa tilanteessa kuin naapurimaat, mutta ei se silti muuta tilannetta mitenkään hyväksi.
Sääntelyn määrän muutos. Puretaanko turhaa ja haitallista sääntelyä tai korvataanko sitä paremmalla? Vai tuotetaanko haitallista sääntelyä koko ajan lisää ja lisää?
Näistä perspektiiveistä katsottuna Suomi ei ole erityisen hyvä paikka. Eläminen ja etenkin oman elannon ansaitseminen on tehty erittäin hankalaksi absoluuttisella tasolla. Työttömyys on ihan mielettömän korkealla tasolla ja iso osa työllisistäkin on köyhiä. Eikä muutosta parempaan ole näkyvissä. Nykyinen hallitus oli erittäin lupaava aloittaessaan, mutta nyt on jo käynyt hyvin selväksi, ettei se saa mitään konkreettista aikaan. Työmarkkinoiden uudistaminen olisi ollut välttämätöntä (jo vuosia sitten), mutta siitäkään ei tietenkään tullut yhtään mitään.
Vaikka sosialismin ja sosialidemokratian välille voidaan vetää eroja, on lopputulos silti sama ja siihen päädytään samoista syistä. Yhteiskunta rappeutuu ja näivettyy. Sosialidemokratiassa se vain tapahtuu vähän hitaammin.
Kiitos kommentista Samuli,
Tietysti, kuten sanon tekstin alussa, sääntelyä voi olla liikaa, vaikka sitä ei kansainvälisessä vertailussa olisi kovinkaan paljon. Ja työmarkkinoiden kohdalla, ja etenkin palkanmuodostuksessa, Suomessa sääntely on poikkeuksellisen tiukkaa.
Mihin suuntaan sääntely on muuttunut on vaikeampi kysymys. Fraser Instituutin indeksi ei sovellu tämän tarkastamiseen, koska laskentatapaa on ajan myötä muutettu. Säädösten määrä on (ei vähintään EU-jäsenyyden myötä) kasvanut. Tämä ei kuitenkaan kerro kaikkea, koska monilla näistä säädöksistä on suhteellisen vähäistä vaikutusta. Pidemmällä aikaperspektiivillä (esimerkiksi 70-lukuun verrattuna) merkittäviä ulkomaankaupan ja pääomaliikkeiden rajoituksia ja esimerkiksi vuokrasääntelyä on purettu.
Voit toki väittää, että suuri osa työllisistä Suomessa ovat köyhiä. Nalle Wahlrooskin on köyhä verrattuna Bill Gatesiin. Verrattuna työllisiin useimmissa maailman maissa, tai Suomessa aikaisempina vuosikymmeninä, niiden elintaso on kuitenkin korkea.
Sanot, että sosialismi ja sosialidemokratia johtavat yhteiskunnan rappeutumiseen samoista syistä. Mitä syitä tarkoitat? Itse näkisin, että keskussuunnittelu ja sääntely vaikuttavat yhteiskuntaan hyvin toisenlaisella tavalla kuin kireä verotus. Neuvostotalouden ja pohjoismaiden hyvinvointiyhteiskuntien ongelmat ovat kai luonteeltaan hyvin toisenlaisia.
Millä mittareilla Ruotsi rappeutuu ja näivettyy? Toki, voi jälleen perustellusti sanoa, että Ruotsi olisi vielä vauraampi, jos verotus ei olisi niin kireä. On kuitenkin toinen asia väittää, että yhteiskunta rappeutuu.
Yleensä sääntelyn määrä tuppaa lisääntymään, koska ongelmallisiin lakeihin on helpompi lisätä uusia pykäliä kuin kumota niitä.
Toinen mekanismi on se mitä julkisen valinnan teoria kertoo: erilaisten eturyhmien on halvempaa lobata itselleen suotuisia lakeja ja kansalaisten on kalliimpaa vastustaa niitä. Kun hyöty menee pienelle ryhmälle ja haitta jakaantuu suurelle, on hyvin todennäköistä, että kyseinen laki tulee menemään läpi.
Tähän voidaan vielä lisätä se, että poliitikoilla ei ole juurikaan vastuuta mistään. Poliitikot valitaan määräajaksi eivätkä he saa minkäänlaista rangaistusta siinä tapauksessa, jos he sattuvat säätämään yhteiskunnalle haitallisia lakeja. Heillä ei siis ole juurikaan kannustimia välttää huonon sääntelyn tuottamista.
Muun muassa näistä syistä suunnitelmatalous on ihan pirun hankalaa. Mitä kauemmin se on käytössä, sitä enemmän huonoja lakeja kertyy ja yhteiskunnan toiminta hankaloituu. Siitä seuraa rappio.
Ruotsin suurin ongelma tällä hetkellä näyttäisi olevan sosialidemokratian laajentaminen oman maan kansalaisten lisäksi myös ulkomaalaisiin. Huonosti integroituneita maahanmuuttajia on tullut niin paljon, että useilla alueilla elämänlaatu on romahtanut pohjamutiin. Väkivaltaiset jengit ovat ottaneet vallan, autoja poltetaan, poliiseja ja palomiehiä kivitetään, ulkona ei uskalleta liikkua enää pimeän tultua. Tämä on itsessään jo ihan mielettömän suuri kustannus, mutta se tulee vielä paisumaan mitä kauemmin ongelman annetaan jatkua. Minusta se on ainakin ihan täysin selvää yhteiskunnan rappeutumista.
Ajatusten Fraser-virta julkaisee maailman maiden taloudellisen vapauden indeksiä.
Vuoden 2013 raportissa Suomi seuraa tiiviisti Romanian ja Armenian peesissä, mutta jättää Viron, Norjan ja Ruotsin puremaan pölyä.
https://en.wikipedia.org/wiki/Economic_Freedom_of_the_World
Vapaakaupungit Hongkong ja Singapore ovat listan kärjessä. Tanskan Christiania ei mainittu.
Samuli, kiitos vastauksesta,
Ainoana todisteena Ruotsin rappeutumisena esität siis tietyt maahanmuuttajiin liittyvät rikosilmiöt. Näiden taustalla olevia syitä, ja miltä osin ne liittyvät lialliseen sääntelyyn, on varmasti perusteltua pohtia. Väkivaltarikokset Ruotsissa ovat kuitenkin yleisesti laskevalla trendillä
(http://www.dn.se/nyheter/sverige/valdsbrotten-minskar-visar-ny-rapport/) joten mikään vahva todiste yhteiskunnan yleisestä rappeutumisesta ne eivät vaikuta olevan.
Todellakin on paljon todisteita siitä, että pienet eturyhmät usein onnistuvat saamaan läpi itseään suosivaa sääntelyä. Luonnollisia paineita on siten sääntelyn jatkuvaan kasvuun. Silti pessimistinen näkemys, että sääntely vääjäämättä paisuisi kunnes yhteiskunta tukehtuu sen alla (jonka juuret vissin löytyy jo Friedrich Hayekin 1944 Road to Serfdom- kirjasta) ei kuitenkin näytä perustelulta. 70 vuotta kirjan jälkeen länsimaiset hyvinvointivaltiot eivät vieläkään ole ajautuneet sellaiseen suunnitelmatalouteen josta Hayek varoitti. Osittain vastavoimana on ollut nimenomaan Hayekin kaltaiset liberaalit ajattelijat, joiden argumentoitu on auttanut painamaan politiikkaa toiseen suuntaan. Ruotsi on myös hyvä esimerkki siitä, että sääntelyä voi myös purkaa.
Juha kiitos täydennyksestä,
Talouden vapausindeksi johon viittaat, koostuu sääntelyn ja ulkomaankaupan vakauden lisäksi julkisen sektorin kokoa, rahan vakautta sekä lakijärjestelmää ja omaisuuden turvaa mittaavista komponenteista. Näistä Suomi sijoittuu häntäpäähän (joskin Ruotsin edelle) julkisen sektorin koon ja verorasituksen suhteen mutta on luokiteltu ykköseksi lakijärjestelmän luotettavuuden ja omaisuuden turvan suhteen. Myös rahan vakaudesta Suomi saa hyvät pisteet.
Kokonaissijoitus indeksissä riippuu siten paljon siitä, miten eri osioita painotetaan yhteen, eikä sitä kannata liikaa tuijottaa
Runoilija Runeberg muistetaan maaherrarunostaankin:
”Te voiton saitte. Teill on valta nyt, siis minun tehkää, miten miellyttää. Mut laki, ennen mua syntynyt, myös jälkeheni jää.”
Maaherra O. Wibelius tuskin tarkoitti luonnonlakeja. Käden alla lepäsi Ruotsin laki.
Suomen lakiluku kasvaa puun ja kuoren välissä. EU-direktiivit ja regulaatiot painavat ylhäältä. Lex Nokia, lobbarit ja kansalaisaloitteet ponnistavat ruohonjuuritasolta. Sivulta tuuppaavat FATCAt ja muut rajat ylittävät ulkomaan lait.