Miksi Deutsche ei ole uusi Lehman

Deutsche Bankin ongelmat tuovat herkästi mieleen finanssikriisin aikaisia tapahtumia. Ääriesimerkkinä Taloussanomien Jan Hurri uusimmassa tuomiopäivä-”analyysissään” varoittelee Deutschen olevan ”suurempi, velkaisempi ja riskipitoisempi kuin Lehman”. Erot ovat kuitenkin suuremmat kuin yhtäläisyydet. Deutschen ongelma ei ole huoli siitä, että rahat loppuisivat kassasta, eikä pankki pystyisi maksamaan velkojaan. Lähinnä huoli on siitä, putoaako vakavaraisuus alle sen korotetun tason mitä etenkin suurilta pankeilta kriisin jälkeen vaaditaan. On myös syytä muistaa, että Lehmanin valtava vaikutus ei niinkään heijastanut pankin suurta kokoa, vaan sitä, että investointipankin kaatuminen nakersi luottamusta siihen, että viranomaiset aina turvaavat pankkien velkojien saatavia.

Hurri kiinnittää huomiota siihen, että Deutschen velkavipu (tase suhteessa omaan pääomaan) on pankin kirjanpidon mukaan korkeampi kuin Lehmanin. Sinällään tämä on totta, riippuen tosin hivenen laskentatavasta. Tämä lukema ei kuitenkaan ole tyhjentävä mittari pankin riskistä, koska se ei ota huomioon taseen laatua.

Lehmanin tase oli kriisisyksyllään pullollaan mm. asuntovakuudellisista velkakirjoja, joiden markkina-arvo oli romahtanut. Deutschen saatavien arvoa ei nykytilanteessa ole vastaavalla tavalla kyseenalaistettu. Niihin kuului mm. Q2 tilinpäätöksen mukaan lähes 150 miljardia saatavia keskuspankilta. Deutschen ongelma ei niinkään ole saatavien epävarmuus, vaan se, että saatavat tuskin tuottavat mitään korkoa.

Parempi mittari taseeseen liittyvästä riskistä on esimerkiksi pankin oma pääoma suhteessa riskikorjattuihin varoihin, joka oli 12,2 %. Vaikka Deutsche ei saisi yhdysvaltalaisten viranomaisten vaatimaa 14 miljardin dollarin sakkoa ollenkaan neuvoteltua alas (eikä huomioida Deutschen jo tekemiä varauksia) lukema putoaisi ainoastaan 9 %:iin.

Ennen finanssikriisiä tuskin mikään pankki pystyi näyttämän näin korkeita vakavaraisuuslukuja. Lukema on huolestuttava ainoastaan koska kriisin jälkeen rimaa on nostettu, etenkin Deutschen kaltaiselle valtaisille suurpankeille. Tästä syystä uhka suurista sakoista luo painetta pääoman korottamiseen. Tämä painaa osakekurssia, kun nykyiset osakkeenomistajat pelkäävät niille jäävän pienempi osa pankista.

Deutschen tilanne ei ainoastaan ole parempi siitä syystä, että saatavien laatu on parempi. Lehmanin ongelmana oli myös, että se oli riippuvainen hyvin lyhytaikaisesta markkinarahoituksesta. Tämä nopeasti kuihtui kokoon, kun huolet pankin tilanteesta kasvoivat. Deutschen rahoituksen ydin on asiakkaiden talletukset, joka eivät yhtä herkästi katoa.

Vaikka talletukset alkaisivat pakenemaan, mistä esimerkiksi Mandatum Lifen Juhani Lehtonen on huolissaan Kauppalehdessä, ja pankin tällä hetkellä muhkeat saatavat keskuspankilta alkaisivat kuihtua kokoon, Deutschella on mahdollisuus saada melkein rajattomasti rahoitusta keskuspankista. Investointipankkina Lehman ei pystynyt saamaan rahoitusta keskuspankilta ollenkaan. Deutschen kaatuminen Lehmanin tapaan kassan tyhjenemiseen on siten erittäin epätodennäköistä.

Deutsche on kieltämättä paljon suurempi pankki kuin Lehman. Lehmanin kaatumisen valtava vaikutus ei kuitenkaan selity pankin koolla. Se johtui ennen kaikkea, että sitä nähtiin suunnanmuutoksena viranomaisten politiikassa.

Ennen Lehmania viranomaiset olivat auttaneet turvaamaan velkojien kaikkia saatavia, esimerkiksi kun Bear Stearns joutui ongelmiin aikaisemmin samana vuonna. Kun Lehmanin annettiin kaatua, se sai sijoittajia uudelleenarvioimaan riskejä, ja siirtämään rahansa pankeista turvallisempiin valtionlainoihin. Jos Lehman voi kaatua, niin ovatko rahat turvassa muissakaan pankeissa? Sijoittajien valmius rahoittaa pankkeja tyrehtyi siten sekä Yhdysvalloissa että muuallakin maailmassa, riippumatta siitä oliko pankeilla mitään suoria saatavia Lehmanilta.

Lukemat Deutschen johdannaisten 41.000 miljardin euron nimellisarvosta, joita esimerkiksi Ilmarisen Timo Ritakallio on nostanut esiin, eivät nekään anna oikeaa kuvaa Deutschen mahdollisesti aiheuttamista riskeistä. Niihin on syytä palata.

Kommentoin tilannetta myös TV-nytt lähetyksessä perjantaina (alkaen n. 11 minuutin kohdalla).