Talouden nousu ei erityisen hätkähdyttävä

Pitkästä aikaa Suomen BKT-luvut antoivat eilen aihetta iloon. Melkein kolmen prosentin kasvu edellisvuodesta selkeästi ylittää kaikki varovaiset ennusteet tämän vuoden kasvusta. Bloombergin tekemässä vertailussa Suomi nousi nopeitten kasvaneeksi euromaaksi. Mistään ihmeparannuksesta luvut eivät kuitenkaan kerro. Kyseessä on ihan normaali suhdanneluonteinen nousu. Luvut eivät ole millään tavalla ristiriidassa sen kanssa, että talouden rakenteellinen kasvuvauhti on heikentynyt. Verrattuna aikaisempiin noususuhdanteisiin lukemat ovat yhä varsin vaatimattomia.

Ensimmäisen vuosineljänneksen lukemissa erityisen häikäisevä on 1,6 prosentin nousu edellisneljänneksestä. Tämä nosti Suomen ykkössijalle euromaiden vertailussa (joskin mm. Irlannin ja Viron lukemat vielä puuutuvat). Tällaisilla nousuilla vuodessa kertyisi kasvua reippaasti yli 6 prosenttia.

Nämä neljännesvuosittaiset lukemat ovat kuitenkin pitkälti tilastohälinää, johon ei kannata kiinnittää kovin paljon huomiota. Yksittäiset tekijät, kuten esimerkiksi lämmin talvisää, helposti heiluttavat lukuja dramaattisesti. Viime vuoden viimeisellä neljänneksellä talouden kasvuvauhti oli tällä mittarilla lähes olematon. Tilastokeskuksen pika-arviota usein myös korjataan puolikin prosenttiyksikköä suuntaan tai toiseen.

Parempi indikaatio todellisesta kasvuvauhdista on vuosikasvu (muutos edellisvuodesta), joka asteittain on kiihtynyt vajaan kolmeen prosenttiin. Tämä tuntuu sekin mukavalta verrattuna yksimielisiin ennusteisiin siitä, että tämän vuoden talouskasvu olisi prosentin ja kahden välillä. Mikään suuri yllätys tällainen kasvulukema ei pitäisi olla. Jo pidemmän aikaa erilaiset talouden indikaattorit ovat kielineet talouskasvun vauhdittumisesta. Yritysten kautta linjan vahvistunut luottamus on hyvin linjassa selkeästi pirteimpien kasvulukujen kanssa.

Piristymisen taustalla ei ole mitään suuria ihmeitä. Ennen kaikkea viimeisen vuoden kiihtymistä on tukenut viennin kääntyminen laskusta vahvaan nousuun, joka on seurannut yleistä maailmankaupan piristymistä. Tällä kertaa Suomen vienti on päässyt nousuun mukaan, kun ei ole ollut mitään erityisiä tekijöitä jotka ovat sitä jarruttaneet, kuten Nokian ongelmat 2012 ja Venäjä-viennin romahdus 2015.

Pienenä viennistä riippuvaisena taloutena Suomi heiluu edelleen vahvasti maailmantalouden mukana. Kasvulukujen heilunnasta ei siten kannata vetää kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä Suomen talouden kunnosta. Alkuvuoden kasvulukemat maalavat helposti liian ruusuista kuvaa aivan samoin kuin viime vuosien vastoinkäymisisten luomat huolet loputtomasta syöksykierteestä ovat olleet liioiteltuja.

Pitkällä tähtäimellä talouden kestävää kasvuvauhtia rajoittaa käytettävissä oleva työvoima ja työvoiman tuottavuuden koheneminen. Näihin perustuu arviot siitä, että kasvu jää tulevina vuosina keskimäärin prosentin pintaan. Suhdanneheilahtelut eivät kerro tästä paljoakaan. Itse asiassa kolmen prosentin kasvu on vielä varsin verkkainen, verrattuina niihin viiden tai jopa kuuden prosentin kasvulukemiin mitä edeltävinä nousukausina olemme nähneet. Tältä osin nämäkin luvut ovat linjassa sen kanssa, että talouden trendikasvu on alhaisempi kuin aikaisempina vuosikymmeninä.

Voidaan tietysti toivoa, että talouskasvu tästä vielä piristyy. Ainakaan muualta maailmalta ei ole kuitenkaan syytä odottaa vahvistuvaa vetoapua viennille. Monia merkkejä on, esimerkiksi teollisuuden ostopäälliköiden indeksissä, että maailmalla ollaan jo nähty suhdanteen huippu tältä erää.