Piketty ja ekonomistien reaktiot

Ekonomistien reaktiot Pikettyn kirjaan Capital in the Twenty-First Century antaa vettä myllylle niille, jotka näkevät taloustieteen olevan pelkkää ideologiaa. Kirjaa kiittävät ja kritisoivat jakautuvat odotetusti pitkälti poliittisten ennakko-asenteiden mukaisesti. Retoriikka ei kuitenkaan välttämättä heijasta perustavanlaatuista erimielisyyttä taloustieteestä. Vaikka kuulun kirjaa kriittisesti kommentoineisiin, minun on useimmiten helppo yhtyä kirjaa ylistävien talousanalyysiin.

Modernin kasvuteorian isä ja ns. talousnobelisti Robert Solow on esimerkiksi kirjoittanut amerikkalaiseen vasemmistolehteen New Republiciin kirja-arvostelun otsikolla Thomas Piketty is right. Selkeästi Pikettyn johtopäätös tarpeesta kaventaa tulo – ja varallisuuseroja miellyttää Solowia.

Arvostelu alkaa ylistävästi kuten otsikko antaa syytä odottaa. Hän kehuu Pikettyn kirjaa siitä, että se antaa syvällisemmän selityksen sille miksi epätasa-arvo länsimaissa on kasvanut viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana.

Sävy muuttuu kuitenkin kun fokus siirtyy poliittisesta kannanotosta konkreettiseen taloudelliseen analyysiin.

Hän nostaa esimerkiksi esiin saman asian mihin itse kiinnitin huomiota jutussa arvostusinflaatio ja varallisuuden jako, eli siihen että pörssikurssien heilahtelut vääristävät varallisuuslukuja. Hän tosin yrittää vähätellä tätä, toteamalla että tällä on vähemmän merkitystä kun puhutaan pitkäaikaisista trendeistä. Kuten kirjoitin, kolmenkymmenenkin vuoden tähtäimellä arvostuksien muutos selittää lähes koko osakevarallisuuden nousun.

Solow jatkaa käsittelemällä Pikettyn ennustetta varallisuuden kasvun kehityksestä. Hän kiteyttää analyysin toteamalla, että Piketty itse on tietoinen siitä, että hänen oletukset voivat olla väärässä. On kuitenkin mahdollista (plausibly) että Pikettyn ennuste varallisuuden kasvusta tulee toteutumaan. Ei kuulosta kovin vakuuttuneelta siitä että ”Piketty on oikeassa”.

Seuraavaksi Solow toteaa, että varallisuuden kasvu ei välttämättä tarkoita, että pääomatulojen osuus kokonaistuloista tule kasvamaan. Kun pääoman määrä kasvaa on syytä olettaa, että pääoman tuotto laske. Minä kuvasin tätä jutussa Markkinoiden ”varallisuustasausmekanismi”. Solowin johtopäätös on, että varallisuuden kasvun vaikutus tulonjakoon todennäköisesti on pieni.

Lopuksi Solow vetää maton alta omalta toteamukseltaan siitä, että Pikettyn kirja antaa syvällisemmän selityksen sille miksi epätasa-arvo länsimaissa on kasvanut viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana. Hän noteeraa että, tärkein syy tuloerojen kasvuun on kasvavat erot palkkatuloissa, ja toteaa: ” There is not much understanding of this phenomenon, and this book has little to add.”

Samaan tapaan Pikettyä myös ylistänyt Paul Krugman on kyseenalaistanut analyysin perusteita jutussa Notes on Piketty (Wonkish) tavalla johon minun on helppo yhtyä.

Kun puhutaan poliittisesti kiistanalaisista aiheista kuten tulo- ja varallisuudenjaosta on ymmärrettävää, että ekonomistien kannanotot jakaantuvat oman poliittisen arvomaailman mukaisesti. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että pätevät ekonomisti analysoisivat asioita kovin eri tavalla.

Taloustieteellä ei ole vastausta siihen pitäisikö varallisuuden verotusta kiristää. Vastaus riippuu tarkastelijan poliittisesta arvomaailmasta. Taloustieteellinen tutkimus voi sen sijaan selkeyttää esimerkiksi mitkä tekijät vaikuttavat varallisuuden jakoon ja mitä vaikutuksia varallisuuden verotuksen kiristämisellä olisi.