Työllisyys nousuun palkkoja laskemalla?

Jos jostain on enemmän tarjontaa kuin kysyntää, luontevaa on piristää kysyntää laskemalla hintaa. Kun työvoimasta on liian vähän kysyntää, looginen ratkaisu on siten laskea palkkoja. Yleisellä palkkojen laskulla on kuitenkin merkittävä vaikutus talouden, ja siten työvoiman, kysyntään. Siksi palkkojen laskulla voidaan lähinnä korjata tilannetta, jossa jonkun työntekijäryhmän (esimerkiksi suomalaisten) palkat ovat liian korkeat suhteessa muihin. Ei ole ollenkaan selvää, että suomalaisten palkkojen lasku suhteessa muihin euromaihin olisi perusteltu.

Yksittäisen yrityksen kohdalla on selvää, että alemmalla palkalla löytyy helpommin tehtäviä, jossa työpanoksesta saatu hyöty työnantajalle ylittää palkkakustannuksen. Tuotteita ja palveluita voidaan myydä halvemmalla jos työvoimakustannukset on alempia, ja siten kasvattaa myyntiä.

Jos kaikkia palkkoja lasketaan tämä kuitenkin vähentää myös kokonaiskysyntää taloudessa. Olettaen että palkansaajat vähentävät kulutustaan yhtä paljon kuin mitä palkkatulot laskevat, kulutuskysyntää supistuu yhtä paljon kuin työnantajien kustannukset. Työnantajat voivat laskea hintoja siten että alentuneella kulutuksella saman väärän tavaroita ja palveluita saadaan myytyä kuin aikaisemmin. Hintataso laskee, mutta ei ole mitään syytä uskoa työllisyyden paranevan.

Itse asiassa on hyvin mahdollista, että yleisellä hintojen ja palkkojen laskulla on reaalisesti talouden kysyntää heikentävää vaikutusta. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että tapahtuu tulonsiirtoa vähävaraisemmilta varakkaimmille, jotka todennäköisesti kuluttavat pienemmän osan tuloistaan.

Tulonsiirtoa tapahtuu jos palkkojen lasku ei siirry täysmääräisesti hintoihin ja siten kasvattaa yritysten voittoja ja omistajien tuloja. Lisäksi velkojen – ja siten velanhoitokulujen – reaaliarvo nousee. Tämä vähentää velallisten ostovoimaa ja vastaavasti kasvattaa velkojien reaalituloja. Jälleen kerran tapahtuu tulonsiirto ryhmälle joka todennäköisesti säästää suuremman osan tuloistaan – mikä vähentää talouden kokonaiskysyntää.

Sinällään kasvavan säästämisen ei tarvitse vähentää talouden kysyntää jos se lisää lainanottoa ja investointeja. Näin voi tapahtua jos säästämisylijäämä painaa korkoja alaspäin. Tilanteessa jossa korot ovat jo nollassa, lainanottoa ei voida tällä tavoin kiihdyttää. Päinvastoin kun ajaudutaan yleiseen hintojen laskukierteeseen, reaalikorot nousevat, mikä jarruttaa luottojen kysyntää.

Pienessä avoimessa taloudessa kuten Suomessa palkkojen lasku ei kuitenkaan vähennä kokonaiskysyntää yhtä paljon kuin kustannuksia. 30 prosenttia suomalaisista menoista suuntautuu tuontitavaroihin ja vastaavasti 30 prosenttia kokonaiskysynnästä tulee ulkomailta. Eli parantamalla kilpailukykyämme palkkoja alentamalla voimme vahvistaa suomalaisiin tuotteisiin kohdistuvan kysynnän ja siten parantaa työllisyyttä.

Yleisenä ohjenuorana kaikille euromaille lääke ei kuitenkin toimi. Palkkojen alentaminen kaikkialla ajaisi euroaluetta vain yllä kuvattuun deflaatiokierteeseen. Kilpailukyvyn parantaminen muuhun maailmaan verrattuna puolestaan tapahtuisi luontevammin heikentämällä euron arvoa suhteessa muihin valuuttoihin.

Palkkojen lasku olisi perusteltavissa koko euroalueenkin talouden näkökulmasta, jos maalla on selkeästi tarvetta parantaa työvoiman kilpailukykyä suhteessa muihin euromaihin. Kriisimaiden (suhteelliset) palkkojen laskut ovat siten tarpeellisia.   Suomalaista palkka-alea on vaikeampi puolustaa kun moni muukin euromaa kamppailee ongelmien kanssa. Suomessa työttömyys on yhä selkeästi alle euroalueen keskiarvon.