Skip to content

Sisäinen devalvaatio ei finanssipolitiikan kiristys

by : 14.9.2015

Julkisessa keskustelussa hallituksen viime viikolla esitetyt toimet kilpailukyvyn parantamiseksi on usein esitetty lähinnä vain uusina säästötoimina. Työvoimakustannusten alentaminen, sisäinen devalvaatio, on kuitenkin talousvaikutuksiltaan eri asia kuin finanssipolitiikan kiristäminen. Sisäisen devalvaation voidaan perustellusti odottaa parantavan työllisyyttä, finanssipolitiikan kiristäminen sen sijaan heikentävän sitä.

Olen aikaisemmin perustellut miksi erityisesti Suomen kaltaisessa avoimessa taloudessa työllisyys nousee kun palkkoja lasketaan. Vientiä vahvistava vaikutus jättää mahdollisen kotimaista kysyntää heikentävän vaikutuksen varjoonsa. Tästä niin Palkansaajien tutkimuslaitoksen kuin Suomen Pankin ennustemallit ovat yhteä mieltä, kuten kirjoitin jutussa Talouden ennustemallit ja palkkojen alennus. Kiistaa on lähinnä siitä kuinka suuri vaikutus on.

 Tulojen siirto, ei alennus

Perusteellisin tätä järkeily kyseenalaistava kirjoitus mitä olen viime viikon keskustelussa huomannut on taloushistorian professori Sakari Heikkisen Sipilän laskuoppia. Heikkinen esittää omia skeptisiä laskelmia ja kuittaa lopuksi: ”Tällaisen yksinkertaisen aritmetiikan tuolla puolen avautuu se kuuluisa dynaamisten vaikutusten maailma, jossa miinukset vaihtuvat plussiksi ja työpaikkoja syntyy, vaikka kysyntä supistuu.”

Retoriisesti loppukaneetti on loistava. Heikkisen omat laskelmat ovat kuitenkin varsin puutteellisia staattisinakin pohdintoina.

Oleellisin seikka mitä Heikkinen laskelmissaan unohtaa on, että palkkojen alennus ei staattisessa tarkastelussa ole tulojen alennus vaan tulojen siirto työntekijöiltä työnantajille. Se ei siten lähtökohtaisesti ole ollenkaan samanlainen yksityisiä tuloja alentava tekijä kuin esimerkiksi veronkorotukset.

Palkkojen alennus nakertaa kotimaista kysyntää ainoastaan siltä osin kun palkansaajat säästävät pienemmän osan tuloistaan kuin yritykset ja niiden omistajat. Todennäköisesti työntekijöiden säästämisalttius on toki alhaisempi, joten ensi arviossa palkkojen alennus leikkaa kotimaista kysyntää. Tuskin yrittäjienkään säästämisalttius on sata prosenttia – joten niiden kasvava kulutus ainakin osittain tätä kompensoi. Ehkä osa yritysten paranevasta kannattavuudesta menee investointeihin.

Kotimarkkinoillekin hyötyä hintojen laskusta

Realistisemmin on syytä olettaa, että ainakin osa alentuneista työvoimakustannuksista siirtyy tuotteiden ja palveluiden hintoihin. Tätä kautta tietysti nähdään työvoimakustannusten laskun voivan piristävän vientiä. Sitä myötä myös palkansaajien ostovoiman lasku jää pienemmäksi kuin mitä palkkojen suoran laskun perusteella olisi syytä olettaa. Kotimaisten palveluiden ja tuotteiden halpeneminen voi siirtää kulutusta tuontihyödykkeistä kotimaiseen tuotantoon. Nettovaikutuksena, kun työllisyys paranee avoimella sektorilla, voi hyvin olla että kotimainenkin kysyntä kasvaa.

Julkisellakin sektorilla realistisilla oletuksilla työvoimakustannusten lasku kasvattaa työllisyyttä. Samalla rahalla pystytään työllistämään enemmän, jos palkat ovat alhaisempia. Sama julkisten menojen leikkaus saadaan aikaan pienemmillä irtisanomisilla, jos palkkoja leikataan.

Toki julkisten menojen leikkaus sinällään on finanssipolitikan kiristys joka heikentää kysyntää. Eli jos vaihtoehtoina on joko leikata julkisia työvoimakustannuksia tai olla leikkaamatta ja vastaavasti kasvattaa velanottoa, niin työllisyyden kannalta jälkimmäinen on parempi. Ainakin loogisesti kyseessä on kuitenkin kahdesta erillisestä päätöksestä. Jos julkisia menoja halutaan leikata taantumassa, työllisyyden ja julkisten palveluiden tason kannalta palkkojen leikkaus on hyvä keino.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että hallituksen ehdotus työvoimakustannusten alentamiseksi olisi ideaalinen ratkaisu. Monesta näkökulmasta siinä on parantamisen varaa. Työllisyyden kannalta se on toteutuessaan kuitenkin askel parempaan suuntaan.

Mainokset

From → Suomi

25 kommenttia
  1. miettijä permalink

    Mutta kuinka paljon tarvitsemme vientiä? Vaihtotaseemmehan on varsin tasapainoinen. Ulkomaista valuuttaa tarvitsemme vain EU:n ulkopuolisten tuotteiden ostoon.

    Ainakaan teollisuustuotteiden vientiin panostaminen ei tunnu järkevältä, kun yksityiset palvelut ovat pitkän aikaa olleet arvonlisän päälähde ja osuus vain kasvaa. Eikö kannattaisi katsoa, mille aloille ja minkälaisiin palveluihin tai tuotteisiin työpaikat ovat viime vuosina syntyneet ja varmistaa niiden menestymisen edellytykset? Ennemmin kuin tuijottaa, mistä eniten on kadonnut työpaikkoja ja kaataa sinne lisää rahaa?

  2. Erittäin hyvä kysymys,

    Vaihtotase todellakin on varsin hyvässä tasapainossa, mutta tämä on osittain seurausta siitä että kotimainen kysyntä on heikko, mikä myös heijastuu kehnossa työllisyystilanteessa. Jos kotimaista kysyntää vahvistetaan ilman että vienti kasvaa vaihtotase kääntyy alijäämäiseksi, eli velkaannutaan.

    Minun yhteenveto tarpeesta parantaa kilpailukykyä löytyy tässä:

    http://www.marketnoze.com/uutiset/ajankohtaista/ekonomistikonsensus-kilpailukyvysta.html

    • Tne permalink

      Vaihtotaseeseen vaikutti etenkin tuontiarvon putoaminen, joka taas pitkälti johtui öljyn halpenemisesta ja jatkossa samaa ”mannaa” voi olla tiedossa …

      http://www.bloomberg.com/news/articles/2015-09-17/goldman-sees-15-years-of-weak-crude-as-20-
      u-s-oil-looms-on-glut

      Tämä antaa meille perustellun syyn vahvistaa kotimaista kysyntää esim. alv-prosentin pudotuksella, se tukisi kotimaista tuotantoa. Palkkalinjaksi voitaisiin sopia 0% 2-vuodeksi, joka tukisi aivan riittävästi kilpailukykyämme, joka ei ole niin huono kuin julkisuudessa annetaan ymmärtää.

  3. Nestori permalink

    On selvää, että työvoimakustannusten alentamisella parannetaan Suomen elinkeinoelämän kilpailukykyä,mutta mielestäni se ei valitettavasti riitä turvaamaan vakaata talouden kasvua kuin lyhytkestoisesti.

    Väitän pikemminkin, että Suomen harjoittama kapeakatseinen, passiivinen ja konservatiivinen elinkeinopolitiikkamme on ajanut Suomen tähän tilanteeseen, missä ratkaisuja väliaikaisia ratkaisuja yritetään löytää mm. työvoimakustannusten alentamisella. Suomi näyttää nukkuneen onnensa ohi 2000-luvulla, mikä on aika yllättävää.

    Suomen viennin suurin haaste on viennin rakenne, jota mm. entinen kolleegasi Nordean Pasi Sorjonen on useasti korostanut. Se on aivan liikaa keskittynyt raaka-ainevetoiseen vientiin ja siihen liittyviin investoihin. Vain n. 10% Suomen viennistä on suunnattu kuluttajille. Näin ollen nykyinen globaalitalouden taantuma rankaisee erityisesti Suomea – Suomen vientituotemarkkinoilla ei ole kysyntää riittävästi. Usein ihmettelemme, miksi Ruotsi ja Saksa pärjäävät Suomea paljon paremmin – syitä yritetään löytää valuutoista (SEK) tai työvoimakustannuksista(Saksa) – mutta totuus lienee kuitenkin siinä että Saksalla ja Ruotsilla on huomattavasti monipuolisempi vientiteollisuuden rakenne. Hyvänä esimerkkinä olkoon vaikka autoteollisuus ja kodinkoneteollisuus – tuotteita kuluttajille. Mielestäni juuri kuluttajille suunnatulla kansainvälisillä teollisuudella/palveluilla tasataan taloussyklien synnyttämiä negatiivisia vaikutuksia maan taloudelle.

    Suomessa ehdottomasti hallitusten pitäisi panostaa pitkäjänteisesti elinkeinorakenteemme monipuolistamiseen ja teollisuuden jalostusarvon nostamiseen.

    Olen hyvin hämmästynyt, miksi em. ongelmaa ei pidetä enemmän esillä ekonomistien toimesta.

  4. Kiitos kommentista Nestoria,

    Ehdottomasti Suomen talouden pitkäaikainen vauraus perustuu siihen, että luomme jatkuvasti uusia kannattavia liiketoimintoja. Työvoimakustannusten alentaminen on vain keino sopeutua tilanteeseen jossa tässä ei olla onnistuttu

    Sen sijaan olen vähemmän vakuuttunut siitä, että ongelmana olisi nimenomaan kulutustavaroiden vähyys. Meidän kannattaa panostaa siihen missä olemme hyviä, mikä ei välttämättä tarkoita Ruotsin matkimista.

    Ylipäätänsä matkimisella ei pärjätä Menestyvät yritykset perustuvat siihen, että yrittäjä näkee jonkin mahdollisuuden mitä muut ovat laiminlyöneet. Kukaan ei pysty näkemään edes murto-osaa niistä mahdollisuuksia mitä taloudessa on. Ei poliitikko, eikä ekonomistikaan.

    Tästä syystä suhtaudun hyvin skeptisesti kaikenlaiseen elinkeinopolitiikkaan

    Ajatus, että hallitus voisi valita ne liiketoiminnot mihin Suomen talouden nousua voisi rakentaa ja ohjata nousua, on tuhoon tuomittu. Ne tulevaisuuden mahdollisuudet mitä on helposti nähtävissä, ovat todennäköisesti ne alat, minne on vahvinta tungosta ja millä on kaikkein vaikeinta menestyä.
    Talouden nousu edellyttää siten sitä, että onnistumme kannustamaan yrittäjiä tarttumaan niihin mahdollisuuksiin mitä he näkevät ja kasvattamaan liiketoimintaa.

    Tästä olen kirjoittanut enemmän mm. ajatushautomo Magman julkaisemassa raportissa:

    http://magma.fi/uploads/media/study/0001/01/c65b60e92de8819211e03eb115988cb3ad225484.pdf

  5. Nestori permalink

    Kiitos kommentistasi. Tarkennan hieman vielä aikaisempaa kommenttiani palautteesi kautta.

    En suinkaan tarkoittanut, että lähtisimme synnyttämään jälkisyntyistä elinkeinoalaa matkien jotakin maata. Tarkoitin vain yksinkertaisesti, että Suomen viennin rakenne on tällä hetkellä aivan liikaa kapea-alaisesti perusteollisuuteen, raaka-aineteollisuuteen painottuva ja siksi kovasti syklinen. Mainitsemillani mailla on huomattavasti laajempi vientiteollisuusrakenne, jonka vuoksi ne myös pärjäävät paremmin.

    Tarkoitin tuolla huonosti muotoilulla elinkeinopolitiikkakommentillani lähinnä monipuolisempaa mahdollistavaa elinkeinorakennetta Suomessa. Tämän tapaiseen mahdollistamiseen kuuluu innovatiivinen koulutus- ja tuotekehitystä, yritystoimintaa että investointeja houkuttelevaa talouspolitiikkaa. Em. tyhjiötä ollaan myös ylläpidetty yritysten kasvua latistavallla veropolitiikalla. Esimerkkinä olkoon tästä eriarvoinen listaamattomien ja listattujen yritysten kohtelu Suomessa. Eiköhän samalla tulisi ratkaistua ainakin osittain ns. pääomapula investointeihin.

    Suomen vienti makaa suurimmaksi osaksi nyt prosessiteollisuuden (metsäteollisuus, kemian teollisuus ja perusmetallit) sekä investointihyödykkeitä valmistavasta teknologiateollisuudesta. Ei em. prosessiteollisuuden aloilla työvoimakustannukset eivät ole ongelma. Em. teknologiateollisuudessa suurin ongelma on kysynnän puute. Ei ylikapasiteettia kärsivälle raaka-ainemarkkinoille, esim öljy-, kaivos- ja metalliteollisuuden laitteille siihen välillisesti liittyvällä teollisuudella ole kysyntää. Se ei ole esim. Cargotecin, Konecranesin, Wärtsilän, Outotecin tai Metson huonon kilpailukyvyn vika ettei heidän hienoille tuotteille/ratkaisuille ole kysyntää.

    Suomi ei nouse alhaisen jalostusarvon teollisuudella tai ilman kasvuyrityksiä.

    Jos jotain ”valoa” näen tulevaisuuteen, niin se on hienoa, että korkeakouluissa on synnytetty yritysinnovointiin upea buumi. Se asennemuutos on valtava voimavara tulevaisuuteen. Nyt vielä yritys- ja pääomaverotus yhtenäiseksi, niin itse ainakin saisin lisää uskoa Suomen tulevaisuuteen ja talouden kasvuun. Toki niitä rakenteellisia julkisen puolen ja työmarkkinasopimusten joustomuutoksia tarvitaan, mutta ei pidä unohtaa em. yleistä ja kasvuyrittäjyyttä kannustavia tekijöitä.

    Kuluttajapuolella näen valtavia kasvumahdollisuuksia uusine innovointineen. Emme valitettavasti vielä ole Nokian ”kulutusmarkkinakäyntiä” lukuunottamatta olleet kovinkaan onnistuneita siellä vielä. Suomalaiset yritykset ovat enemmän perinteisesti innostuneet investointihyödykkeiden btob-markkinoihin.

  6. n.n permalink

    Nestorin havaintoon investointitavaran suuresta osuudesta suomen viennissä, ja sen kysynnän maailmanlaajuiseen heikkoon kysyntään tarvitsee yhtyä.

    Toisaalta vois argumentoida että nimenomaan pienen maan kuten suomen kannattais mahd vajaakysyntätilanteessa pyrkiä hinnan laskulla kilpailuun, pienen maan kohdalla ei koko markkinan hintataso muutu vaan saattaisi olla aidosti mahdollisuus lisätä myyntiä.

    Toisaalta, pörssiyritysten ja muiden vientiyritysten tuloskuntoa katsoessa ( osinkojen osuus tuloksesta jne, osinkojen määrä,) vois tehdä johtopäätöksen että markkinaosuuskilpailu ei kiinosta yrityksiä jotka heikossakin suhdanteessa pystyvät tekemään hyvää tai erinomaista tulosta.

    Sikäli suhtaudun hyvin skeptisesti ajatukseen siitä että palkkojen mahdollinen lasku siirtyisi kovinkaan suurelta osin tuotteiden hintoihin.

    Pari vuotta sitten toteutetun yhteisöverokannan kevennysten kohdalla ainakin tulokset taisivat jäädä sangen heikoiksi.

    Miksi palkkojen laskun kohdalla kävisi toisin?

    Identtinen tapaus verotuksen muutokset ja palkkojen muutokset eivät tietenkään ole, mutta, ”kustannuskilpailukyvyn” kummallakin ollaan hakemassa parannusta.

  7. Juha permalink

    Rogerin ja Nestorin näkemykset vahvistavat omia uskomuksiani. Yksilö- ja yritystason toimilla saadaan ”mikrotaloudet” nousuun. Tarvitaan luovaa tuhoa ja uhoa. Yrittäjyyttä ja yritteliäisyyttä. Onnistumisia.

    Mutta makrotaloudellisinkin keinoin kannattaa yrittää parantaa yritystoiminnan edellytyksiä. EKP rahapoliittinen elvytys, finanssipolitiikan keinot ja rakenteelliset uudistukset ovat osa talouden itse itseään korjaavaa yritys-ja-erehdys –prosessia.

  8. Ville permalink

    Suhtaudun palkkojen alentamiseen vähintään skeptisesti, sillä kysynnän puute on tällä hetkellä suurin ongelma euroalueella. Ensin Latvia, Kreikka, Portugali, Espanja ja kumppanit leikkaisivat palkkoja euroalueella ja nyt vuorossa on Suomi. Seuraavaksi kierros alkaa jälleen alusta ja taas ihmetellään, että miksi bkt ei kasva, kun palkkoja supistetaan. Pääomat tykkäävät tästä niin kauan, kun kysyntää löytyy, mutta jossain vaiheessa saavutamme pisteen, jossa velat ovat aina pysynet sisäisessä devalvaatiossa muuttumattomana, mutta palkat ovat laskeneet. Tällöin ei ole enää mitään kulutettavaa.

    Kultakanta ei toiminut 1900-luvun alussa, vaikka sitä useampaan otteeseen yritettiin. ECU meni aivan reisille ja Suomi lähti ensimmäisenä lätkimään, vaikka Viinanen ja muut ”Einsteinit” yrittivät sisäistä devalvaatiota silloinkin. Eurossa on sama idea ja jotenkin odotamme eri tulosta. Einsteinin tyhmyyden määritelmä oli tehdä samaa uudestaan ja udeestaan, odottaen eri lopputulosta. Käsi ylös kenen mielestä olemme fiksuja?

    Ruotsi se vain pumppaa kruunuja markkinoille, ostaa euromaiden velkapapereita ja devalvoi valuuttaansa. Talous porskuttaa ja homma toimii ihan jees. 2 vuodessa kruunu on devalvoitunut 10 % suhteessa euroon. Mikäli Ruotsi haluaa tehdä kaiken, niin miksi Eurooppa ei vain luo rahaa samalla tavalla kuin Yhdysvallat ja osta kaikkea kivaa ulkomailta? Ei se haittaa, jos valtio velkaantuu omassa valuutassa. Voimme aina painaa sitä lisää. Eurosta vain pitäisi tehdä oma valuuttaa tai sitten meidän pitäisi hylätä se. Nykyinen euroalueen linja on ehkä idiottimaisin ikinä, jossa yritetään saada kaikki euromaat ylijäämäisiksi, sillä vaihtotasepeli on nollasummapeliä ja jonkun on aina tehtävä miinusta, jos toinen on plussalla. Valtioilla ei ole ongelmaa, niin kauan, kun ne eivät velkaannu vieraassa valuutassa ja mikäli Ruotsi haluaa ostaa euroalueen velkakirjoja, niin antaa heidän ostaa. Pidetään velkakirjojen korot alhaalla ostelemalla niitä itse ja pumpataan rahaa talouteen. Tämä johtaa inflaatioon ja pian ruotsalaiset pitelevät velkakirjoja, joiden reaalikorko on negatiivinen.

    http://finance.yahoo.com/echarts?s=EURSEK%3DX+Interactive#{”range”:”2y”,”allowChartStacking”:true}

    PS. Aika rankkaa budjettialijäämää nuo PIIGS:t +Cyprus vieläkin tekevät, joten näistä keinojen ”toimivuudesta” voidaan mielestäni olla montaa mieltä. Jengi tsiikaa aina vain BKT:tä vertaillessaan valtioita, mikä on mielestäni kerrassaan idioottimaista.

    http://ec.europa.eu/eurostat/tgm/table.do?tab=table&plugin=1&language=en&pcode=teina200

    • Kiitos kommentista Ville,

      Tuskin voi toistaa liian monta kertaa, että hintakilpailukyvyn parantaminen on nollasummapeliä, joten yleisenä lääkkeenä euroalueen ongelmiin se ei tietenkään voi toimia.

      Kirjoitin tästä mm. pari vuotta sitten:

      https://rogerwessman.com/2013/10/28/ylijaamaisella-euroalueella-syyta-elvyttaa/

      http://www.taloustaito.fi/Teemat/TT-Blogi/Blogit-2013/Euroalueen-vientivetoisen-kasvustrategian-mahdottomuus/

      Julkiset taloudet ovat toki PIIGS-maissa vielä alijäämäisiä, mutta oleellisemmin vaihtotaseet ovat nyt tasapainossa. Tämä on oleellisempi mittari koska eurokriisi käsittääkseni oli ensi sijassa nimenomaan vaihtotasekriisi:

      https://rogerwessman.com/2013/11/28/euroopan-velkakriisi-oikeasti-vaihtotasekriisi/

      • Ville permalink

        Oli ja on vaihtotasekriisi. Ei Saksan ylijäämä mihinkään ole supistunut, päinvastoin.

        Miksi yritämme ratkoa kultakantaa merkantalistisella politiikalla jälleen kerran, kun ei se kerran toiminut 1900-luvun alussakaan? Se ei toiminut 90-luvun alussa. Se ei ole toiminut nytkään, sillä valtiot ovat aina vain kehnommassa jamassa.

        Miksi emme ymmärrä, että raha pyörittää taloutta ja velka, joka otetaan omassa valuutassa ei ole paha asia. On aivan yksi lysti valtion kannalta, onko velkaa 100 % vai 1000 % bkt:sta, kun valtio voi aina ostaa itse vaikka kaikki paperit, joita se printtaa. Jos tahtoo sitoa itsensä esim. dollariin ja ottaa velkaa tässä valuutassa, niin silloin tietysti saa ongelmia aikaiseksi, mutta kuka niin hölmö olisi? Noh, muutamat vielä ovat… Säännöt on tehty rikottavaksi, kuten nykyinen QE ja Schengen-sopimuksen rikkomukset osoittavat. Meillä ei ole mitään ongelmaa, niin kauan, kun inflaatio pysyy hallinnassa ja kun inflaatio nousee liian korkealle, niin painokoneita himmaillaan. Jos työllisyys nousee liian korkealle, niin himmataan kunnolla, ettei palkat nouse liikaa ja aiheuta -08 edeltävää tilannetta, jossa Saksa himmaa ja muut tykittää täysillä eteen päin. Tarvitaan euroalueen välistä koordinaatiota.

        Maailma tarvitsee vielä paljon rahaa, että kaikki köyhät saadaan kammettua suosta ylös, joten miksi tarkoituksella luomme köyhyyttä olemalla luomatta rahaa, joka aiheuttaa toimeiliaisuutta, joka aiheuttaa sitä, että ihmiset tekevät asioita, jotka ovat hyödyllisiä toisille ihmisille?

        Köyhät eivät tosin välttämättä saa apua siitä, että yritetään saada tänne investointeja yhteisöveroa tiputtamalla, jota tapahtuu joka puolella maailmaa, eivätkä myöskään palkkojen tiputuksesta, joten olisiko aika kokeilla täystyöllisyyttä ja luoda sitä hyvinvointia välillä ihan aikuisten oikeasti?

        Tahdon vain sanoa, että sisäinen devalvaatio on ihan vi#¤n tyhmää touhua, eikä sille tule loppua koskaan, kun lähinnä Saksa on euroalueella ainut maa, joka tuhoaa kaikkien muiden mahdollisuudet. Sitten on tietysti veroparatiisit, kuten Alankomaat ja Irlanti, mutta nämä ovat reikiä, joita parhaillaan ilmeisesti yritetään tukkia. Ainut ongelma on, että EU ehtii tuhoutua, ennen kuin näitä ehditään tukkia. Seuraava taloudellinen kriisi tulee aiheuttamaan niin paljon sisäistä levottomuutta, että euro hajoaa.

        Wessman, mistä stagfaaltio mielestäsi johtui, joka johti Keynesistä pois siirtymiseen? Oliko syy Keynesissä, öljyn hinnassa, tehottomissa investoinneissa vai missä?

  9. Asianharrastaja permalink

    Hei Roger, kirjoitit että julkisenkin sektorin työllistämismahdollisuudet paranevat palkkakustannusten laskun takia. Eikö kuitenkin lomien lyhentäminen 8 päivällä samaan aikaan vähennä työvoiman tarvetta siellä ? Lopputulos plus miinus nolla ?

    • Hyvä huomio,

      Lomien lyhentäminen ei tietysti kasvata julkisen sektorin mahdollisuutta työllistä enemmän työntekijöitä. Se mahdollistaa ainoastaan tehtyjen työtuntien kasvattamista.

      Jos oletetaan, että palkkakuluihin varatut määrärahat ovat annettuja, lomien lyhentäminen ei lisää eikä vähennä julkisen sektorin työllisten määrää, vaan parantaa julkisia palveluita. Arvelisin, että tämä on kohtuullisen hyvä arvio.

  10. Äitimuori permalink

    Palkkojen lasku olisi hyvä asia, jos voisimme varmistaa myös hintojen laskun. Hinnoista ei kuitenkaan puhuta juurikaan vaikka ilman sitä kilpailukyky ei kohene. Enemmin pitäisi propagoida aiheesta. Ihmiset noita hinnoittelupäätöksiä tekee, ja siksi pitäisi kannustaa toimimaan oikein.

    Jos näkisimme kustannustason laskemisen myös palkansaajan näkökulmasta, tilastot näyttäisivät bkt:n osalta oletettavasti miinusta vaikka taloudellinen toimeliaisuus pysyisikin ennallaan tai jopa parantuisi. Tavoitteena nyt on kilpailukyvyn palauttaminen suhteessa muuhun maailmaan ja vasta sen kautta saavutettava talouskasvu on kestävää.

  11. Nestori permalink

    Oheisena vielä Etlan Vesa Vihriälän mietteitä viime viikolta. Viennin rakenteemme vaatii uudistusta, mutta se ei tapahdu hetkessä, siksi tarvitsemme toimenpiteitä, joilla kyetään vaikuttamaan nopeasti maamme kilpailukykyyn. Lyhyellä aikavälillä kilpailukykyä on mahdollista parantaa lähinnä vain kustannustasoa alentamalla.

    http://www.etla.fi/kolumnit/huonoja-argumentteja/

  12. Tne permalink

    Hallitus perää tiukasti 5% tuottavuushyppyä vaikka muunlaista mielipidettäkin kuulee sen tarpeellisuudesta …

    http://blog.hse-econ.fi/?p=6781

    Etlan V. Vihreälän laskelmia ihmetellään myös …

    http://jussikiviluoto.blogspot.fi/2015/09/se-pois-jaanyt-argumentti.html

    Todellisuudessa olemme kokeneet taloudessamme globaalista kokonaiskysynnän laskua,
    yrityksemme ovat laskeneet tuotantomääriän vastaamaan tätä kysyntää ja joutuneet karsimaan kulujaan, usein irtisanomalla työntekijöitään. Yritykset näkevät tulevaisuuden lisäksi epävarmana ja ovat siksi karsineet investointejaan. Jos tartumme hallituksen meille tarjoamiin palkan leikkauksiin niin kysyntä tulee laskemaan entisestään. Oikea tie olisi elvyttävän finassipolitiikan käyttöönotto koko Euroopassa ja meillä.

  13. Tavallinen duunari permalink

    Minusta tuntuu, että Ruotsin ja Saksan taika on pienyritysten vienti. Saksa 30%, Ruotsi 20% ja Suomi 8%. Pienet yritykset työllistävät Suomessakin eniten. Meillä pistetään rahaa startuppehin ja ne myydään/rahastetaan kun pitäisi mennä markkinoille, jonka jälkeen ulkomainen omistaja lopettaa toiminnot Suomessa. Puuttuko meiltä rahaa vai uskallusta. Tuossa vaiheessa vaaditaan paljon rahaa brändin luomiseen ja markkinointiin jos ollaan menossa kuluttajamarkkinoille.

    Toisaalta kun katsoo pörssiä niin tuotot annetaan osinkoina pihalle kun taantuvassa tilanteessa ei nähdä mielekkääksi sijoittaa tuotteisiin samalla kun yritysten liikevaihto laskee. Tulosparannus tehdään kustannuksia karsimalla ja tuotot annetaan osinkoina ulos. Pahaa pelkään, että osa yrityksistä käyttää tämän sisäisen devalvaationkin tulosparannukseen ja jakaa osinkoina ulos.

    Kelamaksu ja yhteisöveron alennus ovat surulliset esimerkit tästä. Tämän takia monet ovat äreissään kun tuntevat, että joutuvat yritysten osinkojen takuumiehiksi ja pienyritykset, jotka työllistävät kotimarkkinoilla joutuvat pulaan kun tavallisten ihmisten kulutusta leikataan rajusti.

    Tämän takia pienyritykset lopettavat ja työttömyys lisääntyy ja tämä käynnistäisi sellaisen negatiivisen kierteen.

    Minäkin olen valmis luopumaan jostain jos minä jotenkin ymmärtäisin, että tuosta uhrauksesta olisi hyötyä. Minusta tuntuu, että ratkaisut tehdään elinkeinoelämän ehdoilla ja se ei välttämättä ole paras ratkaisu kansantaloudelle siis tavalisille ihmisille, joidenka täällä Suomessa pitäisi elää vaan heitä käytetään surutta hyödyksi.

    Tuossa on ainakin tämän palkkatyöläisen ajatukset ja pelot. Hallitus ei niitä ole hälventänyt, pikemminkin päinvastoin.

  14. Kiitos kaikista hyvistä kommenteista.

    En ehdi nyht kaikkeen vastata, mutta todettakoon että osingotkin ovat jonkun tuloja. Sijoittaja tekee jotain saamillaan osingoillaan. Kuluttaa tai sijoittaa johonkin muuhun. Todennäköisempää on, että rahat jälleensijoitetaan Suomeen, jos liiketoiminnan kustannustasoa saadaan alenettua.

  15. noonez permalink

    Fiskaalisen devalvaation voi tehdä monella tavalla. Ikäänkuin tarkoituksella halutaan aina vaan puhua sen rahoittamisesta ALVia korottamalla. Moni kirjoittaja haluaa ilmeisesti taloustalkoot, joissa itse voi tavalla tai toisella olla osallistumatta. Kertaakaan en ole nähnyt julkisuudessa, että esitettäisiin edes vaihtoehto, että myös tuloverotusta nostamalla sen voi rahoittaa. Lähetin mm. ETLAn tutkijalle ja pomolle kritiikkiä heidän yksipuolisesta käsittelystään asiasta.

    Tuloverotusta on laskettu 20v aikana. Vuonna 1996, kun Suomen talous oli jo laman jälkeen nousussa, tuloverotus oli n. 8%-yksikköä korkeammalla eikä haitannut talouskasvua ilmeisesti. Slogani ”veronkorotusten tie on kuljettu loppuun” on täysin perustelematon, näytötön, Reyganilaista voodoo-talouspolitiikkaa.

    Lisäksi fiskaalisen devalvaation operaation voi tehdä niin, että suojellaan ostovoimaa kotimaassa ja varmistetaan että fiskaalinen devalvaatio todella realisoituu hintakilpailukyvyn parannuksena.

    Kun Kela-maksu poistettiin, EK lupasi työpaikkoja. Tuliko?Yritykset nostivat johtajien palkkoja ja maksoivat suurempia osinkoja.

    Kun yhteisöveroa alennettiin, niin että valtiolle tuli miljardin lisävaje, niin piti tulla työpaikkoja. Tuliko? Osinkoja sattumalta maksettiin 800 ME enemmän.

    Fiskaalinen devalvaatio tuloverotuksen noston rahoituksella velkaneutraalisti, sekä hintakilpailukyvyn parannuksen ja kotimaisen ostovoiman varmennuksella, on oikeudenmukaisin ja hyvin perusteltavissa oleva keino korjata Suomen perusongelmia: FIXFID

    http://bit.ly/FIXFID

    HYÖDYT:
    +FIXFID leikkaisi julkisen sektorin palkkakustannuksia.
    +FIXFID alentaisi kestämättömälle tasolle (tällä hetkellä) viritetyt suuret eläkkeet (huomaa työnantajan +18% työeläkemaksu)
    +FIXFID alentaisi yritysten työvoiman kustannuksia ja työllistämiskustannuksia.
    +FIXFID parantaisi Suomen vientiyritysten kilpailukykyä

    ETLA:n fiskaalisen devalvaation ehdotuksesta FIXFID poikkeaa siten, että ostovoimaa kotimaassa suojellaan, hintailpailukyky paranee varmemmin, kateutta ja pelkoa EK:n välistävedosta vähemmän, sekä on perusteltua nostaa tuloveroja 20v laskemisien jälkeen, kun taas ALV:ia ei kannata nostaa lisää usean vuoden nostamisien jälkeen.

  16. Nestori kirjoitti: ”… Saksalla ja Ruotsilla on huomattavasti monipuolisempi vientiteollisuuden rakenne. Hyvänä esimerkkinä olkoon vaikka autoteollisuus ja kodinkoneteollisuus – tuotteita kuluttajille.”

    Oletetaan, että nykyhetkellä Suomen vienti ja tuonti olisi tasapainossa.

    Toiseksi, oletetaan että suomessa polkaistaisiin yhtäkkiä käyntiin auto -ja kodinkoneteollisuutta niin runsaasti, että yhtään kodinkonetta eikä autoa olisi enää tarpeellista tuoda ulkomailta suomeen. Kodinkoneita rikkoutuu ja autoja kolaroidaan suht. tasaista tahtia jokaisena vuotena, jonka vuoksi kuluttajat eivät voi ryhtyä ”säästämään” jättämällä uuden jääkaapin ostamatta kun vanha menee rikki.

    Kolmanneksi, oletetaan että euroopan auto -ja kodinkoneteollisuuden markkinat olisivat 100% kyllästyneitä, jonka vuoksi suomesta ei pystyisi viemään yhtään autoa, eikä yhtään kodinkonetta ulkomaille.

    Neljänneksi, oletetaan että kaikki muut talouteen vaikuttavat muuttujat säilyisivät ennallaan.

    Mitä tällöin tapahtuisi suomen vaihtotaseelle edellisillä oletuksilla ? Vaihtotase heilahtaisi komeasti plussalle, suomi veisi enemmän kuin toisi, vaikka vienti ei lisääntynyt edellisillä oletuksilla sentin vertaa ! 🙂 Tällöin kaikki sisäiseen devalvaatioon liittyvä keskustelu voitaisiin lopettaa, suomen talouden alijäämäisyyteen liittyvät ongelmat olisivat ratkaistu!

    Eli, Nestorin Ruotsi-Suomi elinkeinorakenteiden vertailun voisi tiivistää yhteen lauseeseen:

    Ruotsi on omavaraisempi tuotannon suhteen kuin Suomi.

    Sen vuoksi Ruotsin viennin ei tarvitsekaan vetää aina yhtä vahvasti, koska korkeampi omavaraisuus (Ruotsin monipuolisempi tuotantorakenne) aiheuttaa sen, että Ruotsin talous ei ole yhtä vahvasti viennistä riippuvainen kuin suomen talous.

    • Kiitos kommentista,

      Oletus että vienti ja tuonti ovat tasapainossa siis itse asiassa hyvin kuvaa nykytilaa. Tarve kilpailukyvyn parantamiseen liittyy siihen, että tätä tasapainoa nyt on saavutettu työllisyyden kustannuksella.

      Vaihtotasetta voidaan kuten sanot parantaa (ja siten luoda edellytyksiä työllisyyden parantamiseen) myös korvaamalla tuontia kotimaisella tuotannolla eikä ainoastaan kasvattamalla vientiä. Sisäinen devalvaatio tätä edistää, tekemällä suomalaisten tuotteiden ja palveluiden ostamista suhteellisesti houkuttelevammaksi suomalaisille kuluttajille.

      On kuitenkin aivan selvä, että jos mennään siihen, että suomalaiset ostaisivat esimerkiksi ainoastaan suomalaisia autoja, tämä merkittävästi laskisi elintasoa. Suomessa emme pystyisi kustannustehokkaasti tuottamaan sitä kirjoa automalleja, jotka nyt ovat suomalaisille tarjolla. Meidän täytyisi tyytyä muutamaan (suhteelliseen kalliiseen) mallin. Korkea elintasomme perustuu kansainvälisen kaupan antamaan hyötyyn.

      On luontevaa, että pienellä maalla ei ole kovin monipuolinen elinkeinorakenne. On myös luontevaa, että Ruotsin rakenne on jonkun verran monipuolisempi, kun maan väkiluku on melkein tuplasti korkeampi.

      Todettakoon myös, että Ruotsi ei ole suinkaan omavaraisempi tuotannon suhteen kuin Suomi. Päinvastoin Ruotsissa tuonti suhteessa BKT:hen (40% viimeisen vuoden aikana) on piirun verran korkeampi kuin Suomessa (36%).

      • RW: ”On kuitenkin aivan selvä, että jos mennään siihen, että suomalaiset ostaisivat esimerkiksi ainoastaan suomalaisia autoja, tämä merkittävästi laskisi elintasoa.”

        Kyllä, esimerkkini suomalaisten ”auto-omavaraisuuden” lisääntymisen myönteisistä vaikutuksista vaihtotaseeseen laskee yksittäisten kansalaisten kokemaa ”autoilun elintasoa” alaspäin, se on selvä asia!

        Mielestäni elintason lasku on joka tapauksessa edessä, perustan näkemykseni nimim. Tyhmyrin näkemykseen:

        ”Euro on yhä ikuinen, mutta elintason lasku on välttämätön. … se on jokaista taloutta tuntevalle lähes itsestään selvää.”(https://tyhmyri.wordpress.com/2014/10/13/elintason-laskun-valttamattomyys-mutta-talous-ei-ole-nollasummapeli/)

        Näin ollen, talouspolitiikan tekemisen lähtökohtana pitäisi olla (finanssikriisin jälkeisen) poliitikkojen suosiman ylioptimistisen ”Suomen talous kääntyy nousuun ensi vuonna” -hokeman sijaan Paasikiven ohje poliitikoille:

        ”Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen”

        Elintason laskun voi toteuttaa kahdella tavalla: Joko haitallisesti tai vähemmän haitallisesti.
        ”Autoilun elintason” laskeminen tahallisesti ja tarkoituksellisesti on vähemmän haitallista elintason laskua verrattuna esim. ”terveydenhuollon elintason” laskemiseen:

        ”– Mielenterveyden häiriöiden kokonaiskustannukset Suomessa ovat noin 5 miljardia vuodessa.
        … Näin psykoterapiaan sijoitettu euro merkitsee noin kolmen euron säästöä.

        Psykoterapiaan sijoitettu pääoma maksaa tutkimusten mukaan itsensä takaisin moninkertaisesti, koska sairausetuuksien käyttö vähenee, työnantajien sairauspoissaolokustannukset vähenevät ja terveydenhuollon käyttö vähenee.

        – Järjestämällä psykoterapiapalveluja osana julkista terveydenhuoltoa ja lisäämällä niiden saatavuutta syntyy merkittävä, kansantaloudellisesti kannattava terveyshyöty.”(http://www.mielenterveysseura.fi/fi/eduskunnan-mielenterveyspoliittinen-neuvottelukunta-psykoterapian-siirt%C3%A4mist%C3%A4-sote-alueiden)

        Vertailun vuoksi, pakolaiset aiheuttavat (Harry Harkimon laskelmien mukaan) noin 1.5mrd.€/vuosi kustannukset.

        Auto -ja kodinkoneteollisuudessa pätee suuruuden ekonomia, jonka vuoksi vain suomen omaan käyttöön autoja valmistava tehdas tuottaisi laatuunsa nähden liian kalliita autoja. Korkean palkkatasonsa vuoksi suomen on vaikeaa kilpailla esim. Romanian kanssa uusien autotehtaiden sijoituspaikkana:

        ”… romanialaisen keskipalkka on vajaat 400 euroa. … Craiovan autotehtaassa syntyy nykyään pikku-Fordeja. Amerikkalaisen omistajan tavoitteena on kaapata Dacialta ykköstila romanialaisen kansanautona.”(http://www.aamulehti.fi/maailma/missa-ne-kerjalaiset-ovat-romanian-craiovassa-vastaan-kaveli-vain-yksi/)

        Kuubassa kansalaisten kokema ”autoilun elintaso” on äärimmäisen alhaisella tasolla verrattuna kansalaisten kokemaan ”terveydenhuollon ja sairaanhoidon elintasoon”.

        Väitän, että tämä järjestely on kuubalaisten itsensä kannalta parempi kuin tilanne, jossa sekä ”autoilun elintaso”, että ”terveydenhuollon ja sairaanhoidon elintaso” olisivat keskenään sopusointuisesti samalla tasolla. Tällöin Kuuban autokanta olisi useita vuosikymmeniä nykyistä nuorempaa, ja vastaavasti terveydenhoidon taso olisi merkittävästi nykyistä alemmalla tasolla, samalla tasolla kuin se oli muutama vuosikymmenen sitten.

        Kuubassa ”autoilun elintaso” on niin alhaisella tasolla, että auton rikkouduttua sorviin laitetaan pätkä pyörötankoa ja sorvataan siitä varaosa rikkoutuneen osan tilalle, jonka ansiosta -50 -luvulla valmistettu auto saadaan takaisin liikenteeseen.

        Vastaavasti suomessa ”autoilun elintaso” on niin korkealla tasolla, että kun ruotsalaisvalmisteisen Saab 9000 laatuauton (joka on turvallinen, sisältää airbagin ja ABS:n ja on todella tilava sekä taloudellinen, siis alhainen ilmanvastus ja sisältää polttoaineen ruiskutuksella varustetun vähäpäästöisen moottorin) laturin hiilien kuluessa loppuun koko auto (jonka arvo on laturivikaisena 150€) romutetaan, koska sille ei löydy enää ostajaa, vaikka kyseessä on kulutusosan (2,90€ arvoisen hiilisarjan) normaalinopeudella tapahtuva normaali ja luonnollinen kuluminen loppuun. Auto ei siis teknisessä mielessä ole millään muotoa täysin loppuunajettu, kun latauksen merkkivalo syttyy ja auto jättää tielle.

        Mielestäni ilmeiset rahapoliittiset tosiasiat tunnustavan talouspoliitiikan teon tavoitteeksi tulisi asettaa yleisten ja suht. abstraktien ja ympäripyöreiden ja siksi vaikeasti käytännössä toteutettavien linjausten ja periaatteiden sijaan runsas joukko yksityiskohtaisen tarkkoja toimenpiteitä eri elämän -ja talouden osa-alueille, joiden avulla ja ansiosta suomalaisten omavaraisuutta voitaisiin nostaa (ja vastaavasti elintasoa tahallisesti ja tarkoituksellisesti laskea) ko. elämän ja talouden osa-alueella.

        Esimerkkinä talouspoliittisesta linjauksesta tulisi olla suomalaisten kokeman ”autoilun elintason” laskeminen nykyistä alemmaksi siten, että nykyaikaisten, turvallisten ja taloudellisten autojen romuttaminen suht. helposti korjattavien ja teknisessä mielessä pienten ja vähäpätöisten vikojen takia loppuisi.

        Tämä onnistuisi helpoiten laskemalla reilusti ”autojen korjaus ja huolto” -toimialojen yritysten arvonlisäveroa. Sen sijaan ns. lipposdevalvaation kohdistaminen pelkästään automekaanikkoihin on käytännössä mahdotonta, kuin myös uusien tuontitullien asettaminen uusille autoille. Yleinen lipposdevalvaatio kaikille suomalaisille ei kohdista lipposdevalvaation elintasoa laskevaa vaikutusta tietylle (halutulle ja toivotulle) talouden osa-alueelle, vaan elintaso laskee yleisesti ihan kaikilla elämän osa-alueilla (myös terveydenhuollossa, jossa esim. psykoterapia palveluissa säästetty euro synnyttää vielä kolmen lisäeron säästämistarpeen).

        Toki myös kodinkone, pienkone, elektroniikka -ja fillarihuoltojen jne… ALV -prosenttia tulisi (autonhuoltopalvelujen lisäksi) laskea, jotta niiden avulla saataisiin hidastettua uusien tuontitavaroiden virtausta suomeen (ja eurojen virtausta suomesta pois).

        Uusien tuotteiden teollisen valmistuksen lainalaisuus, ”suuruuden ekonomia” estää (suomen korkeahkon palkkatason lisäksi) uusien, suomen omavaraisuutta lisäävien tehtaiden perustamista suomeen.
        Sen sijaan nykyisten teollisesti valmistettujen tuotteiden korjauksen, siis elinkaaren pidentämisen ja sitä kautta uusien tuontituotteiden hankintatarvetta vähentävien ja vaihtotasetta parantavien toimenpiteiden tekeminen on käsittääkseni vielä lähes 100% suomalaisten poliitikkojen näpeissä.

        Ilmeiset rahapoliittiset tosiasiat kieltävä (populisti)poliitikko kysyy äänestäjiltään:

        ”Haluatko ajaa vanhalla autolla, jonka pohjassa on ruostereikä, vai haluatko että suomen autokannan korkeaa keski-ikää nuorennetaan romutuspalkkioiden avulla ?”

        Ilmeiset rahapoliittiset tosiasiat myöntävä (realisti)poliitikko kysyy äänestäjiltään:

        ”Haluatko ajaa vanhalla autolla, jonka pohjan ruostevaurio on korjattu suomalaista työvoimaa käyttämällä. Vai haluatko että hampaissasi on reikiä, joita sinulla ei ole varaa korjata ?
        Valitse toinen näistä epämieluisista vaihtoehdoista, molempia et voi enää laskevan elintason suhdanteessa saada ?”

        Mitä äänestäjä tekee tällaisessa valintatilanteessa ? Äänestäjä on psykologisista (tunnetason) syistä (Couen laki) johtuen pakotettu valitsemaan sen vaihtoehdon, joka lupaa (tosin katteettomasti) parempaa ja positiivisempaa tulevaisuutta ”Make America great again” -tyyliin äänestäjilleen. Couen laki tässä tapauksessa tarkoittaa sitä, että uuden (uudemman) auton omistamisen halu (tunne) ylikirjoittaa järjen.

        Ja juuri näin on tapahtunut myös suomessa, kun eduskuntaan valittiin katteettoman positiivisesti ajattelevia ”suomen talous kääntyy nousuun ensi vuonna” -edustajia, joiden mielestä suomella on varaa mm. korkeaan ”autoilun elintasoon”.

        Tämän seurauksena ”autoilun elintasoa” päätettiin nostaa romutuspalkkioiden avulla, joka puolestaan aiheuttaa suomen vaihtotaseen vajeen kasvua, josta puolestaan aiheutuu säästämistarve mm. psykoterapiassa, jossa yhden euron säästäminen luo kolmen euron uuden säästämistarpeen.

        Tai jos jätetään säästämättä mm. psykoterapiassa, niin silloin ”autoilun elintason” nostaminen rahoitetaan valtion ottaman lainarahan avulla. Lähes nollakorkoisen valtion lainan ”sijoittaminen” noin 10% vuodessa arvoaan alentaviin uusiin henkilöautoihin nähdään olevan järkevää talouspolitiikkaa.
        No ei ole oikeasti järkevää, vaan kyseessä populistinen politiikkaa. Poliitikot ”ostavat ääniä” lupaamilla äänestäjilleen (valtion velkaantumisen ansiosta) uudempia autoja, joihin äänestäjillä ei oikeasti ole varaa.

        Euroa käytettäessä ”yleisestä elintasosta” puhuminen tulisi lopettaa, ja puhua vain yksittäisistä eri elämän ja talouden osa-alueiden elintasoista ja niiden keskinäisistä suhteista. Euroa käytettäessä Suomi ei voi enää merkittävästi vaikuttaa yleiseen elintasoon. Vaikka kiky paketit toimivat kyllä teoriassa, niiden vaikutus jäänee liian vähäiseksi käytännössä.

        Mutta yksittäisten suomen talouden eri osa-alueiden keskinäisiä ”elintaso” suhteita voi vielä säädellä, ja se kannattaa tehdä viisaasti.

      • ”Korkea elintasomme perustuu kansainvälisen kaupan antamaan hyötyyn.”

        Totta, globalisaation hyöty näkyy esim. auton varaosien hinnoissa: Boschin runkoon Intiassa tehdaskunnostettu vaihtolaturi (”aito korjattu Bosch”), johon on vaihdettu Intiassa kaikki kuluvat osat) maksaa motonetissa jopa alle 100€, kun taas tehdasuusi (Passatiin sopiva) aito ”Made in Germany” Bosch maksaa motonetissa ~300€.

        Jos suomessa valmistettaisiin vain suomen omaan varaosa tarpeeseen esim. ”Asmo charger” -merkkisiä tehdasuusia ”Made in Finland” tekstillä varustettuja auton latureita, niin niiden hinta asettuisi pienten valmistusmäärien vuoksi ehkä jopa tuplasti suuremmaksi suurten valmistusmäärien ”Made in Germany” -laturiin nähden, siis noin 600 euroon.

        Teknisesti uutta laturia vastaavan ”Made in India” -laturin ostovoiman suhteen suomalaisten palkat ovat siis noin kolminkertaistuneet globalisaation ansiosta. Harva kuitenkaan vaihtaa laturia autoonsa itse. Kun laturin vaihtotyö otetaan mukaan laskelmaan, niin globalisaation tuottama hyöty kutistuu, koska globalisaaton aiheuttama elintason nousu näkyy myös laturia vaihtavan automekaanikon palkassa. Korkean elintason maassa kaikkien palvelusten hinta, myös laturin vaihtotyön hinta on korkea.

        Korkeat autonkorjauskustannukset tekevät suomalaisille uuden auton hankinnan houkuttelevaksi. Uuden auton hankinta on kuitenkin kansantalouden (vaihtotaseen) kannalta erittäin tuhoisa ratkaisu verrattua vanhan auton korjaamiseen suomessa (tai halvemman hintatason Virossa),

        Vaikka uudella autolla ajaminen korottaakin sillä ajavan yksilön kokemaa elintasoa autoilun saralla, on se ryhmätasolla (kansantalouden tasolla) ryhmän yleistä elintasoa laskeva ratkaisu niin kauan kuin kansantalous tekee nollatulosta tai alijäämää.

Trackbacks & Pingbacks

  1. SAK: Työttömyys laskenut jo tarpeeksi? | Roger Wessman

Korjaa, jos olen väärässä. Kerro, jos olet toista mieltä. Kysy, jos jotain jäi epäselväksi. Lähtökohtaisesti kommentit julkaistaan välittömästi ilman erillistä hyväksyntää. Kommentit voivat kuitenkin juuttua, jos Wordpress tulkitsee niitä spämmiksi (esimerkiksi kommenttiin sisältyvien linkkien johdosta) jolloin ne tulevat näkyviin manuaalisen hyväksynnän jälkeen.

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s