Ekonomistit ja euro
Helsingin Sanomien viime viikolla julkaisemassa kyselyssä, ainoastaan vajaat puolet ekonomisteista (allekirjoittaneen tapaan) näkivät eurosta olleen enemmän haittaa kuin hyötyä. Loput olivat joko päinvastaista mieltä, tai eivät ottaneet kantaa. Tämä ei kuitenkaan kerro siitä, että ekonomistien näkemykset euron vaikutuksista olisivat täysin ristiriitaisa. Pikemmin se heijastaa, että yksinkertaistava kahtiajako monimutkaisissa kysymyksissä ei ole kovinkaan valaiseva.
HS:n Petri Sajari oli asettanut kaksi kysymystä. Toinen laaja ja tulkinnanvarainen (onko eurosta ollut Suomelle enemmän hyötyä vai haittaa?) toinen rajoitettu ja selkeä (olisiko vapaasti kelluva valuutta jouduttanut talouden elpymistä vuoden 2012 taantumasta). Edellisen kysymyksen kohdalla vastaukset hajautuivat, jälkimmäisen kohdalla vastaajat olivat pitkälti yksimielisiä: Oma valutta olisi jouduttanut elpymistä.
Tämä hyvin kuvaa sitä minkälaisia kysymyksiä kannattaa asiantuntijoilta kysyä. Jos aiot ostaa autoa, tuskin on paljon järkeä kysyä asiantuntijoilta kumpi on parempi: Nissan vai Opel? Sen sijaan asiantuntija voi kertoa esimerkiksi kummalla on suurempi kiihtyvyys tai pienempi polttoaineenkulutus
Ekonomistien laaja konsensus kertoo, että yksi oman valuutan hyödyistä on, että kilpailukykyä voidaan ripeämmin palauttaa. Siten talouden toipumista voidaan jouduttaa, kun ongelmana on kilpailukyvyn puute.
Toisaalta eurosta on kieltämättä ollut myös hyötyä, joita esimerkiksi professori Ripatti hyvin yksityiskohtaisesti erittelee. Kulut ovat vähentyneet kaupankäynnissä euroalueen sisällä. Valuuttakurssiriskin poistuminen on myös luonut vakautta euroalueella kauppaa käyville yrityksille ja tältä osin kannustanut investointeja.
Tarkan arvion asettaminen sen enempää yllä mainituille hyödyille kuin haitoille on haastavaa. Minun on siten helppo ymmärtää niitäkin ekonomisteja, jotka päätyvät siihen, että eurojäsenyydestä on ollut toistaiseksi enemmän hyötyä kuin haittaa, tai jotka eivät ota asiaan kantaa.
Hyödyt kaupankäyntikulujen vähenemisestä tuskin kovinkaan valtavia ole. On kuitenkin myös totta, kuten useat vastaajat toteavat, että oma valuutta ei ratkaise kaikkia ongelmia. Suurin osa niistä tekijöistä jotka ovat Suomen viime vuosien heikon talouskehityksen taustalla (esimerkiksi Nokian ongelmien myötä heikentynyt tuottavuus, väestön ikääntyminen) ei olisi voi korjata valuuttakurssimuutoksilla. Tämän perusteella, kuten olen argumentoinut Arvopaperi-kolumnissani, Eurojäsenyyden kustannukset Suomelle ovat toistaiseksi myös olleet suhteellisen pieniä.
Kuten itse vastauksessani korostin, johtopäätös riippuu myös siitä, tulkitaanko kysymystä laajasti koskevan euron olemassaoloa vai suppeasti Suomen eurojäsenyyttä. Eurokriisillä on ollut merkittävä negatiivinen vaikutus maamme talouskehitykseen, jolta ei olisi voitu välttää jättäytymällä eurosta pois. Jos otetaan tämä euron aiheuttama hyvinvointitappio mukaan laskuun, on vaikeampi päätyä siihen, että eurosta on ollut nettomääräisesti hyötyä.
Lisäksi arviointia vaikeuttaa se, että me emme tietysti voi tietää mitä talouspolitiikkaa olisimme harjoittaneet, jos Suomi olisi jäänyt euron ulkopuolelle. VATT:n Seppo Kari esimerkiksi korostaa eurojäsenyyden hyötynä, että se ”toi ryhtiä talouspolitiikkaan”. Hän tarkoittanee tällä esimerkiksi sitoutumista julkisen talouden tasapainoon ja inflaatiotavoitteeseen. Tämä ei perustu mihinkään taloudelliseen analyysiin vaan arvioon poliittisesta päätöksenteosta. Euron ulkopuolellakin olisimme voineet harrastaa kurinalaista politiikkaa, kuten esimerkiksi Ruotsi on tehnyt.
Henkilökohtaisesti en tosin ole kovin vakuuttunut euron ryhdittävästä vaikutuksesta. Suomessa ei julkista taloutta koskaan ole hoidettu kovin leväperäisesti (verrattuna esimerkiksi useimpiin euromaihin) ja sitoutuminen inflaatiotavoitteeseen oli jo vahva markan kellutuksen jälkeen 90-luvulla ennen päätöstä euroon liittymisestä.
Toki löytyy ekonomistien vastauksista argumentteja, joita vaikuttavat oudoilta. Matti Pohjola esimerkiksi argumentoi, että eurosta ei ole ollut haittaa koska maamme kasvu on ollut yhtä hyvää kuin Ruotsissa vuoteen 2012 saakka. Kuten moni vastaaja korostaa, ja myös Pohjola itse toteaa, omasta valuutasta olisi nimenomaan ollut hyötyä vuonna 2012 alkaneen taantuman vaimentamisessa. Arvelisin, että Pohjolan todelliset ajatukset eivät täysin avaudu lyhyessä vastauksensa.
Roger Wessman 
Hyvää alkanutta vuotta ! Kaksi kysymystä : puhuit kaupankäyntikulujen vähenemisestä mutta eikö euro ole laskenut myös meidän korkotasoamme valuuttariskin poistuessa ? Ja jos omasta valuutasta ei olisi ollut hyötyä rakenteellisiin kysyntämuutoksiin sopeutumisessa, tarkoittaako se, että myös ”sisäinen devalvatiomme” on turha ?
Eikö 2012 jälkeinen taantuma selity pitkälti Nokian romahtamisella? Auttaisiko ona valuutta korvaamaan Nokian jättämää aukkoa?
Kiitos hyvistä kysymyksistä,
Euron vaikutusta meidän korkotasoon on mielestäni ainakin liioiteltu. Ruotsin tapaan meidän korot olisivat voineet olla samalla tasolla kuin euroalueen korot, jos olisimme pitäneet inflaation kurissa.
Tietysti eurojäsenyys on kasvattanut ulkomaisten sijoittajien kiinnostusta Suomen valtionlainoista. Toisaalta, valuuttakurssiriskin poistumisen myötä suomalaiset eläkeyhtiöt ovat voineet hajauttaa korkosijoituksiaan koko euroalueelle. Suomella oli euroalueen alkuvuosina suuri säästämisylijäänä (vaihtotaseylijäämä), joten voidaan hyvin perustella, että eurolla tätä kautta olisi ollut pikemmin Suomen korkotasoa nostava vaikutus.
Todellakin oman valuutan hyöty on nimenomaan, että kilpailukykyä voidaan ripeämmin palauttaa, eli jos siitä ei ole hyötyä, niin ei myöskään muista kilpailukykyä parantavista toimista ole hyötyä. Olen selittänyt tätä aikaisemmin tässä:
Siltä osinkin, kun Suomen talouden ongelmat vuoden 2012 johtuivat Nokian romahduksesta, voidaan silti ajatella, että oma valuutta olisi auttanut sopeuttamisessa. Nokian korvaamiseksi on ollut tarvetta kasvattaa muuta vientiä, missä heikompi valuutta olisi auttanut. Täysin Nokian menetystä ei kuitenkaan olisi voitu korvata. Matkapuhelintuotannossa tuottavuus oli poikkeuksellisen korkea, joten työllistämällä vapautettu työvoima muuhun tuotantoon ei olisi voitu palauttaa BKT:ta entiselle tasolle.
Hesarin jutussa ei tainnut nousta esille Suomen vastuut euron pelastamiseksi synnytetyissä vakausvälineissä eikä EKP:n erittäin voimakkaasti kasvaneessa taseessa. Näissä kaikissa on piilotettuna erittäin suuret tappioriskit, Suomen osalta on kyse kymmenistä miljardeista euroista. Voi tietysti olla, että näitä tappioriskejä kyetään potkimaan eteenpäin ilman että ne lankeavat maksuun. Nythän ne on piilotettu eurovaltioiden taseiden ulkopuolelle vähän samaan tapaan kuin mitä Kreikan velat piilotettiin Goldman Sachsin avustuksella tunnetuin seurauksin.
Näille otetuille riskeille ei lasketa mitään kustannusta esim. valtion budjetissa tai edes valtion tasetta laadittaessa niitä ei huomioida. Kaikki haluavat ne unohtaa.
Lisäksi eurokriisistä johtuen talouskasvu on koko Euroopassa ollut jo pitkään heikkoa myötävaikuttaen mm. korkeaan työttömyyteen Suomessa. Eurossa mukanaolon vaikutuksia voi lukea mm. Suomen julkisen talouden kohta kymmenen vuotta jatkuneesta erittäin suuresta alijäämästä ja lisävelkaantumisesta.
Mielestäni euro on kokeiluna täysin epäonnistunut ja sen haitat ovat Suomelle paljon hyötyjä suuremmat. Euro olisi jo lopetettu jos vain olisi tiedossa miten alasajo tapahtuisi hallitusti.
Kiitos kommentista Vesa,
Tosiaan mahdollisia vastuita kriisinhallintatoimista vain lyhyesti sivutetaan Helsingin Sanomien jutussa. Toistaiseksi niistä on lähinnä kirjautunut tuottoa Suomen valtiolle Euroopan keskuspankin omistajana, mutta kuten toteat, on vielä kysymysmerkki mikä loppulasku näistä tulee olemaan.
Pohdin tätä asiaa viitisen vuotta sitten Talous ja yhteiskuntalehdessä, eikä minun arvio siitä oleellisesti ole muuttunut http://www.labour.fi/ty/tylehti/ty/ty42012/pdf/ty42012Wessman.pdf.
Todennäköisesti kustannukset näistä jäävät kuitenkin pienimmiksi, kuin jo nyt toteutuneet suorat vaikutukset heikomman talouskasvun kautta.
niin ja kokonaan on jäänyt huomiotta:
– pienen valuutan (likviditeetin) manipulointimahdollisuus Suomen ulkopuolelta
– inflaationäkökulma ja sen vaikutus
– euron tuoma korkojen vakaus ja sen tuomat hyödyt myös pitkällä tähtäimellä niin kotitalouksille, elinkeinoelämälle ja julkiselle sektorille
– kansalaisten velkaantuminen kotimaan tai ulkomaan valuutassa
– kotitalouksien ja julkisen sektorin velkaantumista oma valuutta tuskin olisi helpottanut, mutta tuonut vai valtavia riskejä lisää. Vrt. esim kotitalouksien velkaantumista nyt versus 1980/1990-luvun taitteeseen
– Suomi olisi entistä haavoittuvaisempi esim. Venäjän kaupan vaikutusten myötä, jos eläisimme markka-aikaa
Vaikka olisi oma valuutta, niin tarvittavia rakennemuutoksia emme kuitenkaan olisi voineet välttää. Ehkä olisimme jopa pahemmassa uusimistarpeessa. Suomi näyttää nykyhallituksen aikana ajautuvan entistä enemmän kohti alkutuotantoa sekä panostusta vähennetään koulutuksesta sekä tuotekehityksestä. Näyttääkin usein olevan niin, että oman valuutan suosijat tulevatkin niistä poliittisista ryhmistä, jotka suosivat juuri em. nykyistä negatiivista kehitystä.
On hyvin erikoista ja jopa huvittavaa, että esim. emeritusprofessori Vesa Kanniainen Väyrysen tapaan kuuluttavat omaa valuuttaa, mutta eivät sen sijaan halua tuoda tekijöitä millä Suomi saadaan nousuun euron kanssa. Suomessa nimittäin allokoidaan valtion varoja joka vuosi kansantaloudellisesti lisäarvottomasti synnyttäen lisävelkaantumista. Erityisesti nämä alkutuotantoon ja perusteollisuuteen panostavat puolueet hallitusvastuineen tulevat Suomen veronmaksajille ja yrityksille hyvin kalliiksi.
Olemme euromaa. Olisiko jo aika panostaa tarvittaviin pitkäkestoisiin ja kantaviin rakenneuudistuksiin nykyisen valuutan alaisuudessa kuin se, että halutaan jatkuvasti osoittaa omaa oikeaksi olemista argumentoimalla ”minä olin tätä mieltä” eurosta. Ei kuulosta minun korvissani kovinkaan uskottavalta kansantaloustieteilijältä/poliitikolta, joka asettaa itsensä oikeaksi olemisen kansakunnan kehittämisen edelle. Mutta em. on mahdollista nykyisessä populismin aikakaudella.
Muistutan edelleen ”pienenä tekijänä” hyvinvoinnillemme, että vientimme rakenne on aivan liian välituotepainotteinen. Se, että nykyisessä globalisaatiossa ja teknistyvässä maailmassa meillä olisi oma markka ei auttaisi kuin hetkisen ja taas alkaisi ”ikiluukkuja” pyöriä uudestaan.
Lopettakaa se menneisyyteen katselu ja kiinnittäkää enemmän huomiota millä menestyä tulevaisuudessa muuttuvassa ja entistä kompaktimmassa maailmassa ja maailmantaloudessa.
Kiitos kommentista Nestori,
Olen ehdottomasti samaa mieltä ainakin siitä, että kannattaisi fokusoida enemmän siihen, miten saamme nyt taloutta kukoistamaan euron jäsenenä, kun pohtia sitä oliko päätös liittyä euroon oikea. Jälkimmäinen kysymys on tässä vaiheessa täysin akateeminen.
Kun kerran yhteisvaluutan on liitytty kustannus-hyöty analyysi näyttää aivan toisenlaiselta kuten olen kirjoittanut mm. tässä: https://rogerwessman.com/2015/10/09/euroeron-kustannus-hyotyanalyysi/