Kilpailukyky on yhteisvaluuttaongelma
Pohdin viikon Arvopaperiblogissani Eurojäsenyyden kustannukset Suomelle miltä osin Suomen talouden heikkoa kehitystä olisi pystytty välttämään omalla valuutalla.
Ehkä itsestäänselvä havainto tähän liittyen on, että oma valuutta on hyvä ratkaisu suurin piirtein samoihin ongelmiin kun yleinen työvoimakustannusten lasku. Oman valuutan avulla voidaan parantaa hintakilpailukykyä, aivan kuten palkkoja laskemalla, ns. sisäisellä devalvaatiolla.
Nämä keinot voivat korkeintaan ongelmaa lieventää, siltä osin kun heikko kasvu johtuu rakenteellisista ongelmista, esimerkiksi yksittäisen toimialan vastoinkäymisistä tai heikosta työvoiman tarjonnasta. Kummallakaan ei pystytä estämään, että esimerkiksi Nokian matkapuhelintoimintojen romahdusta seurannut tuottavuuden lasku alentaa BKT:tä.
Siten siltä osin kun Suomen talouden ongelmia ei voisi ratkaista omalla valuutalla, ne eivät myöskään voi johtua liian heikosta hintakilpailukyvystä.
Jos näkee, että heikon talouskasvun taustalla on ensisijaisesti rakenteellisia ongelmia voi argumentoida, että oma valuutta on huono ratkaisu vaikka sillä voisi oireita lieventää. Se houkuttelee valitsemaan ”helpon” ratkaisun (devalvaation) sen sijaan, että puuttuu alla oleviin rakenteellisiin ongelmiin.
Jos on tätä mieltä, samasta syystä työvoimakustannusten yleinen alentaminen on myös huono ratkaisu.
Samoin on outoa argumentoida, että sisäinen devalvaatio ei auta mutta oma valuutta ratkaisisi ongelmat. Toki omalla valuutalla saataisiin ripeämpi vaikutus. ja devalvaatio alentaisi mm. myös omassa valuutassa olevien velkojen arvoa. Suurimmalta osin on kuitenkin kysymys samasta ratkaisumallista.
Roger Wessman 
Martin Sandbu (FT / Free lunch, 4.8.2015) on samaa mieltä:
“Matt O’Brien has compared Sweden and Finland and observed that Finland’s grown more slowly than Sweden recently. He further points out that Finland is in the euro while Sweden is not, and concludes that it must be Finland’s inability to devalue that has kept Finland back. This sort of argument is as ubiquitous as it is incomplete, so it’s worth pointing out where it falls short.”
http://www.ft.com/intl/cms/s/3/dff7fb30-312a-11e5-91ac-a5e17d9b4cff.html?siteedition=intl
Prof. Haaparannan mukaan Suomen hintakilpailukyky on kovimmillaan 40 vuoteen.
On totta että päivätäsolla tai edes kuukausitasolla tapahtuva sopimusjousto voisi olla sama asia kuin kelluvan kurssin jousto. Se auttaisi systeemisen sokin hetkellä.
Sisäistä devalavaatiota ei indeksien alentamismielessä ole mieletäni Suomessa kuitenkaan ollut euroaikana, joten absoluuttinen sisäinen devalvaatio on vielä pitkälti näkemättä oleva teoria Suomen oloissa. Liberan edellinen tutkimusjohtaja osuvasti kutsuikin Suomen sisäisen devalvaation mekanismia työttömyysdevalvaatioksi, koska palkkojen alentuminen Suomessa voi tapahtua oikeastaan vain irtisanomisten kautta. Monen muun sopimuksen alentuminen tapahtuu myös irtisanoen. Negatiiviset indeksit eivät kulttuuriimme ole tulleet.
Itse näen työttömyysdevalvaation ja alaspäin kelluvan valuutan välillä suuriakin eroja. Sopimusyksikön automaattinen vastasyklinen vaihtuminen on yksi kelluvan valuutan suuri etu: kaikki sopimukset muuttuvat oikeaan suuntaan keskimäärin oikeaan aikaan kun kansantalous sitä tarvitsee, varsinkin epäsymmetrisen sokin hetkellä. Juuri mistään ei tarvitse neuvotella repivästi, miljoonat sopimukset vaan muuttuvat ilman draamaa. Kelluvan valuutan maassa oleva yritys tietää että rahajärjestelmä auttaa hädän hetkellä kun kilpailijamaissa ei tätä vetoapua löydy. Se kannustaa investointipäätöksissä.
Työttömyysdevalvaatio taas on hidasta, repivää miljoonien sopimusten yksittäistä uudelleenneuvottelua, yleensä liian myöhään. Koska se on repivää, sopimuksia ei usein kohtuullisteta vaan irtisanotaan. Tuotantoa siirretään joko alemman kustannusten maihin tai kelluvien valuuttojen maihin.
Kiinteä kurssi on mielestäni kuin yksivaihdepyörä, kelluva on monivaihdepyörä: kiinteäkurssilla poljetaan kyllä eteenpäin, mutta energiaa siinä tuhlautuu kun kansantaloudellinen pyörä eli valuutta alla ei mukaudu olosuhteisiin.
Tässä mekanismi juridisemmin selvennettynä:
http://samimiettinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/168402-nationalekonomi-for-jurister-ja-lex-monetae
”Samoin on outoa argumentoida, että sisäinen devalvaatio ei auta mutta oma valuutta ratkaisisi ongelmat. ”
Mitenniin outoa?
Tietääkseni yksikään valtio ei ole ikinä onnistunut nostamaan itseään lamasta sisäisellä devalvaatiolla enää deflaatiotilasta, mutta hyvinkin moni vielä omaa valuuttaa inflatoimalla/devalvoittamalla.
Omassa kelluvassa valuutassa valuuttakurssit, korkotaso ja markkinatalous tasapainottaa aina automaattisesti pahimmat vinoutumat. Mutta korkotaso ei jousta enää negatiiviseksi, ainakaan asuntolainoissa.
Jolloin sisäisessä devalvaatiossa jää liikaa vapaamatkustajia, ja ainoaksi joustovaraksi jää palkkataso tai työllisyys, joka sitten johtaa näihin nähtyihin syöksykierteisiin.
Ilman omaa valuuttaa pelivaraa on vain silloin, kun voi inflatoida vähän muita hitaammin, muttei enää deflaatiossa.
Toki sen argumentin hyväksyn, ettei sisäistä devalvaatiota voi käyttää vaihtoehtona uudistuksille yhtään enempää kuin ulkoistakaan. Eli jos vastustetetaan rahauudistuksia siksi että jarruttaa muuta uudistumista, niin ei sitten pitäisi tarjota palkanlaskujakaan vaihtoehdoksi. Eikä ainakaan koulutuksesta ja tutkimuksesta leikkaamista.
Minä vaan en usko, että millään ”rakenneuudistuksilla” saadaan riittävää kasvua ilman rahauudistusta.
Aivan oma valuutta sallisi meille elvyttävämmän finanssipolitiikan, siten voisimme hakea kilpailuetua turvaamalla hyvän koulutustasomme ja parantamalla esim. logistiikkaa ym. Tällä tavalla loisimme meidän yksityisellekin sektorille tulevaisuuden näkymiä investointiin, toisin kuin nykyinen hallituksen linja, joka on kiristävä ja päinvastoin vie yrityksiltä ja kotitalouksilta uskoa tulevaisuuteen.
Kiitos kommenteista
Jouni,
Tuoreita esimerkkejä lamasta sisäisellä devalvaatiolla itseään nostaneista maista ovat esimerkiksi Irlanti tai Baltian maat.
Toki taival on ollut tuskalias. Kuten mainitsinkin, devalvointi on ripeämpi ratkaisu joka nakertaa myös omassa valuutassa olevien velkojen arvoja
TNE,
Myös sisäinen devalvaatio sallii samalla tavalla reaalisesti elvyttävämmän finanssipolitiikan. Alemmilla palkoilla on varaa satsata enemmän esimerkiksi koulutukseen ja tutkimukseen.
Toki tältäkin osin merkittävä ero on, että velkojen reaaliarvo sisäisessä devalvaatiossa kasvaa. Ja lisäksi euroalueen finanssipolitiikan säännöt ovat tietysti rajoite finanssipolitiikalle.
Eli oma valuutta näissä tapauksissa parempi. Oman valuutan puutteessa sisäinen devalvaatio ajaa kuitenkin samaa asiaa, joskin vähemmän tehokkaasti.
”Jouni,
Tuoreita esimerkkejä lamasta sisäisellä devalvaatiolla itseään nostaneista maista ovat esimerkiksi Irlanti tai Baltian maat.”
Jos Baltian tilannetta sanotaan toipumiseksi, niin sitten Suomi on suorastaan ylikuumenemassa. Asia ammuttiin hyvin alas mm Haaparannan blogissa http://blog.hse-econ.fi/?p=6578
Toki pankit saatiin jotenkuten pelastettua, mikä tietenkin talousmiehille ja komissiolle riittää, mutta ainakin minulle olisi tärkeämpää pelastaa myös kansalaiset.
Jouni,
Lue Haaparannan juttua tarkemmin, Siinä ei kiistetä Latvian toipumista, eikä edes käsitellä sisäistä devalvaatiota, vaan julkisen talouden kiristymistä,
Olen kirjoittanut Latviasta mm tässä.
https://rogerwessman.com/2014/01/14/latvia-sisaisen-devalvaation-mallimaa/
Sen jälkeen Latvian talous on jatkanut piristymistään. Jos Latvian viime vuosien kehitys on jatkuvaa taantumaa, niin toivoisin sitä hartaasti Suomenkin taloudelle. Talous on ollut vankassa kasvussa ja työttömyys puolittunut.
Latvian massiivinen maastamuutto vaikuttaa kyllä oleellisesti johtopäätösten tekemiseen. Työttömyys toki alenee, jos työttömät työikäiset muuttavat sankoin joukoin maasta pois, mutta kukaan tuskin voi pitää sitä osoituksena nykyisen talouspolitiikan onnistumisesta.
Toki siltä osin kun työttömyyden lasku johtuu maastamuutosta se ei kieli talouden toipumisesta. Työllisyyskin on kuitenkin pohjistaan noussut 6 prosenttia.
D-vitamiinia on suositeltu rohdoksi Suomi-neidon vaivoihin, kun aurinko ei paista talouden taivaalta.
Karvas lääke ei maistu. Ei ulkoisesti eikä sisäisestikään nautittuna. Fiskaalinen devalvaatio taas ei sovi kiristys- ja kuristuspolitiikan mallioppilaan pirtaan.
Työttömyysdevalvaatio vaikuttaa varteenotettavimmalta vaihtoehdolta.