Skip to content

Suomella ei elvytysvaraa

by : 11.11.2013

Kirjoitin viime viikolla siitä, että julkinen alijäämän euroalueella pitkälti heijastaa yksityisen sektorin korkeaa säästämistä. Suomessa sen sijaan yksityisellä sektorilla ei ole merkittävää ylijäämää. Ei voida siten perustella, että Suomen talous kaipaisi kotimaista kysyntää elvyttäviä toimia. Sen sijaan perustellut elvytystoimet muualla Euroopassa hyödyntäisivät Suomea. Niiden puutteessa fokus Suomessa pitäisi olla kilpailukykyä vahvistavissa toimissa, pikemmin kuin kysyntään vaikuttavissa toimissa.

Kuten muualla maailmalla Suomen yksityisen sektorin rahoitusylijäämä kasvoi rajusti kun finanssikriisi iski 2009. Raju kiristymien luottohanoissa esti lainarahalla tehtyjä investointeja, samalla kun epävarmat talousnäkymät hillitsivät intoa kuluttaa ja investoida.  Kun kotimainen kysyntä tämän myötä heikkeni samalla kun vienti romahti julkinen sektorin ylijäämä kääntyi Suomessakin alijäämäksi. Elvytystoimet kasvattivat tätä alijäämää.

Suomen rahoitustasapaino

Lähde: OECD

Suomessa yksityisen sektorin säästämisylijäämä haihtui kuitenkin varsin ripeästi. Luotonanto palautui vahvemmin kun muualla Euroopassa, kun Suomen pankkisektori on suhteellisen hyvässä kunnossa. Kotitalouksien säästämisinto hiipui ripeästi, kun talous vakiintui.

Suomen julkisen sektorin jatkuvaa alijäämä ei siten voida perustella sillä, että se tasapainottaisi yksityisen sektorin rahoitusylijämää. Kokonaisuudessaan Suomi on kääntynyt alijäämämaaksi. Vaihtotase (joka heijastaa yksityisen ja julkisen sektorin yhteenlaskettua tasapainoa) on lievästi pakkasella

Pienessä avoimessa taloudessa ei voi odottaakaan, että yhteys yksityisen ja julkisen sektorin ylijäämien välillä olisi yhtä vahvaa kuin esim. koko euroalueen tasolla.  Talouden aktiviteettitaso, ja siten julkiset tulot, riippuvat vahvasti viennistä ja suuri osa kotimaisesta kulutuksesta ja investoinneista kanavoituu tuontiin.

Suomen talouden ulkoista tasapainoa voisi palauttaa eliminoimalla julkisen sektorin alijäämää.  Ongelmana kuitenkin olisi, että se entisestään heikentäisi sisäistä tasapainoa, eli kasvattaisi työttömyyttä.

Kuten olen selittänyt tässä ja tässä, paras lääke tällaisessa tilanteessa on fokusoitua kilpailukyvyn parantamiseen ja sitä kautta vientivetoiseen talouden elpymiseen. Kilpailukykyä parantamalla saataisiin samaan aikaan työttömyys laskuun ja julkisen sektorin alijäämää pienentymään.

Tietysti Suomen vientiä auttaisi, jos euroalue ja Suomen muut ylijäämäiset kauppakumppanit elvyttäisivät niiden omaa talouttaan kuten niiden olisi syytä tehdä. Vaikka Suomen kotimainen kysyntä ei sinällään tarvitse piristysruisketta, EKP:n rahahanojen löysentyminen olisi Suomellekin hyvä asia vahvistamalla meidän vientimarkkinoita sekä meidän viennin kilpailukykyä heikentämällä euroa.

Julkisen sektorin rakenteellinen alijäämä lähellä nollaa

Ei ole itsestään selvää, että Suomen julkisen talouden alijäämää voidaan poistaa pelkästään vientiä vahvistamalla. Rajoitteena on Suomen talouden tuotantokapasiteetti, jota viime kädessä rajoittaa työvoiman saatavuus.

Alla oleva kuvio näyttää miten Suomen julkisen talouden tilanne on rakenteellisesti heikentynyt. Työttömyys on nyt samalla tasolla kuin 2005 mutta julkisen sektorin alijäämä on nyt yli kaksi prosenttia BKT:sta kun se 2005 oli vastaavan verran ylijäämäinen.

Suomi julkinen tasapaino ja työttömyys

Lähde: OECD

Tämä rakenteellinen heikkeneminen kuvastaa pitkälti rakenteellista muutosta Suomen taloudesta. Olemme menettäneet paljon korkean tuottavuuden työpaikkoja (ei vähintään Nokian ongelmien johdosta). Siksi samalla työvoimalla emme enää pysty nostamaan tuotantoa yhtä korkealle.

Edellyttäen, että pystyisimme palauttamaan työttömyyden vuoden 2007 tasolle ja julkinen talous samalla paranisi yhtä paljon kuin vuosina 2005-2007 julkisen talouden alijäämä supistuisi lähes nollaan. Eli tämän perusteella Suomen julkisen talouden rakenteellinen (suhdannekorjattu) tasapaino olisi nyt aika lähellä nollaa.  Esimerkiksi OECD:n ja Euroopan komission arviot ovat samansuuntaisia: Suomen julkisen talouden rakenteellinen alijäämä on varsin pieni, kutakuinkin laskelmien virhemarginaalien kokoa.

Toki näissä julkisen sektorin alijäämälukemissa on mukana eläkerahastojen ylijäämät. Eläkerahastojen laskeminen mukaan julkiseen sektoriin oli se tilastokikkailu, jolla aikoinaan saatiin Suomi eurokuntoiseksi. Eli vaikka julkinen sektori olisi tasapainossa, valtiontaloudessa olisi edelleen reipas alijäämä.

Se lasketaanko eläkerahastot julkiseen sektoriin vai yksityiseen sektoriin, ei kuitenkaan vaikuta koko talouden tasapainoon. Siten johtopäätös, että Suomen talous kaipaa ensi sijassa vientiä vahvistavia toimia kuin kotimaista kysyntää elvyttäviä tai vaimentavia toimia, ei tästä mihinkään muutu.

Advertisements

From → Suomi

7 kommenttia
  1. Hyvä ja aivan relevantti kuvaus tilanteesta, Roger. Se, minkä unohdamme usein on se, että emme tule saamaan mistään ulkopuolisesta lähteestä mitään ”ihmeapua” – mitään arpajaisvoittoa ei tule tulemaan mistään ylikansallisesta lähteestä. Meitä ei auta kukaan muu kuin me itse ja sitä kuinka voimme tämän tehdä tilanteessa, jossa koko Oy Suomi Ab’n taloudellinen pohja murenee itse asiasa joka suunnalla olisi nyt kiireesti jo pohdittava – puhumattakaan teoista sen suhteen. Kiire on tyyliin ”should have been done yesterday”.

    Meiltä puuttuu siis yksityistä taloudellista toimeliaisuutta aika lailla työpaikkojen ja liiketoiminnan aikaansaamiseksi sekä siis sitä mukaa vajeiden umpeen kuromiseksi – erityisesti siis juuri Roger’inkin mainitsemista syistä vientisektoritoimeliaisuutta. Kansantalouden kausaliteettien ymmärtäminen tässä kohtaa auttaisi myös polittikkoja asian luonteen ymmärtämiseksi. Ja tarvitsemme siis erityisesti vientiin kelpaavaa tuotetta ja palvelua, kun perinteiset vientisektorin yhtiömme eivät pysty tätä enää Suomessa tuottamaan ja siten siis elättämään läheskään samaa määrää suomalaisia – jotka sitten voisivat kontribuoida julkisen sektorin kulujen maksuun. Se, että osa näistä yhtiöistä vielä jotenkuten ikääntyneillä sekä tavanomaistuneilla toimintakonsepteillaan ja innovaatioillaan jotenkin pärjää kansainvälisellä kentällä ja yhtiö itse siis saattaa voida kohtuuhyvin toistaiseksi on yhtiön harvojen avainhenkilöiden kannalta hyvä asia – vähän aikaa siis vielä, mutta noutaja kolkuttaa ovelle sielläkin, jos ja kun mitään uutta ja nykytilaa uudistavaa ja parantavaa ei tehdä.

    Aivan, kuten usea meistä joutuu etsimään itselleen talouden murroksessa aivan uuden ammatinkin ehkä – ainakin uuden toimeentulon muodon – joutuvat keihäänkärki.yhtiömmekin etsimään nitselleen uusia ansaintamalleja ja uusia innovaatioita alati kovenevassa kv. kilpailussa..varsinkin tilanteessa, jossa ne ovat laiminlyöneet T&K -toiminnan paljolti viimeisen vuosikymmenen aikana ja edelleen siis tukeutuvat obsoloituviin vanhoihin tuotteisiin, toimintakonsepteihin tai innovaatioihin. Kolmannen maailman yhtiöt oppivat nopeasti ja osaavat helpostikin trajota erääntyneiden patenttien takana olevia tuotteita tai yleisesti tunnettuja palveluja tai muuten vain tavanomaisia asioita, joista on jo riittävästi tietoa ihan netissäkin.

    Mitä siis pitäisi tehdä maassa, jossa on kohta vain muutama tuhat omaisuutensa perinyttä ja muutama tuhat hyvässä asemassa muuten olevaa kansalaista ja koko muu joukkio tumput suorina ihmettelemässä miten elää kylmässä ja pimeässä maassa, jossa ei ole mitään järjesllistä temistä ja jossa julkinenkaan sektori ei vaan voi kohta enää velaksi tarjota kuin murto-osan työpaikoista sitä haluaville.Tarvitaan siis jotakin jo erittäinkin kiireellistä ja radikaalia mutta samlla voimakasta sekä merkityksellistä muutostekijää asian parantamiseksi ja muutoksen aloittamiseksi = Jonkinlaista Todeliista Mäkilähtöä!

    Mäkilähtö vain vaatii rahaa ja rahan ylijäämäsektoreita, kuten Roger’kin kirjoituksessaan toteaa, alkaa olla niukasti – Niitä on itse asiassa vain i) Eläkejärjestelmä (jota usein huudetaan apuun, mutta fakta on, että se paremmassa kunnossa kuin usealla muulla maalla…eikä sekään nykylupauksilla ole kunnossa eli 550 mrdEUR vastuita ja 155 mrdEUR varoja …vastuita on liikaa siis) ii) Nollakorkoiset käyttelytilit (jotka eivät nykyisellä ohjauskorkotasolla hyödytä edes pankkeja niiden rahoitusaseman suhteen – keskuspankkirahoituskin on yhtä halpaa) iii) Suurten yhtiöiden kassavarat (taseet yhtiöissä ovat aika hyvässä kunnossa ja rahaa siellä on kansankunnan kokoon nähden aikalailla…ideoista taitaa olla enemmänkin puute). Valtion velanottokyky on kohta aika huono, kuten todettu – ja sitä tulee kohta rajoittamaan myös kv. yhteisö reittausagentteineen ja muinekin elimineen: Ongelma on erityisesti kansakuntamme tulopohjan ohuus, ei niinkään Italiaan ja Ranskaan verrattuna esim. suhteellinen prosentuaalinen velkaantumisaste, joka sekin menee rajoista ulos kohta että soi.

    Miten kyseinen Mäkilähtö voitaisiin saada aikaan ja kuinka paljon rahaa tämä vaatisi? – Se on hyvä kysymys, mutta annan hieman taustatietoa nykytilanteeseen esim. Kasvuyhtiökentältä: Alkuvuoden 2013 aikana Kasvuyhtiörahoittajat yhteensä sijoittivat vuotuista vauhtia kasvuyhtiöihin Suomessa n. 250 yhtiöön n. 75 MEUR – tämä taso on ollut voimassa viimeiset viisi vuotta…eikä sitä ennenkään ollut juuri parempi hetkellisestikään edes 2000-alkupuolella – alkuvuonna Suomalaiset Venturistit ovat keränneet rahastoihinsa tai sijoitusyhtiöihinsä tietojen mukaan varoja yhteensä n. 35 MEUR: Tämän ymmärtää jokainen, ettei tällä määrällä asiaa paranneta edes Espoon kokoisessa kaupungissa. Summa on siis jokin suurempi multippeli edellä mainituista ja nyt olisi vain mietittävä mistä se irrotetaan kansankunnan edun nimissä ja miten se allokoidaan – jotta tuota toimeliaisuutta ja se kaivattu Mäkilähtö viimein saataisiin aikaan. 500 MEUR’illakin saataisiin siis jo ihmeitä aikaan – eikä selityksenä ole enää se usein tarjottu: Rahaa on mutta ei ideoita! Menkää SLUSH’iin ja katsokaa siellä yhtiöitä – siellä on vain kerma kasvuyhtiöistä vieläpä. Sopiva määrä epäonnistumisiakin on paljon parempi kuin nykyinen neuvottomuus murenevan tilanteen edessä. Jotakinhan on tehtävä – ja mieluummin jotakin sellaista, jolla on edes mahdollisuudet aikaansaada muutos: Pienen piperryksen aika on auttamatta ohi. Suomi on todella syöksykierteessä.

  2. Juuri näin.
    Suomen talouden keskeinen ongelma ei ole velkaantuminen. Kesekienen ongelma on, että säästöt eivät kanavoidu tuottaviin investointeihin.

  3. pena permalink

    Suomen rakenteita pitää muuttaa nopeasti…

    Kaikki taloustoimeliaisuus lähtee omavaraisuudesta. Se on kaiken A ja O.

    Omavaraisuus rakentuu kolmesta pääosiosta: 1) kuinka paljon ihmiset työskentelevät. 2) kuinka suuri on valtiontukien/ avustusten osuus suhteessa tuloihin ja 3) kuinka jäykkä on työmarkkina

    Kuinka paljon jengi painaa duunia? – kuinka monta työtuntia tehdään ? – kuinka suuri osa suomalaisista ihmisistä tekee töitä ? – eläkeikä ? – ja kuinka paljon on erilaisia lomia ?

    Tämä on 50 % omavaraisuudesta….. itse asiassa Suomessa on hullunkurista puhua eläkeiän nostosta kun toisessa päässä ( kouluista ) porukka pääsee työelämään hyvin myöhään. Miten olisi jos nuoret olisivat valmiita täyspäiväisiin töihin 23 vuotiaina? Eläkeiän nosto muutamalla vuodella ei auta yhtään.

    Valtion tuet ja sen rakenteellinen osuus on merkittävä. Mitä enemmän on tukia, tulonsiirtoja ja kaikenmuotoista osallistumista talouden toimintaan on merkittävä haitta.

    Työmarkkinoiden jäykkyys on huomattava haitta.

    Mikä on ammattiliittojen % osuus työvoimasta. – mitä suurempi sen huonompi.

    Mikä on minimipalkan % osuus suhteessa keskituloihin.

    Nämä osuudet siis määräävät talouden omavaraisuuden osa-alueet. Omavaraisuudella ja seuraavien vuosien talouskasvulla on merkittävä suhde. Mitä pienempi on omavaraisuus sen pienempi on talouskasvu. Me tiedämme että Suomen omavaraisuus on katastrofaalinen. Kaikki nämä mittarit ovat pahasti pakkasella.

    On tietenkin tärkeä miettiä, miten tällä platformilla saamme taloutemme toimimaan? Tosin, pohja on huono ja mutaisella pohjalla….

  4. pena permalink

    Niin, lisäyksenä edelliseen.
    Miltä Suomi näyttäsi jos meillä olisi Singaporen tai Hong Kongin rakenne?
    Kyllä ihmiset tekevät ja ideoita löytyy……..

  5. Eläke-Elikko permalink

    Eikö eläkerahastojen laskeminen julkiseen talouteen myöskin laske keinotekoisesti yksityisen sektorin ylijäämää, jolloin elvytysvaraa siis on jonkin verran? Viimeaikainen kotimaisen kysynnän laskuhan viittaisi juuri tähän suuntaan.

  6. Kyllä, jos siirretään eläkerahastojen ylijäämät yksityiseen sektoriin, niin yksityisen sektorin lukemat näyttävät paremmalta. Yksityisellä sektorilla olisi enemmän tilaa kasvattaa menojaan.

    Vastaavasti kuitenkin julkisen sektorin alijäämä on silloin saman verran suurempi. Koko kansakunnan elvytysvaran kannalta ei ole väliä, mille puolelle eläkerahastot lasketaan.

  7. Eläke-Elikko permalink

    Totta. Tuli jokin ajatusvirhe. Eikä tietenkään tämä elvytysvara vaikuta kysyntään vaan -määrä. Julkinen taloushan ei ole kokonaisuudessaan niin hirveästi alijäämäinen, toisin kuin eräiden poliitikkojen puheista voisi käsittää ja tämä selittyy juuri noiden eläkerahastojen kuulumisella julkiseen talouteen.

Korjaa, jos olen väärässä. Kerro, jos olet toista mieltä. Kysy, jos jotain jäi epäselväksi. Lähtökohtaisesti kommentit julkaistaan välittömästi ilman erillistä hyväksyntää. Kommentit voivat kuitenkin juuttua, jos Wordpress tulkitsee niitä spämmiksi (esimerkiksi kommenttiin sisältyvien linkkien johdosta) jolloin ne tulevat näkyviin manuaalisen hyväksynnän jälkeen.

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s