Ylijäämäisellä euroalueella syytä elvyttää

Totesin viime viikolla, että euroalueen kriisimaissa kotimaista kysyntää on supistettu turhan paljon. Mitään syytä yleiseen vyönkiristykseen ei missään vaiheessa eurokriisiä ole ollutkaan, jos katsotaan euroaluetta kokonaisuutena.

Euroalueen vaihtotase oli jo tasapainossa eurokriisin alkaessa. Vaihtotase on noussut yhä vahvemmin ylijäämäiseksi, sitä myötä kun valittu kireä talouspolitiikka ja eurokriisi ovat supistaneet kotimaista kysyntää. Julkinen sektori on toki tunnetusti alijäämäinen (joskin alijäämät ovat ripeästi pienentyneet). Yksityisellä sektorilla on kuitenkin tätä suurempi rahoitusylijäämä. Tämä rahoitusylijäämä tarkoittaa, että yritysten ja kotitalouksien tulot ylittävät niiden menot (kulutuksen ja investoinnit).

Lähde: OECD

Ylijäämäinen vaihtotase kertoo siitä, että euroalueen talouden ensisijainen ongelma ei ole heikko kilpailukyky. Ongelma on ensisijaisesti heikko yksityinen kysyntä, joka näkyy kriisien myötä kasvaneessa yksityisen sektorin rahoitusylijäämässä. Kunhan saataisiin yrityksiä ja kotitalouksia investoimaan ja kuluttamaan ylijäämiään työttömyys alenisi samalla kuin vaihtotaseylijäämä laskisi kohti tasapainoa (eli alla olevassa kuviossa siirryttäisiin alaspäin ja vasemmalle).

Euroalueen julkisen sektorin alijäämä myös pitkälti heijastaa yksityisen kysynnän lamautumista, mikä on nakertanut verotuloja ja kasvavan työttömyyden kautta nostanut julkisia menoja. Julkisen sektorin alijäämääkin korjaantuisi, jos yksityinen sektori kuluttaisi ja investoisi enemmän.

Vaikka kilpailukyky ei ole ensisijainen ongelma, kilpailukyvynkin parantamista todennäköisesti myös tarvitaan. Vaihtotaseen ylijäämää pönkittää kotimaisen kysynnän lamautuminen. Jos ja kun kysyntää saadaan elvytettyä, vaihtotase voi kääntyä negatiiviseksi ennen kun täystyöllisyys on saavutettu. Tavoitetun yleisen tasapainon (sekä täystyöllisyys että tasapainoinen vaihtotase) saavuttamiseksi tarvitaan silloin myös kilpailukykyä vahvistavia toimia. Helpoin tapa vahvistaa koko euroalueen kilpailukykyä on antaa euron heiketä muita valuuttoja vastaan.

Lähde: OECD

Euroaluetta kokonaisuudessa voidaan siten saada liikkumaan kohti ideaalitasapainoa keventämällä rahapolitiikkaa, mikä vahvistaisi kulutusta ja investointeja ja heikentäisi euroa. Valitettavasti EKP ei toimi niin aggressiivisesti kun olisi perusteltua, johtuen poliittisista rajoitteista joita olen käsitellyt tässä.

Muitakin keinoja toki on.  Voitaisiin esimerkiksi yrittää parantaa rahoitusalan kykyä välittää säästämisylijäämää kulutusta ja investointeja rahoittavaan luotonantoon, sen sijaan että sääntelyä kiristämällä heitetään kapuloita rattaisiin.